Synteettiset näyttelijät

Helsingin Sanomat kertoivat 7.11.2019, että vuonna 1955 autokolarissa kuollut James Dean tekee paluun valkokankaalle. Lehdessä kerrotaan, että 24-vuotiaana kuollut kulttuuri-ikoni rekonstruoidaan postuumisti Vietnam-aiheiseen toimintadraamaan Finding Jack.

Odotan päivää, jolloin valkokankaille voidaan loihtia kaikilla ihmiskasvojen nyansseilla varustettu, täysin aidonoloinen Greta Garbo uudessa elokuvassa. En pitäisi sitä lainkaan mahdottomana. Jonain päivänä ”henkiin herätettyjen” entisajan tähtien käyttö voi olla arkipäivää. Samoin täysin digitaalisten  näyttelijöiden luonti. Ajatelkaa, olisi mahdollista luoda täysin rooliin sopiva näyttelijä. Ensin toki käytettäisiin aitoa ihmistä alustana, jonka piirteitä sitten jälkikäsittelyssä muokattaisiin. Siitä se varmaankin lähtisi.

Digitaalisten näyttelijöiden käyttö arkipäiväisenä asiana. Ei, tämä ei tappaisi perinteistä ihmisnäyttelijän ammattia, koska teatterit. Mutta elokuvaroolit saataisivat vähentyä. Ehkä näille digitaalisille näyttelijöille saattaisi syntyä oma fanikuntansa, joka haluaa nähdä heitä erilaisissa elokuvissa. Ainakin heidän muuntautumiskykynsä olisi parempi kuin useiden ihmisnäyttelijöiden. Heidän ympärilleen voi syntyä samanlaista viihdebisnestä ja hehkutusta, kuin oikeiden näyttelijöiden ympärillä on ollut jo sata vuotta.

Ei sen puoleen, että tämä olisi mikään uusi idea. Tästä varmasti moni ohjaajaa ja tuottaja on unelmoinut jo vuosikymmeniä. Täysin synteettinen näyttelijä. Tähän veikkaan myös viihdeteollisuuden ajavan koko aikaa.

MarcusPetj

Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia. Kirjoitukseni kertovat enemmän minusta kuin käsittelemistäni asioista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu