Venäjää ei ole vielä lyöty
Ukrainan asevoimat ovat viime päivinä niittäneet mainetta ja kunniaa vastahyökkäyksillään. Operatiivisesti ja taktisesti älykkäämpi osapuoli on peitonnut ennen niin mahtavina pidetyt Venäjän asevoimat erityisesti Harkovan alueella. Hieno ja hatunnoston arvoinen suoritus!
Valitettavasti alueellisesta menestyksestä on kuitenkin mahdotonta tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaikka kellokkaita onkin jo ilmestynyt kertomaan Ukrainan voiton jälkeisestä maailmasta. Jääköön nämä sepustukset kuitenkin omaan arvoonsa ja historiantutkijoiden myöhemmin arvioitaviksi.
Venäjältä löytyy yhä tarvittaessa asevoimaa, vaikka sen menetykset ovatkin Ukrainassa mittavat. Yleistilanteen eskalaation suhteen Putinilla lieneekin edessä vakavan pohdinnan paikka, jäädäkö historian kirjoihin epäonnistuneena tsaarina, vai lisätäkö panoksia Ukrainassa käytävään sotaan? Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.
Ehkäpä asiaa tulisikin lähestyä siitä näkökulmasta, mitä Ukraina voi maantieteellisesti maksimissaan saavuttaa, jos kaikki sotapelin osat sattuisivat osumaan kohdalleen? Vastaus tähän lienee tilanne, missä oltiin ennen Venäjän 24. helmikuuta käynnistämää hyökkäystä.
Krimin palautus, tai vuodesta 2014 Ukrainasta irtautuneiden Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen alueiden palautukset tuskin voisivat kuulua sodan loppuasetelmaan ilman venäläisen yhteiskunnan täydellistä romahdusta. Tätä ei puolestaan ole ainakaan nyt nähtävissä valitettavan sumuisessa horisontissa.
Päästäkseen sotilaallisesti nykyistä parempaan loppuasetelmaan, Putinin hallinnon olisi käynnistettävä ainakin osittainen liikekannallepano. Sen kautta ei saavuteta merkittävää suorituskyvyn lisäystä viikoissa, mutta nopeasti toteutettuna liikekannallepanon vaikutukset olisivat nähtävissä muutaman kuukauden kuluessa.
Kun Venäjän johdon päätöksentekoa arvioidaan, on olennaista ymmärtää, ettei maata todellisuudessa uhata sotilaallisesti mistään muista ilmansuunnista kuin Ukrainasta.
Siperian kriittisellä alueella suhteet Kiinaan ovat päinvastoin tiivistyneet länsimaihin kohdistuvan vihamielisyyden yhdistäessä kahta autoritaarista maata. Etelässä Venäjällä on toki joukko turvallisuuteen liittyviä ikuisuusongelmia, mutta ne ovat mittaluokassaan varsin marginaalisia.
Ainoastaan Nato kykenisi haastamaan Venäjän sotilaallisesti esimerkiksi Itämeren alueella, mutta parhaillaan käynnissä olevien jäsenyysneuvotteluidenkin vuoksi äänenpainot ovat kovin maltillisia. Venäjän tietää tämän, minkä seurauksena sotilastukikohdat ovatkin esimerkiksi Suomen suunnalla tyhjentyneet, parhaiden joukkojen suunnatessa pikamarssia Ukrainaan.
Jos Venäjän asemaa olisi todella tarkoitus heikentää, siihen tulisi kohdistaa paineita monin tavoin. Nyt lännessä on vain korostettu talouspakotteita ja luotu Ukrainalle sotilaallista kykyä rajattuihin operatiivisiin sotatoimiin.
Toki Ukrainan kansa tarvitsee kaikkien kärsimystensä jälkeen uutta toivoa, mutta iso kuva lännen sotapelissä on edelleen toivottoman sumuinen.
On myös hyvä muistaa, että Venäjää vastaan ovat historian saatossa marssineet monet sotajoukot – esimerkiksi ruotsalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset. Jälkikäteisarvioissa on voitu helposti todentaa, ettei paikallinen taistelumenestys ole koskaan kertonut mitään sodan lopputuloksesta. Näin lienee valitettavasti myös meneillään olevan mittelön suhteen.
Vaikka sydän sykkii Ukrainan puolesta, ei maa todennäköisesti kykene saavuttamaan sellaisia voittoja taistelukentällä, että Venäjä tulisi totaalisesti lyödyksi. Tämän tavoittelemisen arvoisen päämäärän saavuttamiseen tarvittaisiin lännen nykyistä laajempaa ja monipuolisempaa apua. Ehkäpä jopa läntisten joukkojen suoraa osallistumista taistelutoimiin.
Pitkittyvässä sodassa osapuolten käytössä olevat reservit ratkaisevat aikanaan lopputuloksen. Tähän liittyvästä logiikasta kirjoitin jo maaliskuussa puheenvuorossani.
Tilastotiedon perusteella Ukraina on ainakin juuri nyt reservien osalta altavastaajan asemassa. Koulutettuja ja hyvin varustettuja joukkoja tarvitaan siis tukemaan Ukrainan sotaponnisteluja myös jatkossa!
Tässäpä siis haastetta länsimaille – Ukrainaan tarvitaan nopeaasti lisää sotilaallista osaamista ja sotavarustusta. Venäjälle ei saa suoda tilaisuutta lepoon, vaan painetta on pidettävä jatkuvasti yllä!
Realistinen ja kiihkoton tilanne-analyysi Ukrainan sodasta.
Erinomaista!
Ilmoita asiaton viesti
Venäjää ei ole vielä todellakaan lyöty vaikka monet tahtovat niin uskoa. Iso maa. Isot toleranssit. Minä näen näiden tappioiden olevan vain kaikuja tulevaisuudesta. Sillä vaikka Venäjä kääntäisi tilanteen voitokseen ja saisi lisättyä sotilaallista valtaansa maailmassa, se tulee olemaan historian mittapuulla vain väliaikaista ja minä uskon että nämä ovat maankamaran värähdyksiä siitä mitä on tulossa. Venäjän perustukset ovat lähteneet murtumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka olen suunnilleen samaa mieltä kirjoituksen yleisen linjan suhteen, niin kommentoin muutamia kohtia:
> Jääköön nämä sepustukset kuitenkin omaan arvoonsa ja historiantutkijoiden myöhemmin arvioitaviksi.
Tämä koskenee erityisesti niitä (tälläkin foorumilla kirjoittaneita), jotka pilkkasivat Ukrainan armeijan edistymistä Hersonin (voisiko joku opettaa toimittajille suomalaista translitterointia?) suunnalla.
> On myös hyvä muistaa, että Venäjää vastaan ovat historian saatossa marssineet monet sotajoukot – esimerkiksi ruotsalaiset, ranskalaiset ja saksalaiset.
Useiden venäläisten kanssa käymissäni keskusteluissa päädytään ennen pitkää Napoleonin tai Hitlerin hyökkäyksiin. Olen aina vastannut, että nykyisin hyökkäys ydinasevaltion alueelle on itsemurha, ja keskustelu päättyy aina tähän ilman mitään lisäkommentteja.
> Krimin palautus, tai vuodesta 2014 Ukrainasta irtautuneiden Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen alueiden palautukset tuskin voisivat kuulua sodan loppuasetelmaan ilman venäläisen yhteiskunnan täydellistä romahdusta.
Nämä tapahtumat eivät edellytä mitään venäläisen yhteiskunnan täydellistä romahdusta. Jo nyt Luhanskin ja Donetskin alueilta kotoisin olevat sotilaat kieltäytyvät taistelemasta muualla, ja saattaa olla vain ajan kysymys, kun pakoilevia Venäjän armeijan sotilaita seuraavat paikalliset katsovat, ettei tämä ole enää meidän sotamme. (Optimistina on mukavampi elää!) Se, mitä Venäjällä voisi tapahtua tämän jälkeen, on toinen kysymys.
> Kun Venäjän johdon päätöksentekoa arvioidaan, on olennaista ymmärtää, ettei maata todellisuudessa uhata sotilaallisesti mistään muista ilmansuunnista kuin Ukrainasta.
Tätä väitettä en ymmärrä ollenkaan, koska todellisuudessa mitään konkreettista sotilaallista uhkaajaa ei ole, paitsi ehkä pitkällä tähtäimellä Kiinan suunnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä asia todettiinkin juuri yllä, mutta tulkoon sanottua vielä uudestaankin: on myös ”olennaista ymmärtää”, että Venäjää ei todellisuudessa ”uhata” edes Ukrainan ”ilmansuunnalta”. Vain Venäjän vieraan valtion maaperälle tunkeutuneet hyökkäysjoukot ovat uhattuna siellä Ukrainan maaperällä. Ja se taas on kovasti eri asia.
Mitä tulee siihen Venäjän jatkuvalla syötöllä ylistettyyn reserviin, niin sitä on olemassa noin kaksi miljoonaa miestä (Global Firepower 2021). (Ukrainalla noin 900.000.) Koska Venäjällä on ylipäätään koulutettu vain 10% asevelvollisuusikäisistä.
Iso osa tästäkin reservistä on tietenkin koulutettu 10, 20 tai 30 vuotta sitten. Koskaan en ole kuullut, että Venäjällä olisi järjestetty kovin tehokkaasti esim. kertausharjoituksia tai mitään. Ehkä onkin, mene ja tiedä. Eri asia on sitten vielä se, miten halukkaasti se reservi lopulta haluaisi todellisuudessa lähteä hyökkäilemään mihinkään Ukrainaan, mistä kuitenkin varmasti jo jonkin verran tiedetään, että siellä voi olla ainoa henkikulta höllässä…
Ilmoita asiaton viesti
”Eri asia on sitten vielä se, miten halukkaasti se reservi lopulta haluaisi todellisuudessa lähteä hyökkäilemään mihinkään Ukrainaan,”
Tämäpä juuri. Tällä hetkellä 5000 euron palkalla, Venäjän keskipalkan ollessa 600 euron tienoilla rekryyttejä ei ole tullut riittävästi ja tämä ennen viimeisintä sotilaallista erityiskatastrofia. Suomen keskipalkkaan (3600e/kk) suhteutettuna tuo palkka tarkoittaisi karkeasti 30 000 euron kuukausipalkkaa.
Lisäksi on sellainen pikku juttu kuin aseistus ja varustus univormuista panssarivaunuihin, kenttäkeittiöistä kenttätykkeihin. Ukraina saa apua ulkomailta, Venäjän talous ei kykene varustusta tuottamaan eikä Kiina ole nähtävästi antamassa kalustoapua.
Lopuksi tulee sisäinen vakaus. Todellisuudessa epäilen että viimeinen asia jota Putin haluaa on iso joukko aseistettuja miehiä joiden lojaalisuus ja taistelutahto on kyseenalainen. 18-vuotiaan asevelvollisen Burjatiasta voi hakata ja nöyryyttää kuuliaiseksi, mutta entäpä kolmikymppinen jo elämää nähnyt reserviläinen? Voisi käydä kuin tsaari Nikolai II:lle kahteen kertaan…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nyt näyttää selvältä, että Venäjä ei kykene sotilaalliseen ratkaisuun, vaan siirtyy pelkkään yleiseen kiusantekoon ja paikkojen tuhoamisen Ukrainassa.
Esim. Fortumin voimalat siirtynee jonkun oligarkin taskuun ja Zaporizzan voimala voidaan tuhota käyttökelvottomaksi.
Parasta olisi tietysti äkkilähtö Putinille. Valta tosin jää yhä edelleen turvallisuuskoneistolle vaikka ukkeli vaihtuisi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Putinin dilemma on nyt käyttäisikö vai ei ydinohjuksia.
Venäjän kansallinen itsetuntona on paukuteltu henkseleitä kuinka ydinase valtio on.
Ja nyt arvioisin alkaa paine tulee venäjä kansalta ja armeija poijilta.
Miksei ydinohjuksia tms käytetä kun tulee turpaan muuten.
Focus pitäisi nyt olla rauhan neuvotteluiden yrittämiseen.
Kaikissa muissa vaihtoehdoissa on vain hävittävää. Ja ”voittajia” ei ole.
Vain häviäjiä.
Uho ja mässäily voitoilla lisää kärjistymisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tai ”voittajia” on jo Kiina , Intia , sit Usa . Eurooppa ja Venäjä ja Ukraina ovat häviäjiä jo .
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa on kiinnostuneille hieman konekäännöstä Lenta -portaalista. Sekavaa, mutta kertoo miten Naapurissa asiaa käsitellään.
__________________________________________________________
Harkovan suunnalla olleet venäläisjoukot vedettiin pois henkilöstön säilyttämiseksi, koska Ukrainan armeijan määrä oli moninkertainen. Tämä syy kutsuttiin johtaja Harkovan alueen Vitaly Ganchev ilmassa televisiokanavan ”Venäjä 24”.
Jos puhutaan Ukrainan armeijan vastahyökkäyksiin lähettämistä joukoista, se ylitti joukkomme noin kahdeksankertaisesti. Henkilöstömme säilyttämiseksi päätettiin vetäytyä ja ryhmittyä uudelleen.
Vitaly Gantšev
Harkovan aluehallinnon päällikkö
Ukrainan armeijan hyökkäys
Ukrainan asevoimien (AFU) hyökkäys Harkovan alueella kohti Balaklejan, Kupjanskin ja Izyumin kaupunkeja tuli tunnetuksi Syyskuun 8.
Aluksi Ukrainan joukot halusivat päästä Balakleijaan…. Hyökkäys jatkui asutuksen ohi, APU otti haltuunsa osan Balaklejan ja Kupjanskin välisestä tiestä ja miehitti myös Volkhovin Jarin kylän…
Joillakin alueilla Ukrainan armeija pystyi etenemään 20 kilometriä. Telegram – kanavan Wargonzon mukaan Harkovan alueella sijainnut Ševtšenkovon kylä vaihtoi vastahyökkäyksen aikana omistajaa. Tällä hetkellä se on Venäjän asevoimien (AF) hallinnassa. ”Laskuvarjojääkärit onnistuivat hidastamaan ja jäädyttämään apujoukkojen etenemisen jonnekin”, raportissa kerrotaan.
Lisääntyneiden kranaattitulien vuoksi useiden Harkovan alueen siirtokuntien asukkaita evakuoitiin Venäjälle. Paikallisten viranomaisten mukaan kaikki eivät päässeet lähtemään. Harkovan alueen pohjoisosan siirtokuntia miehittäneiden ukrainalaistaistelijoiden sorron vuoksi asukkailla ei ole mahdollisuutta evakuoida näiltä alueilta, ”ihmisten on jo piilouduttava”, Gantšev sanoi.
9. syyskuuta Harkovan alueen viranomaiset kertoivat, että Venäjän armeija yritti irrottaa AFU: n Balaklejan esikaupungista.
”Itse asiassa Balakleya ei ole meidän hallinnassamme. Ukrainan joukkoja on yritetty irrottaa, mutta taistelut ovat kiivaita, ja joukkojamme pidätellään lähestymisissä, alueen johtaja Gantšev sanoi.
Hän myös kutsui tilannetta Ševtšenkon lähellä vaikeaksi.
Aiheeseen liittyviä materiaaleja:
”Pelkään yhä taivasta” Severodonetsk joutui LPR: n hallintaan. Miten kaupunkilaiset selvisivät taisteluista kaupungin puolesta?
Elokuuta 2022
”Ihmiset tulevat peloissaan” kuulusteluihin rajalla, yhteisiin huoneisiin ja epävarmuuteen. Mikä odottaa Ukrainan pakolaisia Venäjällä?
Kesäkuuta 2022
Donetskin kansantasavallan hallituksen puheenjohtajan neuvonantajan Yan Gaginin mukaan Balakleyan puolustuksessa kunnostautuivat erityisesti Venäjän nopean toiminnan erikoisyksikön (SOBR) sotilaat.
Ottaen huomioon, että tämä on vain poliisin erikoisjoukot, ja he olivat melko rajallisia voimissaan ja keinoissaan sillä hetkellä, se, että he pitivät kaupunkia niin kauan, tuli ulos ilman tappioita, ilman ”kahta sadasosaa”, on vain saavutus.
Yan Gagin
Korean demokraattisen kansantasavallan hallituksen puheenjohtajan neuvonantaja
Ukrainan armeija kärsi hänen mukaansa raskaita mies-ja kalustotappioita.
Syyskuuta tuli tieto, että AFU katkaisi Venäjän armeijan huoltoreitit Kupjanskista. Puolustusvoimien komentajan Aleksandr Kotzin mukaan Venäjän asevoimilla on edelleen hankala huoltoreitti idästä tekojärven eteläpuolella sijaitsevan Oskolin kautta.
Syyskuun 10.päivänä sotilaskirjeenvaihtaja Juri Kotenok kertoi venäläisten yksiköiden joutuneen poistumaan iziumista erikoisen sotilasoperaation aikana. Hänen mukaansa Venäjän joukot vetäytyvät Oskol-joen taakse. Tieto vahvistettiin KRP: ssä.
Aiheeseen liittyviä materiaaleja:
Ukraina tuli ensimmäinen maa maailmassa saada taloudellista apua kryptovaluutta.Mihin miljoonat menivät?
Heinäkuuta 2022
”Ukrainaa käytetään kyynisesti hyväksi” milloin Venäjä aloittaa neuvottelut Kiovan kanssa ja millaisena se näkee Ukrainan kansan tulevaisuuden?
Heinäkuuta 2022
Venäjän puolustusministeriö selitti vetäytymistä sillä, että se ryhmittyy uudelleen lisätäkseen ponnisteluja Donetskin suuntaan, tämä tehdään Ukrainan erikoisoperaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Operaatio Venäjän joukkojen Izyum-Balaklejan ryhmityksen rajoittamiseksi Korean demokraattisen kansantasavallan alueelle toteutettiin kolmen päivän kuluessa, sanoi osaston edustaja, kenraaliluutnantti Igor Konashenkov.
Reaktio
Venäjän joukkojen vetäytymiseen Harkovan alueella on jo reagoinut Tshetshenian johtaja Ramzan Kadyrov, joka lupasi selittää Venäjän johdolle ”mahtavaa” tilannetta rintamalla.
En ole saman tason strategi kuin puolustusministeriö, mutta virheitä tehtiin… Ja jos tänään tai huomenna ei tehdä muutoksia erikoisoperaation toteuttamisstrategiaan, joudun menemään puolustusministeriön ja maan johdon luo selittämään heille todellisen tilanteen. Tilanne on hyvin mielenkiintoinen, jopa, sanoisin, aivan mahtava
Ramzan Kadyrov
Tšetšenian päällikkö
Kreml puolestaan sanoi, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on täysin perillä kaikesta, mitä sotilasoperaationsa aikana tapahtuu, hän on jatkuvasti yhteydessä puolustusministeri Sergei Shoiguun ja kaikkiin sotilasjohtajiin…
___________________________________________________________
Olisiko niin, että todellinen sotamenestys mitataan Donetskista alaspäin tapahtuvalla alueella?
Itse olen taipuvainen uskomaan, että joko Venäjä romahtaa tappioon tai neuvotellaan Nova Russija -alueesta.
– siis eteläisestä alueesta Transnistriaan asti.
Tuo pohjoinen alue ei taida olla kovin merkittävä. Ja nämä näkemykset perustuvat siihen, mitä kotimaiset lehdet kirjoittivat heinä- elokuussa sodan keskeisistä rintamista.
– Etelässä on sen mukaan Ukrainan keuhkot ja sydän.
Ilmoita asiaton viesti