Ukrainalaiset Euroopan etuvartiossa

Uutisnäkymä sinikeltaisia värejä kantavan jalkaväkisotilaan poteroon Ukrainan itäosissa on kuin suoraan historian kirjoista. Myös toisessa maailmansodassa sotilaat kaivautuivat tähän samaan maaperään päästäkseen suojaan tykistötulelta. Aikaa on kulunut 80 vuotta, mutta yhä edelleen etuvartiossa seisova sotilas turvaa kenttälapioonsa suojaa etsiessään.

Pienen ihmisen tuntoja toisen maailmansodan melskeissä on kuvattu jälkikäteen monin eri tavoin. Suomalaisesta kirjallisuudesta nousee esiin Väinö Linnan Tuntematon sotilas, kun taas esimerkiksi itärintaman saksalaissotilaiden kurimuksen kiteyttää Willi Heinrinchin Kubanin sillanpää (alkuperäinen Das geduldige fleiss). Saksalaisversiosta on myös tuotettu aikansa menestyselokuva The Iron Cross Sam Peckinpahin ohjaamana.

***

Vuonna 2022 monille asiantuntijoille näyttää tulleen yllätyksenä, miten suuri merkitys jalkaväen sotilaille on jälleen muodostunut Venäjän suurhyökkäyksen myötä. Juoksuhautojen ja poteroiden muodostama pitkä ja jäykkä puolustuslinja tarvitsee miehityksensä. Myös vihollistulessa syntyneet aukot tulevat täytettäväksi päivittäin. Kuvaavaa on, että tällä Euroopan nykyisellä itärintamalla käydään entistä useammin lähitaistelua, missä kasvava määrä henkilötappioista syntyy rynnäkkökivääreillä ja muilla jalkaväen aseilla.

Sodan lihamylly jauhaa Bahmutissa etulinjaan siirretyn pataljoonan nopeasti vain komppanian suuruiseksi joukoksi – jopa pienemmäksikin. Asetoverit katoavat ruumisarkkuihin tai kenttäsairaalaan yksi toisensa jälkeen poterossaan taistelevan sotilaan ympäriltä. Kaikki tämä jättää pysyvän jäljen ihmiseen.

Kuolleet, haavoittuneet ja kadonneet ovat osa sodan todellisuutta. Monissa perheissä on menetetty läheisiä sotatantereilla, ja paljon sotilaita on palannut koteihinsa fyysisesti tai henkisesti luhistuneina. Huoli puolisosta, veljestä, sisaresta tai isästä on jatkuvasti läsnä ja jäytää ihmismieltä kotirintamalla.

***

Myös tappioiden synnyttämien aukkojen täyttäminen on täysipäiväistä työtä. Uutistoimittajien tarinat kertovat värvääjien toiminnasta rintamalinjojen takana ja luonnollisesti myös sotapalvelusta pakoilevien nuorten miesten ahdistuksesta. Kaikki palvelukseen kelpaavat pyritään saamaan rintamalle.

Vanha logiikka siitä, että laajemman ihmisyhteisön tarpeet muodostuvat pakkotilanteessa yksilön vallinnanvapautta tärkeämmäksi ohjausvoimaksi, toimii Ukrainassa edelleen. Niinpä sodan keskellä ei erotakaan reservistä, kuten Suomessa tapahtuu syvän rauhantilan vallitessa.

Yhteisöllä on vastuu ihmisestä, joten myös ihmisellä on vastuu yhteisöstään. Niin kauan, kun sota on kaukana, voidaan toki teeskennellä muuta, mutta pakkotilanteessa kysymys on selviytymisestä tai kuolemasta. Venäläinen tuhoamisoppi on osoittanut ukrainalaisille jälkimmäisen vaihtoehdon mahdottomuuden. Periksi ei siis voida antaa.

***

Taistelut Euroopan itälaidalla eivät osoita laantumisen merkkejä. Rintamalle tarvitaan jatkuvasti uusia sotilaita molemmin puolin. Venäläinen yhteiskunta on tyhjentänyt sinne myös vankilansa lupauksilla paremmasta huomisesta. Tuhansittain entisiä vankeja onkin kuollut palkkasotilasjärjestö Wagnerin riveissä.

Erilaiset diktatuurit näyttävät siis palaavan historiallisiin toimintamalleihin, missä yksittäisiä ihmisiä uhrataan massoittain sodan päämäärien hyväksi. Tyypillistä myös on, ettei uhrattaviksi joutuvilla ole todellista mahdollisuutta vaikuttaa kohtaloonsa. Venäjällä on tähän liittyen pitkät ja veriset perinteet.

***

Vastatakseen aseelliseen hyökkäykseen, on myös sen kohteeksi joutuneella Ukrainalla oltava käytössään tilanteeseen sopiva keinovalikoima. Siis paljon taistelevia sotilaita sopivalla aseistuksella varustettuina. Tämän kaltaista massa-armeijaa rakennettaessa muodostuukin erityisesti aseistuksen riittävyydestä ja laadusta suuri käytännön haaste.

Laajamittaista hyökkäystä ei ainakaan meneillään olevasta sodasta saadun kokemuksen valossa torjuta pelkästään huipputeknologialla, vaan perinteisillä opeilla, keinoilla ja välineillä. Onnistuminen edellyttää mittavaa ja nopeasti mobilisoitavaa reserviä, jota voidaan myös jatkuvasti täydentää uusilla taistelukykyisillä joukoilla. Sodan kulutusvaikutuksen arviointi kun asettuu yleensä aina alakanttiin toteumaan verrattuna. Tappioita tulee ja paljon.

Kysymys on raadollisesti ilmaistuna ihmisten menehtymisestä tai eriasteisesta vammautumisesta äärimmäisen väkivallan keskellä. Siihen voidaan jollain tasolla valmistautua, mutta arkiaskareistaan pikavauhtia sodan melskeisiin siirretylle ihmiselle kuolemanpelon kohtaaminen on aina suuri henkilökohtainen tragedia. Useimmat ovat siihen kuitenkin valmiita, koska vaihtoehto olisi vieläkin huonompi.

***

Ukrainalaiset sotilaat seisovat juuri tänään juoksuhaudoissaan mahdollistamassa sen, että yltäkylläisyydessä elävät läntisen Euroopan kansat voivat keskittyä oman hyvinvointinsa lisäämiseen. Yleisvaikutelmaksi on muodostunut havainto, että lännessä eletään niin kuin ennenkin, sillä eihän sota meitä suoraan kosketa.

Mistään sotilaallisesta heräämisestä ei läntisessä yhteisössä voida puhua kuin muutamien Venäjään maantieteellisesti rajoittuvien valtioiden kohdalla (ml. USA ja Britannia). Edes sotatarvikkeiden tuottaminenkaan ei tahdo kuplaansa käpertyneeltä Euroopalta onnistua tarvittavassa laajuudessaan. Muutamia panssarivaunuja keräillään kuukausikaupalla ja seuraavaksi saivarrellaan niiden luovuttamisesta Ukrainalle.

Vähin, mitä lännessä juuri nyt voidaan tehdä ukrainalaisten sotilaiden hyväksi, on kaiken saatavilla olevan materiaalisen tuen kanavoiminen näille vapauden etuvartiossa taisteleville joukoille. Miljoonat läheiset odottavat sotilaiden palaavan aikanaan arkiaskareidensa pariin, mutta se voi tapahtua vain Venäjästä saavutettavan voiton myötä. Vähempi tuskin riittää paljon kärsineelle Ukrainan kansalle.