Kannattaa ostaa kun rahalla saa!
Napapiirin tuntumasta tuli Hemmo Koskinimeltä meille kysymys: Pelkäätkö Sinä Venäjää?
Kirjoituksessa oli myös kysymys :
”Koska olet kuullut viimeksi, että venäläiset olisivat moittineet Suomea ?”
Sekä jotain väittämiä kansanedustaja Tossavaisesta.
Siihen vastasin:
Mitä varten venäläiset moittisivat suomalaisia?
Niillehän myydän maata paloina ja parhaimmat rannatkin.
Ei venäläiset päättäjät ole niin tyhmiä, että myisivät Äänisen ja Laatokan rannat suomalaisille.
Mutta Venäjän presidenttiä on syytäkin pelätä, Minäkään en hänen nimensä laita tänne ettei se takertuisi vakoiluauttomaatin seulaan.
Oiskohan Tossavaiselle kansanedustajana jo liika mitä lie piparimerkintöjä niskoillan kun en pääse hänen blogiinsa enää?
Eikä tämä ole valitettavasti edes mikään vitsi!
Kahdelta terroristiluokkaan leimatulta (?) on parasta kai katkaista yhteydenpito?
Tämä on täysin mahdollista tänä päivänä.
Tähän Hemmo vastasi:
”Margareta,
sinulla on niin paljon eri suuntaan meneviä kysymyksiä, että ne vaatisivat oman blogin :)”
Niinpä laitoin omaan blogiini.
JK. Reijo Tossavainen on omalta osaltaan kieltänyt Koskiniemen häntä koskevien väitteiden paikkaansapitävyyttä
Tossavainen varmaankin kuvittelee olevansa kansaa edustava ihan just parahin, tosikko. Itse asiasa hän on ihan itsetehty koomikko, ja niin niin pihalla, kuin vain jokin lintulauta on ;∂
Ilmoita asiaton viesti
No niin, sinäpä sen sanoit! Sehän meillä onkin yhteistä Tossavaisen kanssa: Tosikkokoomikkoja molemmat. Tosikko ja koomikko samassa paketissa ja yhtä aikaakin, siinäpä taito jota ei moni nuin vaan matkikaan.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.youtube.com/watch?v=S6Cik61A6lM
Hyvää Joulua Margaretalle!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos samoin! Kieltämättä aika osuva valinta.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.youtube.com/watch?v=6ym2F3rbKmM
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hymypoika! ÄN eli ääneen nauroin.
Ilmoita asiaton viesti
Dimension Datalla kun oltiin töissä ja suunniteltiin ohjuksia ja ammuttiin Alaskassa -98 alas mannertenvälinen. Niin pojat vei mut juopottelemaan ja vannottivat, ettet sitten ala tappeleen.
Mentiin baariin ja siellä oli kaksi ryssän miestä ja yksi nainen. Aika lähellä oli etten lyönyt sitä toista kaveria, mutta sitten meistä tuli kaverit.
Siihen aikaan poltin tupakkaa, ja mentiin sen jälkeen sen venäläisen tytön kanssa monta kertaa tupakalle aina välitunnilla.
Onhan ne vielä touhussa mukana, lopetin tupakan ja muitten polton 4 vuotta sitten. Kaikki pitää kokeeilla.
Hyviä ihmisiä ovat, onneksi ei alettu tappeleen, opittiin monia juttuja toisiltamme (siis venäläisiä, ei neuvostoliittolaisia).
Matkalla Rion:
http://www.youtube.com/watch?v=8pkXsu-1yMU
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun lopetit, mä en onnistunut kun´vasta kolme ja puoli vuotta sitten ja joskus tekee vieläkin mieli. Keukoist on vain osa käytössä.
Tapella ei kannatta ruveta muuta kuin verbaalisesti. Eikä huutaamalla. Sekin on väkivaltaa.
Ilmoita asiaton viesti
Poltin ensimmäisen tupakan 5 vuotiaana, kun isä tarjosi. Keskiluhdissa maistelin ukin viinoja salaa ennekuin menin kouluun. Siis en valehdellut raittiskilpakirjoituksissa, mutta lunttasin.
Sitten 13 mulla rakastuin Kertuun, mutta ei me mitään tehty, vastattiin kysymyksiin mielikuvuksen voimin.
Kerttu meni Ruotsiin ja naimisiin toisen miehen kanssa.
Menin armeijaan, kouluun ja toiselle puolen. Siinä se on meidän kotilanlon pellon laidassa mökki, jonne Kerttukin joka kesä menee lomaa viettämään. Itse olen sitten kun 16v lähdin ehtinyt vain kaksi kesaa yhtenä päivänä käydä, vanhassa kotitalossa.
Meillä oli silloin kun olin lapsi, rusky, höyrykone, äiti kävi Oulussa ja osti kallista kangasta ja onpeli mulle vaateet, puhtaat, kuvaa varten. Konttasin heti ryskyn luokse, purin aukaisin joka mutterin, Siinä oli iso ratti ja se vaseliini haisi hyvälle. Sotkin itseni ja vaatteet, rasvalla äljyllä ja noella.
Sillä kertaa en saanut selkään.
Ilmoita asiaton viesti
Mulle tupakan polton lopettaminen oli helppo. Vain lopetin olin täydellisesti kyllästynyt siihen.
Siinä kun aamulla herää helevetinmoisessa krapulassa, ei tee tupakkaa mieli.
Vielä muutama vuosi, niin en juo enää kaljaakaan, mutta asia kerrallaan.
16 vuotiaana join muutaman minttusuklaan, enkä tykännyt olla päissään. Poltettiin muutama sätkä, eikä se mennyt päähän.
Olin selvinpäin. Kun olin 36 vuotias, voimo otti lapset ja lähti. Ajattelini, että nyt alan juomaan. Vasta 36 vuotiaana aloitin kokeilemaan, miltä se tuntuu olla päissään.
Voin vakuuttaa, ettei se ole mukavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Aloitin tupakanpolton 13 vuotiaana kun kuvittelin sen näyttävän hienolta kuin jossain elokuvissa. Opettelin väkisin polttamaan vaikka tulin siitä pahoinvoivaksi.
Sen ikäisenä join myös itteni ensimmäisen kerran humalaan kun oltiin siskon kanssa perhetuttavapariskunnan luona kylässä eikä ne oikein tajunneet mikä lapsille sopii, niin että juotiin hyvää omatekoista omenaviiniä kuin mehua ja vähän enemmänkin kun maistui niin hyvälle ja sit aamulla oli kauhea kankkunen ja pahoinvointi.
Mutta hyvän alkoholkasvatuksen sain isältäni eikä minusta ole vielä juoppoa tullut, mutta keukot pilasin kun tupakanpolton lopettaminen oli hyvin vaikeata ja lopetettuanikin aloitin uudelleen.
Ilmoita asiaton viesti