Kiusaamiskokemuksia

En oikein tiedä, miksi minua kiusattiin.
Se oli henkistä väkivaltaa Vasaramäen ala-asteella Turussa.
Kerran tönittiin jäähän koulun pihalla, eikä päästetty nousemaan ylös. Toisella kerralla takkini räittiin.
Olin kuulemma ruma ja tyhmä. Ryhtini oli kuulemma huono. Kenet tappaisit luokasta? No Marcuksen. Oli hilsettä tukassa, siitä riitti monille hupia. Tungettiin jotain savea hiuksiin viidennellä luokalla. Sahanpurua paitaan seiskalla. Potkittiin liikuntatunnilla ja jääkaukalossa.
En ollut hyvä liikunnassa. Pesäpallosta kyllä tykkäsin. Inhosin sisäliikuntaa, ja uintia suorastaan pelkäsin.

Olen myös kahden naisen kasvattama. Äitini kasvatti minua isoäitini kanssa vuoteen -96, kunnes mummo kuoli.
”Makke ratsastaa mummolla”, ”Makke harrastaa seksiä mummon kanssa” ilkkui kiusaajani.

Reppu heitettiin Kupittaan ylä-asteella suihkuun niin, että vihot kastui. Myös ylä-asteella jouduin maailman huonoimman fysiikan- ja kemianopettajan ryhmään. Kaksi rääväsuuta kiusaajat melusivat ja rääkyivät koko aikaa. Eivät opettajat tai ketkään muutkaan välittäneet. Äiti vain aina hakkui, että kuinka on noin huonoja numeroita todistuksessa.
Noh, pääsin juuri ja juuri lukioon. Siellä oli erilainen ilmapiiri. Tutustuin paremmin entisiin luokkalaisiini, niihin, jotka eivät olleet kiusanneet minua. Meistä tuli hyviä ystäviä, joita olemme vieläkin.
Lukiossa heräsi kiinnostus luonnontieteitä kohtaan.

Vain yksi kiusaaja pääsi lukioon. Ties mitä muista tuli. Tämäkin keskeytti sen, kun ajautui huonoihin porukoihin, eikä motivaatio riittänyt opiskeluun.

Armeijassa kiusattiin kanssa mutta se oli vain pienen hetken AUK:ssa. Sitten alikersanttina ei väheksytty.

Pääsin opiskelemaan matematiikkaa. Myöhemmin jatkoin maantieteellä, fysiikalla, kielillä ja geologialla.

Opiskeluaikoinani olin töissä mm. vanhainkodeissa. Naisvaltaisessa työpaikoikoissa, joissa työpaikkakiusaaminen on arkipäivää. Olin puoli vuotta sairaslomalla.

Terapiassakin olen käynyt. Kerran vuoden. Toisen kerran kaksi vuotta.
Kerroin terapeutille, kuinka joskus iltaisin nautin siitä, mitä kaikkea kauheaa tekisinkään kiusaajilleni. Hänen mukaansa, se tyydyttää saalistusvaistoa. Vaikuttaa järkevältä.

Olen saanut koulutusta vastaavaa työtä, joskin määräaikaista sellaista. Minulla on kaunis koti. Silti toivon, että kiusaajani saisivat kantaa samanlaisia arpia kuin minä. Mutta se on mahdotonta, koska ajassa ei voi mennä taaksepäin.
En koskaan ollut itsetuhoinen. 8. luokan alussa, ensimmäisellä kouluviikolla itkin silmäni punaiseksi, että miksi? Miksi juuri minun pitää kärsiä? Rukoilin, että eikö minua voisi auttaa.

Onneksi olen terveen itsekäs. En ole koskaan pitänyt itseäni rumana tai tyhmänä. Päinvastoin. Tiesin olevani hyvännäköinen ja fiksu. Tajusin, että kyseessä on kiusaaminen ja haukkuminen. Olihan tottunut siihen kotonani jo pienestä pitäen.

En tiedä, auttavatko Kiva koulu ja muut hankkeet. Nykyään hirvityksenä on nettikiusaaminen. Minun aikanani sentään pääsi omaan kotiin ja rauhaan. Siellä saattoi lukea sarjiksia, syödä suklaata ja katsoa Ritari Ässää nauhalta. Elää omassa maailmassaan.

Ihmettelen vain, että eikö kukaan opettaja tai edes äitini koskaan nähnyt päältä, että minä kärsin sisältä. Eikö sitä havaitse, kuin asiaan perehtyneen katse? En kyllä tiedä, erottaisinko itsekään opettajana luokasta ne, jotka kärsivät.

Mitä kiusaamiselle tulisi tehdä? En tiedä. Ottaa kiusaajia niskasta kiinni, ja sanoa, että yksikin väärä naama, ja joudut teholle. Vai ovatko kauniit sanat ja ymmärrys parempi keino?
Kiusaaja/t tulisi mielestäni siirtää muihin kouluihin, ja antaa kiusatun elää rauhassa. Koulukiusaaminen on mielestäni rikos, josta tulee tehdä ilmoitus lastensuojeluun ja poliisille.

En tiedä, auttaisivatko nämä toimet kiusaajaa mutta toisaalta, hän on tietoinen teoistaan, ainakin minun kokemukseni mukaan. Näin ollen vastatkoon hän myös seuraamuksista, ja kärsikööt rangaistuksen teoistaan.

Kouluissa ja niiden suhtautumisessa ala-ikäiseen on vielä paljon parannettavaa. Lapsille on taottava pienestä pitäen päähän, että ketään ei saa kiusata. Usein verrataan lapsien ja aikuisten maailmaa. Kestäisikö aikuinen lapsien maailmaa? Harvapa kestäisi. Työpaikkakiusaamiseen puututaan yleensä kohtalaisen herkästi. Koulukiusaaminen vaikuttaa taas olevan eri juttu. Lapsiahan ne vaan on. Kyllä ne siitä kasvaa… Kasvaahan ne fyysisesti. Mutta entä henkisesti? Ja kuinka paljon tai vähän?

Ei mulla tällä kertaa muuta.

MarcusPetj

Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia. Kirjoitukseni kertovat enemmän minusta kuin käsittelemistäni asioista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu