Jokaviikkoinen terrorismi

Joku väitti jossain kommentissä, että miehiä ei saisi ollenkaan siivoamaan pudonneita lehtiä pihalta ilman kammottaavaa melu- ja pakokaasusastetta levittäviä lehtipuhaltimia.

Lupasin kysyä kotitalon pihalta päristeleviltä pojilta tykkäävätkö ajella lehtiä, märät ovat sitketä hätistelyä vaativia, noilla helvetinturhakkeillaan.  

Kirjoittaminenkaan ei meinaa sujua tässä häirintä-äänessä kun minulla ei ole kuulosuojaimet, ja vähintään niitä pitäisi jakaa taloyhtiön puolelta jokaiselle asukkalle jota melusaaste häiritsee.

Pakokaasu tulee suljettujen ikkunoiden läpi keukovammaisen hengitystä ahdistamaan ja yövuorosta tullut naapurinikin herää taatusti kesken unien.

Kun vein roskat vinnkasin toiseelle nuorelle pärinäpojalle asian merkkinä, hän poisti kuulosuojaimet ja kysyin, onko hänestä kiva päristellä tuollaisen vehkeen kanssa.

Hän vastasi: ”on tää ihan mukavaa homma”

”Niin kai teistä” sanoin, blogiin kirjoittaja oli siis oikeassa. Kerroin myös, että hänen isäänsä edeltävä huoltomies teki saman homman haravalla ja luudalla paljon lyhyemmässä ajassa kun he kaksi  nuorukaista masiinoineen, joissa polttoaintankki kannetaan selässä reppuna.

Ovat muuten mukavia ja hyville käytöstavoille kasvattettuja poikia, ei hermostu välillä kiukkuiseenkaan mummuihmiseen, vaan vastaavat kohteeliasti kun jotain kysyn.

Lehtipuhallinturhake on nykyisin käypä piha- ja puistohoitoväline.

Siitä olis päästävä eroon, minun kannalta se on arkipäivän terrorismiä. Kuluttaa hermoja ja energia hukkaan, saastuttaa ilmaa ja rasittaa keukoja, mutta lisää inhalaattoreiden kulutusta, joten lääkefirmat tästäkin kirouksesta hyötyvät.

Ja jumalauta, just kun puhaltimet lopettivat pärinansa ikkunani alla, niin eikös vaan naapurikunnassa tukikohtaansa pitävät hävittäjät aloittivat sotalentoharjoituksensa pääni yläpuolella! 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu