EU on jo liittovaltio

EU myytiin meille aikoinaan lupauksilla halvoista autoista ja viineistä ruokakaupassa. Kumpi näistä on toteutunut? Odottiko kukaan edes tosissaan niiden toteutumista, paitsi kaikkein sinisilmäisimmät, nuoret ihmiset – sellaiset, kuin itse olin vuonna 1995?

Uskon, että suurimmalle osalle todellinen syy äänestää Kyllä oli silti puolustuspoliittinen. Ei haluttu jäädä yksin. Mutta nyt, 25 vuotta myöhemmin EU:lla ei edelleenkään ole yhteistä puolustusta. Merkittävimmät maat kuuluvat Natoon, jota käytännössä johtaa USA ja jonka kautta Yhdysvalloilla on omituinen, epävirallinen ja epäselvä, mutta keskeinen rooli EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa.

Suomen suurin puolustuspoliittinen ongelma on maamme maantieteellinen asema. Sen kautta olemme tähän asti saaneet kyseenalaisen kunnian edustaa EU:ta siinä, kenen vientiin Venäjään suunnatut talouspakotteet pahiten osuvat.

Jos eurosta olisi aikoinaan järjestetty kansanäänestys, olisi sen tulos hyvinkin voinut torpata Suomen liittymisen rahaliittoon. Jostain syystä tätä riskiä ei haluttu ottaa, ja EU-äänestyksen aikaan tehdyt lupaukset siitä, että euroon liittymisestä äänestettäisiin erikseen, jätettiin huomiotta.

Nyt on tullut tuskallisen selväksi, että myös lupaukset siitä, etteivät euromaat ole vastuussa toistensa talouden tilasta tai vastaa toistensa veloista, on tarkoituksella unohdettu ja tullaan varmasti jatkossakin unohtamaan.

Tämä tilanne, jossa valtiot maksavat toistensa velkoja ja jakavat toistensa rahoja, on käytännössä fiskaaliunioni. Se on jo yhden lajin liittovaltio. Seuraava vaihe on tietysti yhteinen verotus. Se varmasti tulee olemaan suomalaisten kannalta mielenkiintoinen, sillä meillähän erilaiset verot ja maksut perinteisesti harvoin laskevat, yleensä maksettavaa tulee lisää.

Toimivassa liittovaltiossa on oltava myös keskeisimmissä asioissa yhteinen lainsäädäntö sisältäen sosiaalipolitiikan, sekä puolustuspolitiikan. Nämä kaikki maksavat, paljon. Juuri nyt näyttää siltä, että Suomelle taloutensa aina hyvin hoitaneena maana on tässä yhtälössä jatkossakin jäämässä maksajan rooli. Tämä on selvää kaikille, mutta jostain syystä julkinen keskustelu asiasta ei ala. Jopa Fixitkin on mainittu, muttei oikein tosissaan.

Näin tavallisen tallaajan näkökulmasta Fixit tuntuu olevan vaikea ongelma sen vuoksi, että ero eurosta tarkoittaisi myös eroa EU:sta, eikä siitä oikeastaan kukaan haluaisi eroon. Toisaalta EU on jo selvästi jonkin sortin liittovaltio ja etenemässä yhä tiiviimpään sellaiseen, joten halutaanko tässä nyt sitten olla liittovaltiossa vaiko ei?

Ja olisiko Fixit edes mahdollinen? Meitä on peloteltu Brexitin kauhistuttavilla vaikutuksilla brittien talouteen, mutta todellisuudessa kukaan ei tiedä, kuinka asiat siellä lopulta kehittyvät. Itse en usko, että seuraukset ovat kovin kummoisia, eivätkä välttämättä pitkällä aikavälillä loppujen lopuksi negatiivisia lainkaan. Iso-Britannia on entinen suurvalta, jolla on Kansainyhteisön kautta globaalisti keskeinen asema EU:sta riippumatta. Julkisuudessa vähän käsitelty keskeinen syy Brexitiin onkin, että UK:n kautta Kansainyhteisön maat olisivat ”keittiön kautta” tulleet osaksi EU:n vaikutuspiiriä, enkä usko, että monikaan niistä oli tähän valmis.

Suomen osalta tilanne on toinen. Ensinnäkin suomalaiset itsekään eivät aina tunnu hahmottavan, kuinka vähän meitä on: vain 5,5 miljoonaa. Se on noin puolet Lontoon väkiluvusta. Toisekseen Suomi on pinta-alaltaan melko iso maa. Ja pohjoinen. Esimerkiksi Ruotsi ei ole lainkaan yhtä pohjoinen: 80% ruotsalaisista asuu etelämpänä kuin koko Suomi. Tylysti sanottuna: meillä on läntti Siperiaa, jossa on jonkin verran luonnonvaroja ja vain vähän ihmisiä. Mikähän mahtaa olla tällaisen maan kohtalo globalisoituvassa maailmassa, suuren liittovaltion reunamailla?

Minulla tai kenelläkään muullakaan ei ole kristallipalloa, josta nähdä EU:n tulevaisuus 50 vuoden päähän. Kuitenkin tällainen aikajana tarvitaan, jotta haitat ja hyödyt olisivat selvästi näkyvissä. Liittovaltioita rakennetaan tuleville sukupolville, ei itselle. Nuorille Euroopan uusi maailmanjärjestys tulee tarjoamaan monia mahdollisuuksia, mutta ne eivät välttämättä sijaitse Suomessa. On epäselvää, tuleeko Suomi ja suomalaisuus (ja suomenruotsalaisuus ja saamelaisuus) selviämään tulevassa suurvallassa. Liittovaltiot todella ovat pienten kansojen hautausmaita.

EU-liittovaltiosta voi syntyä Euroopan uudenlainen kultakausi, jossa tiede, taide ja tekniikka kukoistavat luoden uusia mahdollisuuksia kaikkien osavaltioiden asukkaille. Mutta myös erilaiset dystooppiset visiot ovat mahdollisia: nuoret pakkautuvat Keski-Euroopan suurkaupunkeihin reuna-alueiden autioituessa, taloutta pyöritetään tuomalla kehittyvistä maista satoja miljoonia siirtolaisia puoli-ilmaiseksi työvoimaksi, ja kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus aikaansaa levottomuuksia.

En usko, että varsinkaan keskustapuolueessa on kunnolla hahmotettu sitä, mitä nykyisen kaltainen antelias kaivoslaki yhdistettynä liittovaltioon merkitsee Suomen syrjäseutujen ja pienten kuntien elinkelpoisuudelle. Sama koskee vesien ja metsäalueiden myymistä kansainvälisille osakemarkkinoille. Reuna-alueiden kohtalona on tuottaa raaka-aineita mahdollisimman halvalla. Näen myös mahdollisena, että liittovaltion yhteisen lainsäädännön edetessä kykymme päättää itsenäisesti ruoan tuotannosta Suomessa otetaan meiltä pois.

Monet hyvät ja huonot seuraukset yhtä aikaa ovat mahdollisia ja todennäköistä onkin, että seuraukset ovat ambivalentteja. Loppujen lopuksi kukaan ei näe tulevaa, ja siksi on mahdoton sanoa, onko liittovaltion syntyminen lopulta hyvä vai huono asia. Oikeastaan ainoat varmat menetykset koskevat itsenäistä valtiota nimeltä Suomi ja siihen liittyviä identiteettejä: suomalaisuutta, suomen kieltä, ja muita maamme kieliryhmiä sekä niiden identiteettejä. Nämä tulevat katoamaan samalla tavalla kuin Suomen alueen entiset heimoidentiteetit ovat viime vuosikymmeninä hävinneet sellaisina konkreettisina,  selvästi näkyvinä kulttuurirajoina, joita ne vielä omassa lapsuudessani olivat. Tämä kehitys on globalisoituvassa maailmassa ehkä väistämätön ilman liittovaltiotakin, mutta varmuudella liittovaltio tulee nopeuttamaan asiaa merkittävästi. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, on mielipidekysymys.

Tämän kirjoituksen tarkoitus? – Mielestäni EU-liittovaltiosta pitäisi alkaa keskustella, sillä on selvää, että me olemme siinä jo. Nykyisellään se vain on torso, jossa osa maista hyötyy tilanteesta kohtuuttomasti, kun taas osalle valtioista nykytila merkitsee kohtuuttomia vastuita asioista, joista ne eivät ole olleet päättämässä. Tällainen tilanne on pidemmän päälle kestämätön, ja sen loppuratkaisu tulee vahvasti vaikuttamaan siihen, kenen johdolla tulevassa liittovaltiossa päätöksiä tehdään.

MariannaRidderstad

Datan diggaaja, tulevaisuuden tutkiskelija, menneisyyden muistelija. Runojen rustaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu