Hybridistrategia vai ajopuuteoria?

Luin eilen julkistetun Martti Hetemäen johtaman Exit- ja jälleenrakennustyöryhmän raportin läpi ja en voi kuin ihmetellä Suomen jatkoaskelia. Koronaepidemian todetaan hiipuneen hyvin, kiitos rajoitustoimien ja suomalaisten vastuullisen toiminnan, mutta nyt raportti esittää taudin kiihdyttämistä. Sillain hallitusti. Ei liikaa, mutta kuitenkin siten, että mahdollisimman moni sen sairastaisi. Tarttuvuuslukua kuvaava R0 voisi olla siellä 1,6-1,8. Eli siis ekspotentiaalisella kasvujanalla?

Raportin epidemiologinen osuus on kirjoitettu vain yhdellä lähdeviitteellä. Lähtökohta pitäisi kaiketi tämän tasoisessa raportissa olla se, että näkemykset perustellaan edes jossain määrin viitaten tutkimukseen tai tieteellisiin artikkeleihin? Muutoin näkemys näyttää mielipiteeltä. Raportti kertoo myös, ettei taudin tukahduttaminen ei ole mahdollista, on viitteitä runsaasta määrästä oireettomia taudinkantajia ja että on todennäköistä, että tautiin syntyy immuniteetti. Olisin nähnyt mielelläni joitain lähteitä näihin arvioihin ja myös nähnyt mallinnuksen siitä, mitä tarkoittaisi taudin tukahduttaminen ja millaisia toimia se vaatisi. Raportti ei tuo esiin näitä maita, jotka ovat taudin käytännössä kyenneet tukahduttamaan.

Epäselväksi jää myös millä luvuilla Thl laskee mallinnuksensa, se kerrotaan, ettei laskennassa ole käytetty Suomen epidemiatietoja. Käytetäänkö edelleen Kiinan Hubein maakunnan lukuja vai mitä lukuja? Ne olisi hyvä saada avoimeksi, jolloin tiedeyhteisö voisi laskelmia ja mallinnuksia arvioida.

Koulujen avaamisen vaikutus tehohoidon tarpeeseen kuvataan samalla kuvalla ennen ja jälkeen. Siis samalla kuvalla. Miten tähän tulokseen on päästy? Koulujen avaaminen ei aiheuta taudin leviämistä, mutta toisaalla raportissa kerrotaan, että kesäjuhlien ahtaat tilat ja tungos lisäävät tartuntariskiä? Millä tavoin koulun seinät suojaavat ihmisiä?

Raportissa puhutaan testauskapasiteetista. Siitä on puhuttu nyt viimeiset kuukaudet mutta olennaisempaa on se, käytetäänkö kapasiteettia. Nähdäkseni testausmäärä on edelleen varsin vähäinen kapasiteettiin nähden, viime vuorokautena Thl:n sivuilla ilmoitetaan tehdyn 1200 testiä. Ei siis lähellekään 5000, joka on kapasiteetti tällä hetkellä.

Strategia lähtee siis siitä, että taudin leviämistä (ei leviäminen) ehkäistään yhteiskunnassa, turvataan terveydenhuollon kantokyky ja suojella erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä. Sitä ei kuvailla kuitenkaan, miten tämä tehdään. Raportissa ei mainita sanallakaan terveydenhuollon suojavarusteita ja niiden varmistamista ennen kuin avaamista voidaan tehdä. Jos vaikka koulujen avaaminen lisää tartuntoja ekspotentiaalisesti, millä tavalla meillä riittää suojavarusteet terveydenhuollolle? Miten suojataan riskiryhmiä, jos kotihoidossa ja hoivassa ei voida suojata hoitajia asianmukaisesti? Kaikki kiertyy lopulta toisiinsa ja yksi heikko lenkki voi aiheuttaa hallinnan menetyksen.

Suomi olisi voinut lähteä tukahduttamaan tautia, kuten monet asiantuntijat ovat esittäneet. Nyt vaikuttaa siltä, että tietyt keskeiset asiantuntijat ihastelevat edelleen Ruotsin mallia ja haluavat pelata samaa uhkapeliä. Se on käsittämätöntä tilanteessa, jossa Suomi voisi edelleen valita toisin. En kadehdi hallitusta, joka joutuu tekemään päätöksiä lähes sokkona, mutta kuulisin ehkä laajempaa asiantuntijajoukkoa kuin vain laumasuojaa ajavia. Tavoite kun määrittää keinot. Jos tavoite on saada väestölle tauti tarttumaan, myös keinot ovat sen mukaisia.

Lopulta kuitenkin taitaa olla niin, että mikään avaaminen ei auta, jos tauti leviää. Silloin ihmiset jäävät kotiin eivätkä kuluta mitään. Se puolestaan on taloudelle täyttä myrkkyä. Tämänkin vuoksi taudin tukahduttaminen lienee myös hyvää talouspolitiikkaa. Eikä tukahduttaminen ole sitä, että tauti häviää, se on nähdäkseni sitä, että tartuttavuus ja tapausmäärät ovat niin pieniä, että jokainen tartunta ja -ketju saadaan kiinni, kunnes tautiin löytyy lääke tai rokotus. Tosin emeritusprofessori Matti Juntunen blogissaan totesi, että maailma on ennenkin selvinnyt tautien kanssa, joihin ei ratkaisua ole lääkkeellä eikä rokotteella, pelikirjan tulee vain olla selvä.

Olen seurannut useaa teho-osaston lääkäriä sosiaalisessa mediassa. Monet kauhistelevat valittua viruksen hallitun leviämisen ajatusta. Eräs heistä sanoi osuvasti ”Tehohoito ei ole meidän etulinja vaan se on puolustuksen viimeinen linja. Ja varasairaala on meidän viimeinen linnake. Jos siihen joudutaan turvautumaan, ollaan tyritty pahasti.” Hyvin sanottu, vaikka varsin paljon tässäkin raportissa arvioidaan nimenomaan tehohoidon kapasiteettia. Ehkä pitäisi onnistumista arvioida mieluummin siten, että mahdollisimman moni teholle joutuisi. Siellä kun taistellaan elämästä ja kuolemasta.

Emeritusprofessori Matti Juntunen kirjoitti blogissaan: ” Kansanterveystieteen osastolla väitelleenä tutkijana minun on mahdotonta ymmärtää vastuunalaista kansanterveysasiantuntijaa, joka esittää, että epidemioiden tulisi antaa ensin tehdä työnsä ja sairaaloiden tehdä sitten omansa. Monipuolisen ja tehokkaan kansanterveystyön nimenomainen tehtävä on ehkäistä maksimaalinen osa kaikista potentiaalisista sairaustapauksista.” Tämä blogi muuten kannattaa lukea, vaikka pitkä onkin. Juntunen myös lohduttaa, että maailma on aiemminkin selvinnyt taudeista, joihin ei ole ollut rokotetta tai hoitoa: ”Tilanne on lopulta samankaltainen kuin se, jossa ihmiskunta on elänyt koleran, lavantaudin, syfiliksen, malarian, HIVn, SARSin, MERSin, ebolan, zikan, ja lukuisien muiden vaarallisten epidemioiden kanssa vuosikymmenien ja satojen ajan. Yhteenkään niistä ei ole sellaista ’loppuratkaisua’ jota nyt suuria riskejä ottaen tavoitellaan, ts. kestävää immuniteettia, varmaa ja turvallista lääkehoitoa tai rokotetta.”

En ole varma onko kyseessä sittenkin ennemmin ajopuuteoria kuin hybridistrategia. Onko tilanne nyt sellainen, jossa voidaan sanoa, että jokainen tautitapaus ja altistuneet löydetään? Onko epidemia alueellisesti sellainen, että koko maahan kannattaa käyttää samoja keinoja vai olisiko viisainta esimerkiksi Uudellamaalla toimia toisin? Jotta tilanne ei leimahda, tulee todella varmistaa testaaminen, jäljitys, eristys, mobiilijäljitys sekä suojavarusteet, joita kaivataan kipeästi edelleen, myös terveydenhuollossa. Lisäksi suunenäsuojamaskien käyttöä tunnutaan kovin monessa muussa maassa suositeltavan. Onko esimerkiksi Saksa, Kreikka, Itävalta täysin ulalla niiden merkityksestä ja vain Suomessa voidaan asiaa selvittää luotettavasti? Tulkaa ulos poteroista ja suositelkaa niitä. Maskeilla ja suojakäsineillä onnistuisi riskiryhmienkin tapaaminen. Vai pilaavatko maskit kiihdytysstrategian vai onko kyse maskien saatavuudesta?

Onneksi meistä kukin voi näyttää pitkää nenää Ruotsin mallille ja pitää tartuttavuuden minimissä. Jatkamalla kuten tähän asti eli pitämällä sosiaaliset kontaktit niin minimissä kuin mahdollista. Tämä on varmasti myrkkyä taloudelle, mutta ehkä strategia muuttuu nopeammin, jos ymmärretään että hyvä tautitilanne on edellytys hyvälle taloudelle. Me kaikki haluamme kuluttaa ja palata takaisin normaalimpaan arkeen, mutta edellyttäen että se on turvallista. Kukaan ei halua koronaa. Ei edes sillä terassikaljan hinnalla.

https://valtioneuvosto.fi/documents/10616/21411573/VN_2020_12.pdf

https://yle.fi/uutiset/3-11330792

https://yle.fi/uutiset/3-11320253

MariRantanen1

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, ensihoitaja www.marirantanen.fi mari.rantanen@eduskunta.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu