Yhdysvaltain presidentinvaalit

Ensi yönä Suomen aikaa on USA:ssa taas vaalivalvojaiset. Kolmannes senaatista ja kaikki kongressiedustajista vaihtuvat. Myös presidentti saattaa vaihtua. Samalla presidentin mukana vaihtuu myös ”administration” eli hallinto, jolla tarkoitetaan presidentin nimittämiä ministereitä ja korkeita ja vaikutusvaltaisia virkamiehiä sekä neuvonantajia.

Viimeiset viisi vuotta Yhdysvaltojen presidentinvaalit, presidentti ja hänen hallintonsa, ovat olleet yhtä mediasirkusta. Kansalle on tarjottu leipää ja sirkushuveja koko rahan edestä. USA:n presidentti on pysynyt jatkuvasti otsikoissa. Lähes koko maailma tuntee, ja tietää hänet.

Tämä on toki ollut normaalia rapakontakaisen mahtimaan päämiehelle jo kauan muttei aivan näin globaalissa mittakaavassa.

Presidentti on puheillaan, sanoillaan ja kannanotoillaan ärsyttänyt poliittisia vastustajiaan, samalla antaen pontta kannattajilleen. Tämä on tietysti myös aivan normaalia politiikan tekoa missä tahansa päin maailmaa. Mutta tällä kertaa lähes ylitsevuotavan alustan presidentin kommenteille on taannut hänen poliittisten vastustajiensa kovaääninen ja laaja joukko, joka on puuttunut käytännössä kaikkeen, mitä hän on suustaan päästänyt, tai twitteriin kirjoittanut.

Mutta entä ne vapaan maailman johtajan teot? Nehän ainoastaan ratkaisevat. Eivät puheet, ajatukset tai sanat, vaan ne teot.

Hän ei ole mm. onnistunut luomaan lupaamiaan työpaikkoja köyhtyneille alueille, on irtisanoutunut kansainvälisistä ilmastotavoitteista ja lisännyt protektionismia. Hän on myös velvoittanut Euroopan maita satsaamaan enemmän sotilasmenoihinsa, etteivät nämä turvautuisi puolustuspolitiikoissaan liikaa Yhdysvaltoihin.

Nämä teot eivät sinänsä ole kovin radikaaleja. Lähinnä sellaista toimintaa, mitä konservatiivipresidentiltä voi odottaa.

Sen sijaan juuri hänen puheitaan ja ajatuksiaan on pidetty radikaaleina. Siis radikaaleina hänen poliittisten vastustajiensa mielestä. Kannattajiensa suhteen hänen sanansa ja tekonsa ovat olleet suurinpiirtein juuri sitä, mitä nämä haluavat kuulla. Heille hänen ajatusmaailmansa on normaali.

Presidentin teot ovat jääneet sivuosaan sanojen viedessä valokeilan tässä mediamyllytyksessä.

Mediamyllytyksen presidentin ympärillä on lienee aiheuttanut suurelta osin media itse, joka tarttunut hänen jokaiseen twiittiinsä ja lausumaansa.

Media, toisin kuin sen pitäisi, on myös jakautunut presidentin kannattajiin ja vastustajiin. Nämä vastustajat ovat tuntuneet pitäneen kovempaa meteliä kuin kannattajat, joka taas on puolestaan ollut osalle kannattajien korvista mannaa.

Tämä on suurella todennäköisyydellä ollut tietoista poliittista peliä, ja taktikointia Valkoisen talon osalta. Mitä enemmän huomiota, sitä parempi; ”There’s no such thing as bad publicity.”

Valkoisen talon nykyisestä isännästä on tullut useille suosikki-inhokki. Sanoja ei ole vastapuolella säästelty. Presidentti on saanut niskaansa ennenkuulumatton paljon suorasainaista haukkumista ja pilkkaa.  Ivaa, röyhkeyttä ja raivoa. Hän on osannut synnyttää tunteita, kuulijasta riippuen, niin hyviä kuin pahoja. Ja tunteiden herättämistähän maailman mahtavimmalta mieheltä odotetaan. Ainakin hänen kotimantereellaan.

Yleensä istuva presidentti on voittanut vaalit, ja päässyt jatkokaudelle. Merkittävin tekijä vaaleissa amerikkalaisten mielissä, sanotaan olevan talouden tila. Eivät ehdokkaan puheet tai ulkopolitiikka. Jos talous on ollut hyvässä jamassa, on kaksi kautta ollut lähes taattu asia.

Tällä hetkellä talous on, mitä on. Korona jyllää. Se ei tietenkään ole presidentin vika mutta heijastuu hänen kannatukseensa. Näin ollen on paha sanoa, vaihtuuko valta vai ei.

Kampanjointia käydään viime metreille asti. Jokainen ääni merkitsee. Pidetään puheita, kätellään ihmisiä ja syleillään vaivoja. Ja kamerat räiskyvät.

Kaksipuoluejärjestelmän maassa käydään myös vääntöä vaalipiireistä ja äänestysoikeudesta. Ne, kun vaikuttavat vaalitulokseen. On vedelty äänestysalueiden rajoja uusiksi ja pyritty rajaamaan tiettyjä ihmisiä äänestysoieuden ulkopuolelle, koska pelätään, että ääniä saattaisi muuten sataa vastustajan laariin. Ihan normaalia käytöstä tämäkin maassa, jossa lait tällaisen toiminnan sallivat.

Se, kuinka hyvin on osattu kampanjoida, näkyy tietysti myös vaalituloksessa. Jos puhuu vain kannattajilleen, on kohtalaisen varmaa, etteivät Valkoisen talon ovet aukene ehdokkaalle. Pointti onkin puhua vastustajilleen, ja saada heidät puolelleen. On vaarallista leimautua selvästi vain yhden leirin ehdokkaaksi. On myös kyettävä herättelemään nukkuvia äänestäjiä ja niitä, jotka tekevät päätöksensä vasta viime hetkellä. Tämä ei ole kadehdittava tehtävä. Tällainen, jos mikä, todella vaatii nuorallatanssijan taitoja.

Oli ensi yön vaalitulos sitten mikä hyvänsä, se ei tavallisen suomalaistallukan elämään paljoa vaikuta. Jos USA lisää protektionismia, niin vienti saattaa heiketä. Jos USA vetäytyy NATO:n johtoasemasta, Venäjä voi ottaa jalansijaa.

Kuten tähänkin asti, pienenä valtiona meidän on pyrittävä pitämään hyvät suhteet kaikkiin. Oli toisessa maassa vallassa sitten millainen klikki hyvänsä. Meillä ei ole varaa nyrpistää nokkaamme kenellekään pelkistä ideologisista syistä. On muistettava, että siinä missä politiikka on selviämistä perjantai-iltapäivään asti, on diplomatia selviämistä seuraavalle vuosisadalle. On tunnustettava tosiasiat, sanoi eräs oman maamme presidenteistä aikoinaan. ”Realpolitik.”

Joka tapauksessa merkitys tuulipuku- ja pukukansansalaiselle on kovin pieni. Tämän vuoksi ihmetyttääkin, miksi Yhdysvaltain presidentti on lähes joka päivä esillä jossain Suomen valtamedioista. Mitä se meitä kiinnostaa, mitä yli viidentuhannen kilometrin päässä, valtameren toisella tannalla, tapahtuu?

Itse olen jättänyt huomiotta lähestulkoon kaiken, mitä rapakontakaisen valtionpäämiehen edesottamuksista on uutisoitu. Hän ei herätä minussa suuria tunteita. En ole perehtynyt häneen, eikä hän ole koskaan minua suuremmin kiinnostanut.

Oma vaistoni sanoi jo neljä vuotta sitten, että silloinen vaalivoittaja istuu seuraavat kahdeksan vuotta. Se sanoo, myös, että huomio jenkkilän suuret massat niin etelässä kuin keskilännessä. He voivat taas äänestää ahkerasti, kuten viime kerralla. Järkeni puolestaan muistuttaa minua siitä ylenkatsovasta asenteesta, jonka viran nykyisen haltian poliittiset vastustajat ovat ottaneet häntä, ja hänen kannattajiaan kohtaan. Lienee lapsellekin selvää sellainen psykologinen perusseikka, että hymyllä ja kädenpuristuksella pääsee paljon pidemmälle, kuin halveksuvalla ja koppavalla kommentoinnilla. Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan, totesi eräs toinen kotimaamme presidenteistä aikanansa.

Jos haluat muutosta, niin pyri muuttamaan vastustajasi mielipiteet hyväksynnällä, kunnioituksella ja ystävällisyydellä. Ihmiseltä ihmiselle, sanojen parhaassa merkityksessä.

Vaikuttaa mitä suurimmin, että näin ei valitettavasti ole tehty puolin eikä toisin. Siksi nykyinen POTUS todennäköisesti jatkaakin Potuksena.

Tämä kaikki on vain minun spekulointiani sekä näkemystäni asiasta, joka on lähes täysin subjektiivinen. Tällöin voin olla aiheesta yhtä väärässä tai oikeassa, kuin kuka tahansa. Mutta kävi sitten niin taikka näin, mitään katastrofaalista tuskin tulee tapahtumaan.

Siispä käykäämme vaalitulosta odottelemaan. Tai siis käyköön ne, joita se enemmän tai vähemmän kiinnostaa. Itse taidan mennä peiton alle.

MarcusPetj

Geologi, jolla on humanistisia harrastuksia. Kirjoitukseni kertovat enemmän minusta kuin käsittelemistäni asioista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu