Sotaväsymystä ja paluuta arkeen
Sota Ukrainassa on kestänyt kauemmin kuin Suomen Talvisota. Eipä siis ihme, että eurooppalaisille ottaa koville elää sotatapahtumien keskellä – elämässä olisi niin paljon muutakin tärkeää. Joka kesäiset etelänmatkatkin ovat taas päässeet otsikoihin, keskiluokkaista kansaa kun kiusataan ympäri Eurooppaa lentoasemien pitkiksi venyneissä jonoissa.
Ukrainan sodan eskalaatiovaiheessa kirjoitin puheenvuoroihin yhden päivän medianäkyvyydestä, missä uutiset Venäjällä annetuista joukkohautausohjeista ja Kanarian saarten lomalentojen myöhästymisistä piirtyivät yhtä ponnekkaasti lukijan verkkokalvoille. Joukkohautoja on sittemmin ilmaantunut venäläisten toimesta paljonkin. Viimeisimpien tietojen mukaan Mariupolissa on edetty vieläkin vapaampaan suuntaan ja ryhdytty kuljettamaan ruumiita suoraan kaatopaikalle. Sivistysvaltion meininkiä!
Ilmeisesti suurin osa suomalaisista näyttää myös saaneen sotatouhuista tarpeekseen. Erityisesti verorahoista palkkansa nauttivat ovat unohtaneet yhteiskunnan toiminnan peruslogiikan ja sen, mistä julkiset varat oikein tulevat – tilanteen mukaan priorisoidusta kohdentamisesta puhumattakaan.
Kuntasektorin suojatyöpaikoissa elävät palkolliset saavatkin siis jatkossa nauttia vientisektoria suuremmistä palkankorotuksista. Tähän ei kyetä kuin punavihreän poliittisen sateenvarjon alla toimivassa maassa. Onneksi todellisuus tulee kuitenkin kohdattavaksi varsin pian kiristyvien korkojen ja inflaation maailmassa.
Sotaväsymys on vaarallinen tauti. Juuri hiljattain naapurimaamme diktaattori haikaili harteilleen Pietari Suuren viittaa uusien valloitusten merkeissä. Logiikka kulkee karkeasti siten, että muiden kansojen nyt asuttamia maa-alueita voidaan tarpeen mukaan väkivalloin liittää Venäjään. Vielä sitten hieman väestönvaihtoa ja ohjattua kansanäänestystä peliin, niin homma on virallisesti sinetöity.
Selkeitä maantieteellisiä laajentumistavoitteita ei itäinen ystävämme ole Ukrainaa lukuun ottamatta julkisuuteen kertonut, mutta kyllä Kyminjokilinja on Pietarista katsottuna nykyistä rajaviivaa parempi vaihtoehto. Siitä olisi sitten vuosien 1808 – 1809 tapaan helpompi jatkaa matkaa eteenpäin. Eipä enää puutu kuin modernin Anjalan liiton perustaminen Kekkosen perinnön savuaville raunioille. Löytyisiköhän Paavosta puhemies tälle hankkeelle?
Samaan hengenvetoon on valittaen todettava, ettei Nato-optionkaan lunastaminen näytä edenneen kuin Strömsössä. Turkin taloudelliseen syöksykierteeseen ajanut diktaattori on torpannut hankkeen vetämällä esiin terroristikortin. Jälkiviisaana voisi todeta, että länsinaapurimme maailmanparantajat ovat päässeet nauttimaan ylivertaisuutensa hedelmistä ja vetäneet keitokseen mukaan myös Suomen.
Kokonaan toinen kysymys on, mitä ihmettä Turkki tekee läntisessä puolustusliitossa? Naton kun tulisi kuulemma puolustaa yhteistä arvopohjaamme, mihin nykyinen Turkki ei liity juuri millään tavoin. Ihmettelen vain. Ilmeisesti Saulilla ja Sannalla on kuitenkin homma hallussa tältäkin osin, vaikkakin äkilliset lentelyt Maarianhaminasta mannermaalle saattavat herättää asian suhteen epäilyksiä.
Mutta palatakseni karuun todellisuuteen, niin nyt olisi kyllä aika jälleen kerran ryhdistäytyä ja asettaa kansakunnan tekemisille selkeät prioriteetit. Näitä eivät ainakaan ole koronapandemia, kesälomailun vaarat, vanhusten vaipat, suurpetokeskuksen ruostuneet saranat, metsien hiilinielut, tai Päivi Räsäsen 20 vuotta sitten kirjoittamat tekstit.
Kukahan sieltä politiikan huipulta uskaltaisi todeta, että nyt priorisoidaan puolustukseen ja se tulee olemaan pois muiden hallinnonalojen rahoista! Venäjä kun hakee uutta elintilaa ja me satumme asumaan aivan tässä naapurissa.
Virallisia kommentteja siitä, että Suomen valmius vastata idän uhkaan olisi loistava, ei kannata uskoa. Jos Putinille annetaan mahdollisuus hengähdystaukoon Macronilaisen politiikan seurauksena, niin kukapa tietää missä seuraavaa rajaporttia tullaan kolkuttelemaan. Niinpä turvallisuuteen panostaminen on nostettava seuraavan hallituskaudella pääteemaksi. Jottei asiassa jäätäisi jälleen kerran poliittisen höpinän asteelle, vallinnan tulee näkyä myös uusina merkittävinä määrärahojen lisäyksiä tulevissa budjettikirjoissa.
Myös modernit kodinturvajoukot on perustettava!
Turkki ja Suomi pyrkivät aseveljiksi mutta aseveljelle ei aseita saa toimittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole mitään sotaväsymistä
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan, kyseessä on enemmänkin sotakyllästyminen, koska länsirintamalta ei mitään uutta…
Mihinkäs Suutarin Susanna Kosken lausumia koskeva kirjoitelma hävisi?
Ilmoita asiaton viesti
Hävisi koska se oli mauton. Mutta se siitä. On hyvä että joku seuraa mitä minä teen…edes vaimo ei ole noin näppärä…
Ilmoita asiaton viesti
No hyvä jos itse poistit, ettei sensuuri iskenyt.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/marko-suutari/pavelin-viimeinen-marssi/
Ilmoita asiaton viesti
”Eipä enää puutu kuin modernin Anjalan liiton perustaminen Kekkosen perinnön savuaville raunioille”.
Myöhempää historiaa tuntevalle Anjalan liiton logiikka tuntuu uskomattomalta. Markku Kuisman kirja Suomen metsäteollisuudesta valaisi asiaa. Ruotsin osana Suomi alkoi taantua. Merkantilismin mukaisesti omaa kauppalaivastoa tuettiin. Se kuitenkin keskittyi ns. Tukholman mafian tarpeisiin. Suomesta salakuljetettiin puuta Venäjän kautta. Venäjä edusti vapaakauppaa joillekin Suomen puolella. Toki opportunisteja oli varmaan mukana Anjalan liitossa. Siltikin siinä ajassa joku saattoi ajatella, että jos Suomi on osa Venäjää omaksumatta sen yhteiskuntajärjestelmää maaorjuuksineen, siinä voisi olla taloudellisesti järkeä.
Saa nähdä miltä tulevaisuus EU:ssa näyttää. Suomi voi alkaa taantua tässä Venäjän talouden boikottimenossa.
Skenaario Anjalan liitosta ei varmaankaan toteudu Paavon (väyrynen) johdolla ellei sitten Arhinmäki vie aikanaan vasureita pois sateenkaaren väreistä.
Tässä tulee mieleen sellainen ihmeellisyys Ukrainasta, että Venäjä on saanut Hersonissa talouden pyörimään. Kaupungissa maksetaan eläkkeitä ja palkkoja. On ruokaa ja polttoainetta ym. Samaan aikaa Venäjän toiminnan takia Nikolaejev on kaaoksessa. Ihmiset saa jotain ruokakorttia vastaan leipää ja vettä ym. Kaupunki on seis. Kuuntelin jotain raportteja, että kaupunkilaiset olisivat valmiita joutumaan Venäjän alaisuuteen. Heillä on sukulaisia Hersonissa ja he tietävät olojen siellä olevan paremmin. Lisäksi moni ajattelee, että kaupunki tulee vallatuksi ennemmin tai myöhemmin.
En tiedä kuinka laajaa ajattelu on. Sinänsä paradoksi, että kansa alkaa napista ja jopa pyytää miehittäjää apuun. Katselin erään amerikkalaisen tekemää haastattelua Hersonista. Hän tapasi Venäjän passeja myöntävässä toimistossa erään ukrainalaisen pariskunnan. Mies oli sodan alkuun liittynyt Ukrainan paikallisiin puolustusjoukkoihin ja oli ollut jonkinlainen komentajakin. Hän oli kotoisin Hersonin lähellä olevasta kylästä. Venäjä valtasi kylän ja mies oli jatkanut taistelua venäläisiä vastaan. Jostain pohjoisesta tulleet ukrainalaiset joukot (armeija) tulitti hänen kyläänsä. 200 taloa vaurioitui. Mieliala kääntyi kun samaan aikaan Venäjän hallussa olevilla alueilla elämä on palaamassa normaaliin uomiin. Siinä mies oli sukulaisiaan ukrainalaisten joukkojen tulituksessa menettäneen vaimonsa kanssa anomassa Venäjän passia.
Arabian sydäntä tarkoittavalla sanalla on kääntymistä merkitsevä merkitys. Eli sydämen tila ei ole vakaa.
Joku ihasteli Napoleonille sitä, kuinka kansa hurrasi keisarille. Napoleon legendan mukaan totesi siihen: ”niin ne tekisi, jos vietäisiin giljotiinillekin”.
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin, maaorjuutta pidettiin Anjalan liitossa oikein mielenkiintoisena ja varteenotettavana muutoksena parempaan; nimittäin maanomistajien kannalta.
Anjalan liittoon ei kuulunut mitään heinäkenkiä vaan aatelisia ja upseereja.
Ilmoita asiaton viesti
Marco: ”Kukahan sieltä politiikan huipulta uskaltaisi todeta, että nyt priorisoidaan puolustukseen ja se tulee olemaan pois muiden hallinnonalojen rahoista! Venäjä kun hakee uutta elintilaa ja me satumme asumaan aivan tässä naapurissa.”
Oikein!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Ainoa mikä särähti ikävästi, oli heitto kuntasektorin suojatyöpaikoissa elävistä. En nyt kiistä, etteikö tarpeettomia tehtäviä/virkoja ole vähän joka kunnassa, jos kunnolla perataan, mutta yleistyksenä käsitys ei päde.
Kun alueuudistus vie soten, niin varhaiskasvatuksen ja opetuksen tehtävät jäävät kuntien ydinalueeksi. Ei siellä käsittääkseni ole suojatyöpaikkoja olemassakaan. Se on kokonaan toinen juttu, oliko palkkojen nostaminen ratkaisu mihinkään.
Varsinkaan opetuspuolella ei juuri kukaan ole nähnyt pieniä palkkoja suurena ongelmana, sen sijaan työn määrää, turhia hankkeita ja silpputyötä kirotaan ankarasti.
Ilmoita asiaton viesti
Puolustukseen panostamisen tärkein askel on motivaatio. Eli pitää olla jotain, mitä kannattaa puolustaa. Ne ovat tietysti jokaisen henkilökohtaisia asioita, mutta omalta kohdaltani täytyy sanoa, että se valtava epätasa-arvoisuus, jota kohti Suomi on menossa, laskee puolustusmotivaatiotani päivä päivältä enemmän. Pörssiyhtiöiden lokoisiin ja hyvin palkattuihin hallituspaikkoihin kyllä puuhataan sukupuolikiintiöitä, mutta maanpuolustusvelvollisuus on yhtä tiukasti vain ja ainoastaan miesten harteilla.
Ilmoita asiaton viesti
”… mutta maanpuolustusvelvollisuus on yhtä tiukasti vain ja ainoastaan miesten harteilla.”
Lainaus Suomen perustuslaista:
12 luku, Maanpuolustus, 127 §,
”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.”.
Lainaus päättyy.
Suomessa on linjattu maanpuolustuksen tarpeiden ja tarkoituksen mukaisuuden perusteella, että pääsääntöisesti aseellinen maanpuolustus koskee vain miehiä.
Tästä on sitten poikkeuksena ne naiset, jotka ovat hakeutuneet vapaaehtoisesti aseelliseen maanpuolustukseen ja suorittaneet vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen. Osahan heistä on sitten jatkanut aliupseerin tai upseerin uralla. Nämä vapaaehtoisesti varusmiespalveluksen suorittaneet naiset on sijoitettu sodanajan aseellisiin tehtäviin ja joukkoihin.
Kuten perustuslaissa siis sanotaan, maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia sukupuoleen katsomatta. Suomen koulutettu pääsääntöisesti miespuolinen reservi on noin 900 000 henkeä. Siitä karkeasti 600 000 – 650 000 henkeä lienee enemmän tai vähemmän sotakelpoisia. Suomen sodanajan aseellisiin joukkoihin on sijoitettu julkisten tietojen mukaan 280 000 henkeä. Tuo 600 000 – 650 000 asekelpoista reserviläistä riittää kyllä ensi alkuun Suomen puolustamiseksi. Jatkosodan aikana kesällä 1944 Suomen sodanajan joukkojen vahvuus oli 531 000 sotilasta. Siihen vahvuuteen oli kyllä sitten kaivettu kaikki joilla kivääri jotenkin vielä pysyi käsissä ja jaksoivat marssia. Se edusti silloin Suomen 3,8 miljoonan väestöstä 14 %:a. Nyt meitä on n. 5,6 miljoonaa.
On otettava huomioon, että sodankin aikana yhteiskunnan rattaat täytyy pyöriä muuallakin kuin sodan ajan joukoissa. Siihen tarvitaan varmasti osa tuosta reservistä joko tekemällä heistä henkilövaraus ( ns. VAP ) tai kierrättämällä reserviläisiä siviilitehtävien ja sodanajatehtävien välillä.
Ja kyllä kaikille naisille sekä alle 18 -vuotiaillekin riittää sodan aikana enemmän kuin tarpeeksi tehtäviä maanpuolustuksessa.
Itse koen asian niin, että maanpuolustus ja sen osana aseellinen maanpuolustus tulee toteuttaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Se ei ole ensisijaisesti sukupuolien välinen tasa-arvokysymys. Tähän saakka omat hartiani ovat, ihme ja kumma, kestäneet senkin, että naisia ei ole velvoitettu aseelliseen maanpuolustukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Velvollisuus koskee kaikkia, mutta koulutukseen määrätään sukupuolen perusteella. Jännä juttu, että sodassa sitten sattuu käymään niin, että rintamalle sopivista lähes kaikki ovat miehiä. Mutta ei silti mitään tasa-arvo-ongelmaa, koska velvollisuushan koskee kaikkia. Joopa joo…
Ilmoita asiaton viesti
”Ilmeisesti Saulilla ja Sannalla on kuitenkin homma hallussa tältäkin osin, vaikkakin äkilliset lentelyt Maarianhaminasta mannermaalle saattavat herättää asian suhteen epäilyksiä.”
Siitä tasavallan presidentin äkkilähdöstä en ainakaan minä ole löytänyt mitään muuta uutisointia, kuin että presidentti lähti etuajassa ja että siitä oli jokin ennakkotieto. Kuinka paljon ennakkoon se tieto oli isännille kerrottu, siitäkään ei ole näkynyt uutisointia. No sitten oli vielä se erään tarkkasilmäisen toimittajan havainto, että presidentillä oli korvassaan jonkinlainen kuuloke. Sillekään ei löytynyt mitään selitystä.
On toki ymmärrettävää, että läheskään kaikkea ei voida julkaista. Toisaalta olisi ehkä paikallaan ilmoittaa edes se, koskiko presidentin ja hänen puolisonsa äkkilähtö heidän omia henkilökohtaisia asioita, vai valtakunnan asioita. No onneksi suomalaiset ovat sen verran rauhallista kansaa, että moinenkaan yllättävä tapahtuma ei aiheuttanut sen enempää huhumyllyjä.
Nyt sitten seuraamme seuraavaksi mielenkiinnolla Kultarannan keskusteluita su 12.6 . – ma 13.6.2022.
https://www.presidentti.fi/uutinen/kultaranta-keskustelujen-ohjelma-2022/
Ilmoita asiaton viesti
En ole kovin tarkkaan asiaa seurannut, mutta eikös Sale lähtenyt jakamaan jääkiekkoilijoille jotain kuin he tulivat Kultarantaan.
Ilmoita asiaton viesti