Jääkarhun arktinen ulottuvuus

Kun Suomesta tuli Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa muistui mieleeni, että olin kirjoittanut joskus jonkun blogin  ainakin Tamperelaiseen. Sieltä on kuitenkin blogini poistettu, minulle mitään ilmoittamatta,  toimituskunnan vaihtuessa.

Nyt hävinnyt blogi löytyi, ystävän avulla, internetin itselleni aika salatulta taivaalta.

Kirjoitukseni on julkaistu Tamperelaisen nettilehdessä 31.10.2013

Onko jääkarhulla mitään oikeuksia?

Helsingin kirjamessuilla viime lauantaina vieraili ulkoministeri Erkki Tuomioja keskustelemassa ilmestyneen kirjan Arktinen kutsuu perustalta pohjoisnapaa ympäröivän alueen “hyödyntämisestä”, eli luonnon ottamisesta kaupalliseen käyttöön, kun pohjoisnapaa ympäröivä napajääpeite on alkanut ilmastonmuutoksen takia sulamaan ja siten avautuu uusia kulkuväyliä ihmisten kuljettaa luonnonvaroja Jäämeren rannoilta ja käyttää lyhyempää pohjoista reittiä Beringin salmen kautta kuljetuksille maapallon toiselle puolelle.
Muina keskustelijoina olivat Suomen arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen ja Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Markku Heikkilä.

Suurlähetteliäs avasi keskustelun julistamalla , että arktisen alueen hyödyntäminin on täysin mahdollista ja samalla voi varjella herkkää luontoa vahingoilta ja ottaa huomioon arktisten alueiden asukkaita ja heidän oikeutensa harjoittaa elinkeinojaan. Hänelle oli ennen kaikkea tärkeätä, että Suomi rynnii mukaan näille luonnonvarojen hyödyntämismarkkinoille ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan Venäjän jo aloittamalle ryöstöretkelle (huom. sanavalinta omani)
Ulkoministeri Tuomioja korosti puolestaan, että kansainväliset keskustelut diplomaattitasolla ovat kesken, ja neuvoteltu on ja neuvottellaan edelleen jne.
Jäämeren rannikkomaat Venäjä ja Norja ovat päässeet pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimukseen vaikka se ei mitenkään ollut helppoa.

Voin hyvin kuvitella, että vaikeuksia on ollut; Norja Nato-maana jäämeren vuonon pohjukassa sijatsevan tukikohdan mahdolliset ontoksi kaiverrettuun tunturiin sijoitet ohjusten suuntaukset voi vain arvailla. Venäjän puolen sotilastukikohdista minulla ei ole minkäänlaisia havaintoja, koska en ole edes siellä käynyt.

Ulkoministerikin piti kuitenkin mahdollisena että luontoa tuhoavilta katastroofeilta voi välttyä ja niiden ehkäisemiseksi on tehtävä mitä voidaan.
Hän ei kuitenkaan puhkunut intoa, niin kuin arktinen lähettiläs, jonka tehtävä on ilmeisesti edistää Suomen pääsyä mukaan saalinjaolle Jäämeren apajille, vaan vaikutti hieman alistuneelta taphtuneeseen tosiasiaan, kun Venäjä on pystyttänyt jo ensimmäisen öljynporauslauttansa Jäämerelle ihan omin luvin tai ehkä Norjankin suostumuksen saaneena.
Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö Heikkilä korosti, että arktisten alueiden kansojen oikeudet on turvattava ja heidän mielipiteitä on kyseltykin.
Hänen mielestä vähän yllättäen, joku kansa olikin innostunut mahdollisuudesta saada jonkun osuuden saaliinjaosta.

Vielä on kuitenkin paljon hyödyntämisongelmia ratkaisamatta .

Arktinen vastuuvirkamies piti rautatien rakentamista Suomen kautta Jäämerelle yleiseurooppalaisena intressinä .
Konsensensukseen on vielä neuvotteluilla päästävä ja yhteinen tahtotilakin saavutettava – mitä sillä sitten tarkoitetaan, en tiedä.
Kansainvälisen merioikeuden kiistakysymyksetkin voidaan neuvottelemalla ratkaista.

Kaikki on siis niin kivasti kuin olla ja voi!?
Entä mitä sanoo sulavilla jäälautoille riutuneina tallustavat jääkarhut , keskenään keskustelevat valaat, kaikki Jäämeren arvokkat kalat ja muut ihmeelliset otukset ja linnut jota kallioluodoilla pesivät.
Ja kaikki arktisten alueiden kauniit ja arat kasvit jotka puhkeavat loistamaan lyhyenä valoisina yöttämänä kasvukautenaan.

Heillä ei ole puheoikeutta kun ihmishirviö tunkeutuu heidän reviirillään. Häikäilemättä valloittaen asuinsijan jonka Luoja ja Luonto heille lahjoitti.