IT-käyttäjän tolkuttomat pakko-opintovaatimukset

Toissapäivänä melkein koko päivä kului renkkaamalla läppärilleni ladattujen kuvankäsittelyohjelmien kanssa. Turhaan.

Yritin rajata  reunat pois muutamista skannamistani  maalauksiani esittävistä vanhoista valokuvista. Rajaustoiminto sinänsä oli jollakin ohjelmalla yksinkertainen, mutta sitten tuli stoppi, en löytänyt mitään valikkoa jolla tulos olisi voinut tallentaa. Toisesta ohjelmasta taasen en löytänyt mitään rajausmahdollisuutta. Kolmannessa ohjelmassa ilmeisesti oli joku vanhentunut päivitys kun se ei toiminut ollenkaan.

Sain neuvoja fb:n palstoilla ja Vapaavuoron blogissa, mutta mitään apua ei löytynyt koska kaikilla oli erilaiset kuvankäsittelyohjelmat.

Vihdoin illalla lähetin rajattavat kuvat ystävättärelleni joka näppärästi osaa käyttää mobiilisovelluksen kuvakäsittelyä. Rajaustoiminnon hankaluudesta huolimatta hän palautti postissa kuvat rajattuina.

Olen pari kertaa käynyt kirjastossa, jossa kerran viikossa käy vapaaehtoisia Mukanetin tuutoreita hyvää hyvyyttään neuvomassa meitä senioreita it:n käytössä.  Heilläkin on vaikeuksia kirjaston koneiden ja kännykäiden erilaisten ohjelmien kanssa. Piti pyytää kirjastovirkailija apuun kun skanneri  rupesi kopioimaan väärään muotoon; ei enää suostunut vaihtaan takaisin pdf:stä Jpeg:hen.

Jokin aika sitten hankin uuden puhelimen; valinnassa poikani auttoi vertailemalla netissä kymmeniä, ehkä satoja malleja. Päädyttiin hinnaltaan melko edulliseen malliin jossa kuitenkin oli kohtuullisen tarkka kamera.

Myyjällekin kerroin että kamera on minulle tärkeä kun napsin ulkona kuvia kasveista ja sienistä. Pettymyksekseni kosketuslaukaisija ei toiminut viileällä säällä ollenkan ja muutoinkin sattumanvaraisesti. Peukaloani se ei suostu tottelemaan sisälläkään. Välillä kosketusnäyttö toimii liiankin herkästi. En ole vielä päässyt perillä ohjelman logiikasta; millaisella pyyhkäisyllä tai naputuksella mikäkin valikko valikoituu näytölle.

Monet nuoretkaan ihmiset eivät pysy enää kärryillä kiihtyvässä muutosvaudissa.

Moniko ehtii tallentaa tärkeät tiedostonsa kun formaatit muuttuvat vähä väliä? Minullakin on lerppuilla ja korpuilla ja dvd levyillä erinäisiä dokumenttejä joita haluaisin käyttää.

Yhä enemmän aikaa ihmisiltä kuluu elektroniikan kanssa säheltämiseen  ja vapaavalinnan viidakoiden selaamiseen.  Valitseminen järjellisten kriteerien perusteella on mahdottomuus.

Onko meidän pakko alistua tällaiseen tolkuttomaan markkinamyllytykseen  ja  kaupallisen kilpailun kaistapäisyyteen? Sehän on silkkaa terroria; muutoinkin rajallisen aikamme ryöstämistä!

Olisiko mitään apua kansalaisadressin  kerämisessä jossa vaadittaisiin jotain EU-direktiivejä elekronikkavempaiden ja käyttöjärjestelmien standarointia?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu