Näennäistieteellisyyden tunnistamisen kurssi 1.
Juuri kun vihdoinkin meinasin mennä nukkumaan välähti mieleeni,eräiden toivomustenkin johdosta, otsikossa mainittu aihe.
Kaiken tieteen perusedellytyksenä on kritiikki ja sen reflektointi, virheiden korjaminen ja analyysin tarkantaminen sen perusteella.
Välillä koko teoria on heitettävä yli laidan ja jopa perusolettamuksetkin. Muuten tiede ei kehity.
Nyt heitän vain kysymyksen :
Kuka uskoo sellaisen tieteellisyyden kaapuun verhoutuneen bloggaajaan, joka poistaa kyseenalaistavat kommentit ja banna kritiikin esittäjän?
.
0
MB: ”Kaiken tieteen perusedellytyksenä on kritiikki ja sen reflektointi, virheiden korjaminen ja analyysin tarkantaminen sen perusteella.”
> Varmaan näin on, vaikka joku viisas sanoikin, että kritiikki on vain luovuuden puutetta. Miksiköhän minäkin rätkytän kaikesta?
*
MB: ”Kuka uskoo sellaisen tieteellisyyden kaapuun verhoutuneeseen bloggaajaan, joka poistaa kyseenalaistavat kommentit ja bannaa kritiikin esittäjän?”
> Tuskin todelliset tieteilijät notkuvat blogeissa ja bannailevat. Kyllä noista bannailevien ’tieteilijöiden’ kaapujen rei’istä paistaa niin epävarmuus ja pelokkuus kuin myös pikkusieluinen tietämättömyys. Erityisesti puhun nyt itsestäni, vaikka en ole vielä muistini mukaan tieteillyt enkä bannaillut, mutta joskus kokeilen miltä vm. maistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Voi Jaakko,
Noilla sanoilla sinun ei pidä itsestäsi puhua. Sinulla on todellesta tietoa tarjota meille. Sen eilinen kirjoituksesikin osoittaa.
On kritiikkiä ja ”kritiikkiä”. Jälkimmäinen voi olla luovan ajattelun puutetta.
Muuten olen samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuskin todelliset tieteilijät notkuvat blogeissa ja bannailevat.”
Mikä ja kuka on todellinen tiedemies?
Ilmoita asiaton viesti
Margareta kiltti, olet aivan oikeassa kaikessa siinä mitä kirjoitat kriittisestä suhtautumisesta tieteen edistymiseen. Ei ole olemassa tiedettä ilman kriittistä mieltä. Meillä olisi vain jokaisen ns, tieteen tai ajatussuunnan oma teologia, joka tutkisi asiaa sen omilla kriteereillä.
Näin tuntuu olevan täällä blogistanissakin – pääsääntöisesti. Ollaan omaksuttu joku usko, ja sen puolesta suljetaan korvat, silmät, mieli ja kieli kaikelta muulta.
Olen epätoivoisesti yrittänyt kertoa eräälle henkilölle, että Suomen valtio ei syntynyt vain Ruotsin ja Venäjän valloituksista, vaan asiasta on hyvin moninainen spektri näkemyksiä. Eli varmuus on vain siitä että epävärmuus on oleellinen asia tuossakin. Vaan kun heratyskokouksessaa on henki päällä, niin mitään muuta ei uskota, kuin siis jonkun ylipapin jorinaa.
Mutta, Margareta kiltti, pidetään yllä kriittistä asennetta, ehkä saadaan mukaan muitakin ei uskovaisia!
Ilmoita asiaton viesti
Alexius, kiitos suuresta avustasi ja osallisuudestasi tämän kurssin opetukseen. Näinhän minä ajattelinkin; Minun ei juuri tarvitse itse ainakaan tästä kritiikin välttämättömyydestä luennoida.
Näinhän se on joidenkin virallisestikin hyväksyttyjen tieteenalojen tai tutkimussuuntien kohdalla: ne perustuvat uskonvaraisiin olettamuksiin, ja tutkivat menetelmillä, jotka eivät täytä tieteellsyyden vaatimuksia.
Esimerkkinä kaikki mittaukset näennäisillä suhdelukuasteikolla jossa arvioidaan tai pyydetään arvioimaan itsensä jonkun muuttujan suhteen asteikolla 1-10 tai 1-100.
Siitä on paljon tukea, kun on muitakin joilla on kärsivällisyyttä oikaista väärydet, ja yhdessä olemme jo päässytkin pidemmälle kuin olisi yksin voinut.
Eikä se ihan turhaa ole vaikka valillä tuntuukin turhauttavalta.
Sinäkin olet monta kertaa jo pelastanut minua vaipumasta epätoivoon.
Ilmoita asiaton viesti
Tossa kun olen jutellut aikas mon akateemisen kanssa, niin kun heiltä on kysynnyt”kuinka paljon pelkäätte poiketa vallassa olevasta?”, vastaukset yleensä alkaa kierelen asia, lopputulos kumminkin on, että he eivät uskalla olemassa olevaa kritisoida. Eli eikö tämä osita juuri sen mitä pelko saa aikaseksi, eli pelätään leimautua.
Sitten on nämä jotka uskaltavat kritisoida, jotka saavat huonolla argumeintoini ja retoriikan taidoille omaava epävärmaa tilaan, näillä yleensä viellä on ongelma, etä eivät ole tottuneet siihe, etä joku osaa asialiset häne komentinsa kumota. Näitä ihmisiä löytyy sitten joka puolueesta ja jokaseta eturyhmästä, eli näiden kanssa jouttu vain opetella elämään, sekä antaa heidän elää rauhasa omassa pienessä maailmassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on, Jouni
Minäkin tunnen monia, joiden ura tutkijoina on tyssänyt liialliseen kriitisyyteen tai lahjakkuuteen.
Kaikki opettajat eivät siedä, että oppilas ohittavat heitä jossain vaihessa.
Vaikka näinän sen pitäisi olla kehityksen kannalta sekä opettajallekin näyttö taidoistaan ja ylpeyden aihe.
Ilmoita asiaton viesti
”Tossa kun olen jutellut aikas mon akateemisen kanssa, niin kun heiltä on kysynnyt”kuinka paljon pelkäätte poiketa vallassa olevasta?”
Miten kohdalleni on sattunut lukuisia ellei lukemattomia erittäin kriittisiä ja rohkeita ihmisiä, oli koulutus mikä tahansa?
Ilmoita asiaton viesti
Niin minunkin kohdalle on onneksi sattunut, mutta tiedän myös useita, jotka haluavat olla kukkona tunkiolla ja valitsevat alamaisiaan sen mukaan. Myös sinun alaltasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Jouni itsellesi! Sinäpä sen sanoit.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä on tieteellisyys, mitä näennäistieteellisyys?
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän juuri yritän tässä pikkuhiljaa vähän selvittä. En osaa muutamalla lausella mitenkään asiaa tyhjentävästi valaista.
Onko sinulla omalta alaltasi näkemystä mitä kriteerejä tutkimuksen on täytettävä ollakseen tieteellinen?
Ilmoita asiaton viesti
Tiedettä on jokaisen oma tutkimus, eikä kenenkään toisen.
Tieteellisyys on aukottomasti määritelty ja kuvattu Eero Tarastin romaanissa Professori Amfortasin salaisuus (Yliopistopaino 1995). Varsinkin väitöskuvaus valaisee tieteellisyyden syvintä villakoiranydintä.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy tutustua, kiitos vinkistä.
Ilmoita asiaton viesti
Katriina, pistämästtömästi sanottu; ”Tiedettä on jokaisen oma tutkimus, eikä kenenkään toisen”.
Tosin täällä blogistaniassa tuntuu siltä kuin mutu, uskon, luulen, oletan jne. ovat sitä ainoaa ja oikeaa tiedettä ja se kaikki muu mitä joku toinen sanoo on vaan sitä epätiedettä!
Mutta tuo sana tukimus, on ehkä juuri se koko homman ydin, täällä blogistaniassa se on tietenkin hutkimus, johon perustetaan kaikki.
Ilmoita asiaton viesti
Tai sitten kuvitellaan että mikä tahansa linkki on lähteenä faktaa.
Minulla on tapana sanoa luulen kun luulen ja mutu kun ei ole varmoja perusteita. Uskon käsitettä käytän lähinnä kieltävssä muodossa.
Mutta paljon voi päätellä jo järjen avulla. Kuten ehkä olet huomannut, en laita lähteitä, silti se ei mitätöi perusteluitani. Onhan mulle erinäistä faktaa omasta pääkopastakin otettavissa. Se saa riittää tässä blogistanissa minun osaltani. Eihän tämä herranlettas sentään ole mikään väitöstilaisuus
Ilmoita asiaton viesti
Tiede on yliarvostettua. Tietoa tuotetaan nykyisin niin paljon, että tiede on vain yksi tiedontuotannon osa alue.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa Mikko. Kokemus on usein paljon luotettavampi tieto kuin jotkut tutkijoiden tuottamat ”mittarit” tai väitöskirjatkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Mä meen tunteella, en tieteellä. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Huomattu on. ;;)
Ilmoita asiaton viesti
Joskus kuitenkin tiedän tuntevani jotain, mutten tunne tietäväni. 😉
Tai taiteesta tiedän sen verran, että taulu vaatii naulan pysyäkseen seinällä, ja naula seinällä vaatii taulun eteensä, peittyäkseen.
Ilmoita asiaton viesti
Sekin on olennaista tietoa. Jotkut uskovat että naulattakin.
Minäkään en tunne tietäväni, mutta monasti tiedän tietäväni.
Huomaan minäkin tunteeni päivittäin.
Ilmoita asiaton viesti
Siis, päivittäin tunteiden päivitys tunnettain.
Tunnen myös tunteen naulatessani taululle naulaa, ainakin toisen iskun jälkeen,, sormissanikin on omatunto.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Et siis turvaudu positiiviseen asenteeseen, jolla jotkut kuvittelevat taulun pysyvän seinällä vasaraan tarttumatta ja kaiken pahankin poistuvan näköpiiristä.
Positiivisella asenteella mielipidetiedustelutkin tulkitaan parhain päin eli oman mielensä mukaan kuten tän kauupungin pormestari tunnelikyselyä.
Ja selkeästi virhemarginaaliin mahtuva muutos poliitiisessa kannatusmittarissa on lööppien arvoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Oon monestikkin mietinyt, miltä pöydällä makaava taulu näyttäis seinällä, mutten ole millään onnistunut (vielä) saamaan sitä seinälle pelkällä katseella.
Posiiivinen asenne katoaa siinä vaiheessa kun toisen kerran sormi kertoo että silläkin on omatunto, ja alkaa punoittamaan.
En muuten ole teheny kyselyä sormilta, kummalla kädellä vasarosissisin.
Tämä pitää varmaan suorittaa, tiedä vaikka osuisin itse naulaan paremmin vasemmallakädellä.
🙂
Teillä on siellä mielenkiintoinen hukkaputki, söikö se muutaman demarinki?
Ilmoita asiaton viesti
Tapsa:En tiedä mitä ovat syöneet, mutta heitä ylenannettiin ryhmästä.
Virtasen porukat pysyi ruodussa.
Vihreille oli tärkeintä asvaltoitu pyörätie. Ympäristön viihtyyvyydella ei ole väliä. Rannat kuuluvat rikkaille.
Et ilmeisesti usko riittävästi positiivisuuteen, mutta olet kumminkin onnekas jos selviät nauloilla. En minä, joistakin seinistä ei selviä sähköporallakaan, ontoissa ei pysy mikään viritys joten erinäisiä tauluja on pakkauslaatikoissa edellen.
Minä kyllä pyydän jonkun taitavamman apua mielummin kuin yritän poltergeistiä. Se olisi energian tuhlausta.
Mutta sitä en ole vielä keksinyt kuka osaisi siivota sekamelskani.
Ilmoita asiaton viesti
”jeesusteipillä” kaikki pysyy seinälläkin, raamit saattaa näyttää kyllä vähän rumilta, mutta ei muutakuin teippaileen. 😀
On kait niitä taulupidikkeitä liki joka seinämateriaaleihin, rautakauppias neuvoo kun menet ja kysyt.
Onhan niitä kakspuolisella teipilläkin olevia.
Paffilaatikot toimii siivouksessa, sinne vai surutta ja uskottelee itselle että tarkistan jälkeempäin mitä siellä on.
Siinä ei saa miettiä joka tavaran historiaa ja muistoja. Sitten vain varastoon kaikki, siellä ne on tallessa vielä 20v päästä.
🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tavarat kestävät, mutta ei minun jälkeen niitä kukaan säilytä. Onttoon seinään on vaikka minkäälaisia kiinnikeitä, edellisen asukkaan jäljiltä vai löytyi vaikka mitä kiinikkeitä kun vedin tapetin pois.
Varasto on jo täynnä. Meinaan muuttaa toiselle paikakunalle ja haaveilen vähän isommasta asunnosta.
Teippi ei toimi, tulee jonkun ajan perästä alas. Ei se jeesusteippaus rumalta näytä kun taittaa pois näkyvistä, ja tilapäiseen kiinnitykseen ihan toimiva ratkaisu.
Mut Tapsa, niksipirkka-osasto on vapaavuoron puolella tässä piti olla kyse kvasitieteestä.
Ilmoita asiaton viesti
Saksaksi Gegenstand. Törmäät todellisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi muuten Suomi on ottanut päämääräkseen, että olemme muutaman vuoden päästä maailman korkeimmin koulutettu kansa? Asia on hallitusohjelmassakin.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla just sitä kukkoilua. En ole huomannut, kun ei enää jaksa seurata kaikkia niitten toilailuja. Tulee niin helvetin vihaiseksi. Juu tunteet ne on mullakin.
Olis vähen enemmän järkeä pyrkiä korkeampaan työllisyysasteeseen. eikä vaan pyrkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Tiede ei ole totuus.http://yle.fi/uutiset/tiede_ei_tarjoa_totuutta_mutta_lisaa_ymmarrysta/6544168
Tieteen totuuspohjaa voidaan myös tarkastella saman asian tutkimuksien erilaisten lopputulosten kautta (vrt. esimerkiksi ilmasto lämpenee/ ilmasto kylmenee väittämiin), jolloin voimme ymmärtää, että tieteen antama selitys ei ole totuus, vaikka se olisikin pyrkimys totuuteen.
Etiikka on toinen hyvä pohdinnan aihe korruptoituneessa maailmassa. Kun ihminen tuottaa tiedettä, on mahdollista, että ihminen (eli tutkija) tekee ”tiedettä” rahoittajan miellyttämisen mukaan.
Tutkija tai bannaaja ei ole ihmistä kummempi.
Ilmoita asiaton viesti
Se rahoittajan mieliksi tehty tiede kuulluu asiaan olennaisesti, olen aikonut jotain esimerkkejä esittää.
Kyllä tieteellisiä totuuksiakin on olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllä tieteellisiä totuuksiakin on olemassa.”
On tietenkin, etenkin jos tarkastelijoiden linssien väri on sama, mutta samassa tiedekunnassa voi olla tarkastelijoilla erinväriset linssit (vaikka kohde olisikin sama) ja sen lisäksi ”ylpeys” kiistoja.
Ilmoita asiaton viesti
Näin on.
Ilmoita asiaton viesti
Arvostan blogistin hienotunteisuutta, sillä hän taitaa viitata minuun?
Valitettavasti joudun toteamaan, ettei minulla ja avaajalla ole edes määritelmät samanlaisia. Kyse ei ole jostain pienestä hienosäädöstä, vaan täydellisestä erimielisyydestä kaiken määrittelemiseen.
Olen katsonut parhaaksi, että keskustelen mielummin niiden (erimielistenkin) kanssa, joiden kanssa meillä on yhteinen kieli, yhteinen sanasto.
http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150629-…
Ylläolevaan linkkiin: kun kysytään, pyrin vastaamaan.
Kun esitetään koko ajan jotain muuta tai vaihdetaan ”lennosta” määritelmiä niin se ei ole keskustelua. Jos ei pysty keskustelemaan, mutta haluaa silti sohia väliin jotain, sortuu häiriköintiin.
Kivaa, kun keskustelua käydään keskustelijoista, ettei asioista keskustelemiselle jää riittävästi aikaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vasta sinä teit tästä keskustelun keskustelijoista. Otan pallosi. Jos blogiin tulee paljon ”jankkausta” taholta jolla ei ole yhteistä kieltä bloggaajan kanssa niin mikä estää antaa niiden olla siinä ja luottaa sitten siihen että lukijat muodostavat omia mielipiteitään. Ikävä kyllä PS-tahoilla on banninappulat ja poistonappulat vähän liian herkästi esillä.
Ottakaa esimerkkiä Oikkosesta, hän ei tietääkseni poistele.
Ilmoita asiaton viesti
Minunkaan ei ole tarvinnut yhtään kommenttia poistaa. Mutta yleensä he jotka kommentoi minun alustukseni ovat turhankin kohteliaita. Sitten kyllä tulee takkiin kun laittaa kommentejä määrätyistä aiheista, joita en ole omassa blogissa käsitellyt.
Mutta nyt on tämä juttu on tainnut jo häipyä näkyvistä. Minusta tästä tuli ihan hyvä pläjäys kiitos teidän keskustelijoiden.
Ilmoita asiaton viesti
Henri Myllyniemi,
Sain idean tähän avaukseen sinulta kun kävin palstasi läpi ja katsoin mitä olit poistanut. Mutta aihe on yleinen ja kiinnostukseni keskiössä.
Joten minun kannaltani bannauksesi kääntyi parempaan päin. Olen saanut monia kiintoisia kommentejä ja meinaan jatkaa sarjani.
Kun kelasin kommenttiketjusi läpi ei juuri kovinkaan erimielisiä kommenttejä ollut.
Olen huomuttanut sinulle, että emme voikaan keskustella samoilla käsitteillä koska lähtökohtana on eri tietoteoreettinen paradigma. Minun olisi mieletöntä keskustella joitenkin indeksien ja ekonomistien uusimmista viilauksista kun en usko markkinatalousteorioitesi perusolettamuksiin. Saatikka sitten määritelmiin.
Olen kysynyt aidosti kiinnostuneena siitä miten näkövinkkelistäsi olet ajatellut asiaa. Et näköjään ole. Niitä asioita joita problematisoin.
En tässä tapauksessa pitänyt aiheellisena mainita Myllyniemen nimeä, koska kyse on yleisestä ilmiöstä. Hienotunteisuuteni ei kenenkään bannajan kannattaa luottaa.
Tässä tapauksessa en edes suuttunut.
Ilmoita asiaton viesti