Mitä vaalikoneen perinteiset arvot merkitsee?

Millainen olisi yhteiskunta ilman kotia, uskontoa ja isänmaata? Toteutuisiko tällöin perinteisistä arvoista ”täysin eri mieltä” vaalikoneen kysymyksen kanssa olevien arvopohja?  Vastasin vaalikoneeseen ”ehdottomasti samaa mieltä”, kun kysymyksessä oli politiikan arvopohjana perinteisten arvojen eli kodin, uskonnon ja isänmaan merkitys. Uutisiin asti pääsi pääministerimme mielipide. Hän oli todennut olevansa täysin eri mieltä. Perusteluksi hän oli kirjoittanut sen sijaan omaksi arvopohjaksi sosiaalidemokraattiset arvot kuten vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Nyt onkin hyvä kysymys, ovatko nämä arvopohjat niin erilaiset kuin vastauksista voisi päätellä. Pitäisi pureutua hieman enemmän näiden käsitteiden taakse ennen kuin tekee pikaisen johtopäätöksen. Miten vastakohtaisia nämä pääministerin mainitsemat arvot ovat mainituille perinteisille arvoille? Vapaus ja tasa-arvo ovat selkeästi arvoja, jotka eivät mielestäni ole lainkaan ristiriidassa, vaan sisältyvät näihin perinteisiin arvoihin. Solidaarisuus voidaan määritellä esimerkiksi yhteisvastuullisuudeksi, yhteenkuuluvuuden tunteeksi ja myötämielisyydeksi kanssaihmisiä kohtaan. Voisiko siinä ajatuksessa olla jotain samaa kuin kristillisessä suhtautumisessa ihmisiin eli ”mitä toivotte ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille.” Solidaarisuudessa voidaan nähdä eri tasoja, kuten kaikessa muussakin. On eri asia tehdä yhteistyötä ja toimia myötämielisesti siten, että huomioidaan eri osapuolet kuin se, että tehdään itse vaikkapa velkaa ja vastuullistetaan muut sitten solidaarisuuden nimissä. Tällä lähestymistavalla kaikkoaa kyllä oikeudenmukaisuus minun mittaristossani hyvin kauaksi. Tämän sanan sisällöstä siis pitäisi ehkä keskustella enemmän.

Otetaan ensin käsittelyyn koti. Olenko kodin merkityksestä pääministerin kanssa täysin eri mieltä? Jos kotia ajatellaan arvopohjana, tässä otetaan kantaa siihen, että koti on tärkeä peruspilari yhteiskunnan rakentumisessa. Mitä koti merkitsee? Minulle koti merkitsee turvapaikaa, jossa jokainen perheenjäsen saa olla oma itsensä ja kokea rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja turvaa. Kodin merkitys nousee vahvasti esille myös siinä, millaiset eväät lapsi saa elämäänsä. Halusimmepa tai emme, lapsuuden kodillamme tai sen puuttumisella on meille jokaiselle suuri merkitys. Tähän liittyy myös omien vanhempien kunnioitus ja arvostus sekä sitä kautta sukupolvien ketjun arvon vaaliminen. Menneisyytemme ja sukumme historia on asia, joka vaikuttaa meihin ja josta voimme parhaassa tapauksessa oppia paljon. Kodittomuus, voisi jopa sanoa juurettomuus, on vakava ongelma eikä se merkitse ainoastaan fyysistä kodittomuutta. Kodittomuudesta voi kärsiä myös, vaikka olisi katto pään päällä. Perheet tarvitsevat tukea, jotta jokaisella olisi hyvä olla kotona. Päihdeongelmat, mielenterveydelliset ongelmat sekä väkivalta ovat raadollisia esimerkkejä siitä, mitkä tekijät voivat olla taustalla tähän liittyen. Haluaisin kuulla pääministerin näkemyksen ”kodista”, kun hän on ilmaissut olevansa ”täysin erimieltä” kodista arvopohjana. Tällä hetkellä myös suuri ja laaja ongelma yhteiskunnassamme on yksinäisyys. Tampereellakin noin puolet kotitalouksista on tällä hetkellä yhden hengen ruokakuntia. Yhteiskunnan terveen kasvun kannalta perheiden muodostuminen, yhdessä pysyminen ja syntyvyyden kasvu olisivat tärkeitä. Avioerot ja perheiden hajoamiset aiheuttavat suomalaisessa yhteiskunnassa kallista laskua monin tavoin. Lasku tulee perheiden taloudellisen taakan kasvamisen kautta sekä ihmisten pahoinvoinnista heijastuen muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Hyvinvoiva ja onnellinen perhe on mitä arvokkainta pääomaa.

Seuraavaksi pureskelen käsitettä ”uskonto”. Monelle tulee varmasti mieleen lähinnä tylsä koulun uskonnon tunti. Myös tässä olen ikään kuin pääministerin kanssa täysin eri mieltä. Kaikkia uskontoja yhdistävä piirre on usko johonkin yliluonnolliseen, joka ylittää arkikokemuksen ja tieteen selitykset. Tieteen tarkoitus puolestaan on pyrkiä totuuteen. Tiede ei ole vielä tullut valmiiksi eli voisi sanoa, että tiede ei ole lopullisesti ratkaissut totuuden ongelmaa. Maailmankatsomus on aina jossain määrin uskonnollinen, koska siinä otetaan jollain tapaa kantaa jumalan olemassaoloon, joka ei ole tieteellinen, vaan katsomuksellinen asia. Uskontoon kuuluu pyhyyden käsite, joka ilmenee käytännössä pyhänä pidetyn asian kunnioittamisena ja erityisenä kohteluna. Lisäksi uskontoon kuuluu keskeisesti vastausten etsiminen elämän tarkoituksen sekä kuoleman jälkeisen elämän kysymyksiin. Myös eettiset pohdinnat siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, ovat osa uskontoa. Lisäksi vielä mainittakoon muutenkin osana elämää olevat tunnekokemukset  sekä uskontoon kuuluva yhteisöllisyys ja uskonnon vaikutus yksilöön ja yhteiskuntaan monin eri tavoin. Yhteiskunnassa tämä näkyy hyvin laajasti osana kultturista perintöä taiteessa, pukeutumisessa, rakennuskulttuurissa, ruokailutottumuksissa ja tavoissa sekä kalenterissamme juhlapäivinä. Mainittakoon vielä, että jokaisessa maassa säädettyihin lakeihin kyseisen maan uskonto on vaikuttanut suuresti juuri siitä syystä, että etiikan pohdinta on asettanut laeille tietyt raamit. Eettiseen näkökulmaan vaikuttaa isosti ihmisten uskonto. Tällä perusteella uskonnolla on suuri merkitys yhteiskunnassa. Albania julistautui kommunismin aikana ateistiseksi valtioksi, josta sittemmin luopui. Ateistisessa valtiossa ei ollut uskonnon vapautta, vaan virallisesti uskonnon harjoittaminen oli kielletty. Pakottaminen uskonnottomuuteen ei siis ole vapautta. Ja vielä huomioksi sekin, että ateismi on myös katsomuksellista. Nopealla silmäyksellä uusimmat Albaniaa koskevat uutisotsikot eivät anna maan tämän hetkisestäkään tilanteesta mitenkään imartelevaa kuvaa. Otsikoissa kuvataan parlamenttivaalien yhteydessä esiintynyttä ammuskelua, koronasääntöjä rikkoneen miehen ampumista kuoliaaksi poliisin toimesta sekä vanhemmissa uutisissa levottomuuksia ja levottomuuksia. Yhtenä Euroopan Unioniin liittymisen ongelmana Albanian kohdalla nähdäänkin juuri oikeusvaltioperiaatteiden toteutumiseen liittyvät ongelmat. Oikeusvaltion rakentaminen ei käy hetkessä. Itse ajattelen, että Suomen kristillisyys ja kristillinen historia on arvokas ja vahva pohja oikeusvaltiollemme, jossa elämme. Lainsäädäntömme pohja on vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden arvoihin perustuva. Tämä käsittää uskonnonvapauden sekä sananvapauden. Näistä ei tule luopua. Vapaus on oikeus ja tarkoittaa vapautta jokaisen kohdalla.

Isänmaa. Tässä mennään jo niin perustavanlaatuiseen asiaan, että en voi ymmärtää miten Suomen pääministeriksi päätynyt ihminen voi olla ”täysin eri mieltä”. Arvostan Suomea, suomen kieltä ja suomalaisuutta. Mikä on isänmaan arvostuksen vastakohta? Onko se ehkä eurooppalaisuus? Mikäli vastakohtana nähdään monikulttuurisuus, on ymmärrettävä, että monikulttuurisuutta ei voi olla olemassa ilman eri kulttuureja. Kulttuurit puolestaan ovat pitkälti eriytyneet eri kansojen ja kansallisvaltioiden olemassaolon kautta. Kansainvälisyyttä ei ole olemassa ilman kansallista identiteettiä. Arvostan itsenäisyyttä ja olen valmis tekemään tarvittaessa työtä sen eteen, että myöskin lapsillamme ja lapsenlapsillamme olisi Suomi. Sukupolvien jatkumossa korostuu isänmaan merkitys. Jos isällä on merkitys, on myös isänmaalla, jonka edestä esi-isämme taistelivat. Jos äidillä on merkitys, on myös äidinkielellä, jonka äiti meille opetti. Tässä on kyse myös kunnioituksesta. Suomen lippua tulee lain mukaan kohdella kunnioittavasti. Se ei sovi maahan poljettavaksi. Lippu on symboli ja kertoo isänmaan arvostuksesta. Minulla olisi projektina joka tapauksessa tänä kesänä maalata lipputanko, jotta Suomen lippu pääsee oikeuksiin.