Sota Itämerellä?

Viron pääministeri on tuonut julkisuuteen viestejä naapurimaamme karusta kohtalosta sodan koittaessa. Viro miehitettäisiin ja jouduttaisiin myöhemmin vapauttamaan läntisen liittouman vastahyökkäyksin.

 

Ajatuksissa lienee totuuden siemen, mutta mukana on myös politiikkaa, sillä Nato pitää odotetun kokouksensa tulevalla viikolla.

 

Viron huolet turvallisuudesta eivät kuitenkaan ole vailla kaikupohjaa. Venäläinen sotilashelikopteri on hiljattain loukannut maan ilmatilaa ja mediatietojen mukaan virolaiskohteisiin tehtiin simuloituja ohjushyökkäyksiä juhannusviikolla.

 

Samaan aikaan Liettuan ja Venäjän välille on puhjennut kiista tavarakuljetusten estämisestä Kaliningradin alueelle. Liettua toimii näkemystensä mukaan EU:n asettamien pakotteiden puitteissa. Suwalkin käytävää koskevat jännitteet ovat siis jälleen kerran parrasvaloissa.

 

Oletus siitä, että sota Ukrainassa estäisi venäläisten sotilaallisen toiminnan Itämeren alueella, voi jo syyskesällä osoittautua täydelliseksi virhearvioksi.

 

Sotatoimet rajatulla alueella ovat ainakin periaatteessa mahdollisia. Kysymys onkin venäläisestä näkökulmasta lähinnä siitä, mille tasolle Naton vastatoimien uskotaan etenevän.

 

Turkin järjestämän sirkuksen jälkeen luottamus Naton yhtenäisyyteen horjuu kuitenkin vakavasti. Liittouman sisällä vaikuttavat intressit ovat monet. Ilmeisillä ristiriidoilla on myös vahvat heijastusvaikutukset käytäntöön.

 

Kokemukset Ukrainan sodasta toimivat venäläisarvioiden perustana. Niiden pohjalta on tehtävissä yksi perustavaa laatua oleva johtopäätös. Länsi tulee karttamaan kaikkea sellaista sotilaallista toimintaa, millä vaikutettaisiin Venäjän rajojen sisäpuolelle.

 

Länsi on siis omaksunut vahvasti reaktiivisen strategian, jonka muuttaminen ei käy helposti. Perimmäisenä pelkona on luonnollisesti uhka ydinaseiden käytöstä ja tätä korttia Venäjä tulee myös jatkossa hyödyntämään häikäilemättömästi.

 

Venäläisestä näkökulmasta rajatut sotilaalliset toimet Baltiassa – tai Suomen suunnalla – ovat siis toteutettavissa varsin pienellä riskitasolla. Venäjä on jo nyt eristetty vahvasti läntisestä yhteydestä, joten mitään uutta ja mullistavaa tuskin nousee esiin jatkossakaan.

 

Suomalaisia lähialueen turvallisuustilanteen kehitys ei kuitenkaan näytä suuremmin häiritsevän. Media on palannut meetoo-juttuihinsa ja niin näyttävät saaneen palstatilaa myös muut maailmanparantamiseen liittyvät aiheet.

 

Väistämättä nouseekin esiin ajatus, että sekundäärisiin sijaistoimintoihin keskittymällä todelliset ongelmamme halutaan peittää moniääniseen julkisuuskohinaan. Median ohella tätä peittelyä näytetään harrastettavan myös suomalaisissa  poliitikkopiireissä.

 

Itäisessä Suomessa ja Suomenlahden rannikolla olisi kuitenkin syytä kantaa syvempää huolta huomisesta. Erityisesti  näille alueille Venäjän sotilaallisen toiminnan heijastusvakutukset todennäköisimmin iskevät, kun Putin päättää aktivoitua Itämerellä.

 

Pietari Suuren jalanjälkien seuraaminen tietää vakavia ongelmia naapureille.

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu