Venäjää ei ole vielä lyöty

Ukrainan asevoimat ovat viime päivinä niittäneet mainetta ja kunniaa vastahyökkäyksillään. Operatiivisesti ja taktisesti älykkäämpi osapuoli on peitonnut ennen niin mahtavina pidetyt Venäjän asevoimat erityisesti Harkovan alueella. Hieno ja hatunnoston arvoinen suoritus!

Valitettavasti alueellisesta menestyksestä on kuitenkin mahdotonta tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka kellokkaita onkin jo ilmestynyt kertomaan Ukrainan voiton jälkeisestä maailmasta. Jääköön nämä sepustukset kuitenkin omaan arvoonsa ja historiantutkijoiden myöhemmin arvioitaviksi.

Venäjältä löytyy yhä tarvittaessa asevoimaa, vaikka sen menetykset ovatkin Ukrainassa mittavat. Yleistilanteen eskalaation suhteen Putinilla lieneekin edessä vakavan pohdinnan paikka, jäädäkö historian kirjoihin epäonnistuneena tsaarina, vai lisätäkö panoksia Ukrainassa käytävään sotaan? Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.

Ehkäpä asiaa tulisikin lähestyä siitä näkökulmasta, mitä Ukraina voi maantieteellisesti maksimissaan saavuttaa, jos kaikki sotapelin osat sattuisivat osumaan kohdalleen? Vastaus tähän lienee tilanne, missä oltiin ennen Venäjän 24. helmikuuta käynnistämää hyökkäystä.

Krimin palautus, tai vuodesta 2014 Ukrainasta irtautuneiden Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen alueiden palautukset tuskin voisivat kuulua sodan loppuasetelmaan ilman venäläisen yhteiskunnan täydellistä romahdusta. Tätä ei puolestaan ole ainakaan nyt nähtävissä valitettavan sumuisessa horisontissa.

Päästäkseen sotilaallisesti nykyistä parempaan loppuasetelmaan, Putinin hallinnon olisi käynnistettävä ainakin osittainen liikekannallepano. Sen kautta ei saavuteta merkittävää suorituskyvyn lisäystä viikoissa, mutta nopeasti toteutettuna liikekannallepanon vaikutukset olisivat nähtävissä muutaman kuukauden kuluessa.

Kun Venäjän johdon päätöksentekoa arvioidaan, on olennaista ymmärtää, ettei maata todellisuudessa uhata sotilaallisesti mistään muista ilmansuunnista kuin Ukrainasta.

Siperian kriittisellä alueella suhteet Kiinaan ovat päinvastoin tiivistyneet länsimaihin kohdistuvan vihamielisyyden yhdistäessä kahta autoritaarista maata. Etelässä Venäjällä on toki joukko turvallisuuteen liittyviä ikuisuusongelmia, mutta ne ovat mittaluokassaan varsin marginaalisia.

Ainoastaan Nato kykenisi haastamaan Venäjän sotilaallisesti esimerkiksi Itämeren alueella, mutta parhaillaan käynnissä olevien jäsenyysneuvotteluidenkin vuoksi äänenpainot ovat kovin maltillisia. Venäjän tietää tämän, minkä seurauksena sotilastukikohdat ovatkin esimerkiksi Suomen suunnalla tyhjentyneet, parhaiden joukkojen suunnatessa pikamarssia Ukrainaan.

Jos Venäjän asemaa olisi todella tarkoitus heikentää, siihen tulisi kohdistaa paineita monin tavoin. Nyt lännessä on vain korostettu talouspakotteita ja luotu Ukrainalle sotilaallista kykyä rajattuihin operatiivisiin sotatoimiin.

Toki Ukrainan kansa tarvitsee kaikkien kärsimystensä jälkeen uutta toivoa, mutta iso kuva lännen sotapelissä on edelleen toivottoman sumuinen.

On myös hyvä muistaa, että Venäjää vastaan ovat historian saatossa marssineet monet sotajoukot – esimerkiksi ruotsalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset. Jälkikäteisarvioissa on voitu helposti todentaa, ettei paikallinen taistelumenestys ole koskaan kertonut mitään sodan lopputuloksesta. Näin lienee valitettavasti myös meneillään olevan mittelön suhteen.

Vaikka sydän sykkii Ukrainan puolesta, ei maa todennäköisesti kykene saavuttamaan sellaisia voittoja taistelukentällä, että Venäjä tulisi totaalisesti lyödyksi. Tämän tavoittelemisen arvoisen päämäärän saavuttamiseen tarvittaisiin lännen nykyistä laajempaa ja monipuolisempaa apua. Ehkäpä jopa läntisten joukkojen suoraa osallistumista taistelutoimiin.

Pitkittyvässä sodassa osapuolten käytössä olevat reservit ratkaisevat aikanaan lopputuloksen. Tähän liittyvästä logiikasta kirjoitin jo maaliskuussa puheenvuorossani.

Tilastotiedon perusteella Ukraina on ainakin juuri nyt reservien osalta altavastaajan asemassa. Koulutettuja ja hyvin varustettuja joukkoja tarvitaan siis tukemaan Ukrainan sotaponnisteluja myös jatkossa!

Tässäpä siis haastetta länsimaille – Ukrainaan tarvitaan nopeaasti lisää sotilaallista osaamista ja sotavarustusta. Venäjälle ei saa suoda tilaisuutta lepoon, vaan painetta on pidettävä jatkuvasti yllä!

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu