Suomi 99 kiitollisena mutta häpeissäni

Olen vuosi vuodelta kiitollisempi sotiemme veteraaneille kaikista niistä uhrauksista, joita he itsenäisen Suomen eteen ovat tehneet. Olen vielä sitä sukupolvea, joiden isovanhemmat ovat läpikäyneet sodan ja lapsuuttani värittivät vielä nuo kertomukset. Kertomukset, joiden kuuleminen aiheuttaa sen, että sota on vielä lähellä, suorastaan iholla. Myöhemmissä elämänvaiheissani noita tarinoita ovat iäkkäät potilaani usein kertoneet.

Nuo kertomukset ovat olleet täynnä tuskaa, murhetta ja kaipuuta. Nuo kertomukset ovat olleet myös täynnä yhtenäisyyttä, sisua ja uskoa huomiseen. Kaikkea tuota kuitenkin yhdistää suomalaisuus ja Suomi, oma kansa ja kulttuuri. Me olemme hieno kansa, jolla on valtava potentiaali. Meillä on rauha, osaamista ja sivistystä. Mutta jos sydämen sivistys häviää, mitä jää jäljelle?

Tänä päivänä olen myös häpeissäni, sillä oman kansan etu ja niiden puolustaminen on jäänyt muualle kumartelun jalkoihin. Kun kumarrat toisaalle, pyllistät toisaalle. Luin murheellisena Aamulehden artikkelin, jossa 91-vuotias sotaveteraani hämmästelee nykyistä maailmaa: ” Mitä tämä tämmöinen riitely on. Joistakin pääministerin tekstiviesteistä riehutaan mediassa päiväkausia. Kukaan ei kuuntele enää toista, eivät tavalliset ihmiset, eivätkä päättäjät. Eduskunnassakin nostetaan huuto mistä pikkuasiasta tahansa, parlamentti on nolla. Veteraaneilta vietiin vähäisestä eläkkeestä osa, kun rikollisilla on kaikki mahdollinen niin sanotuissa vankiloissa ja maahan tulleilla nuorilla miehillä yhtä lailla. Ovatko he tulleet tänne tekemään töitä, Laatu kysyy ja päräyttää painokelvottomia.”

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden toimikunta onkin jakanut erilaisia rahoja vuoden kunniaksi, joista mainittakoon nyt vaikka koodaribussi Afrikkaan tai Suomi juhlii Liberian niemimaalla. Mitäpä jos ensi vuoden juhlien pääpaino olisi veteraaneissa? Siis niissä ihmisissä, joiden vuoksi ylipäänsä koko juhlavuosi on. Elossa olevia veteraaneja on Suomessa noin 20 000 ihmistä. Jos mahdollista on, että vastaanottokeskustoimintaan menee jopa miljardi vuodessa, ei pitäisi olla mahdotonta, että veteraaneja juhlitaan samalla summalla ensi vuonna siten, että yhdenkään veteraanin ei tarvitse säästää siivouspalveluista tai kotipalvelusta, hoivasta, lääkkeistä tai ruoasta.

"Suomi on hyvä maa. Tämä maa on paras paikka meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa, jonka paras puolustaja on Suomen oma kansa” totesi Adolf Ehrnrooth. Kuinka viisas mies. Meitä ei kukaan muu puolusta eikä etuja aja, kuin me itse. Me suomalaiset.

Lopuksi liitän tekstiin vielä veteraanin iltahuudon sanat, jotka kehotan lukemaan ajatuksella ja sydämen sivistyksellä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Veteraanin iltahuuto

Rannalle himmeän lahden

aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon,

taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sa silloin,

askel jo uupunut on,

lapset ja lastemme lapset,

teidän nyt vuoronne on.

 

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

muistakaa, heille kallis ol' maa.

Kertokaa lasten lapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa!

 

Hymni soi holvissa hiljaa,

tummana kaipuuta soi.

Aika on korjannut viljaa,

sarka jo kynnetty on.

Ammoin me marssimme kahden,

tulta löi taivas ja maa.

Rannoilta Äänisen lahden,

kelle nyt kertoa saa.

 

Hoivatkaa…

 

Laineissa Laatokan mahti,

kahlita kenkään ei voi.

Veljet sen rantoja vahti,

konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo

tuskansa kantanut on.

Maaäiti suojaansa sulkee,

vartija poissa jo on.

MariRantanen1
Perussuomalaiset Helsinki

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, ensihoitaja
www.marirantanen.fi
mari.rantanen@eduskunta.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu