Kymmenen mielenkiintoista faktaa mehiläisistä

Euroopan perhos- ja mehiläiskannat ovat heikentyneet rajusti, ja noin 10 % näistä lajeista on nyt uhanalaisia. Myös muualla maailmassa ollaan huolissaan siitä, että mehiläiset kuolevat ja pölyttäjät katoavat.

Tähän artikkeliin on koottu erityisen mielenkiintoisia faktoja mehiläisistä.

Tavoitteena on lisätä kiinnostusta mehiläisiä kohtaan, jotta mehiläisystävällisiä päätöksiä tehtäisiin enemmän niin ruohonjuuritasolla kuin suuremmassakin mittakaavassa.

1. Mehiläisen huippunopeus on 40 km/h

Työläismehiläinen voi lentää päivän aikana jopa 30 kilometriä mettä ja siitepölyä kerätessään.

Keruulentojen keskinopeus on 24–25 km/h.

Tarvittaessa mehiläinen voi kuitenkin lentää jopa 40 kilometrin tuntinopeudella.

2. Kuningatar parittelee vain kerran, mutta munii vuosia

Kuningatarmehiläinen on pesän ainoa mehiläinen, joka parittelee ja munii.

Kun kuningatar on 5–15 päivän ikäinen, se tekee elämänsä ainoan parittelulennon kuhnurien kokoontumispaikalle ja parittelee niiden kanssa ilmassa.

Kuningatar säilyttää saamansa siemennesteen siittiörakossaan niin kauan kuin se munii, eli useita vuosia.

Emo on varsin ahkera munimaan, sillä munia voi tulla päivässä jopa 1500 tai 2000 kpl.

Emo voi päättää, muniiko se hedelmöittyneen munan (eli työläismehiläisen) vaiko hedelmöittymättömän munan (eli kuhnurin, jolla ei siis ole lainkaan isää, vaan ainoastaan isoisä).

3. Kuningatar ja kuhnurit vaativat jatkuvaa huolenpitoa

Työläismehiläiset huolehtivat kaikesta paitsi parittelusta ja munimisesta.

Kuhnurit ovat olemassa vain paritellakseen. Niille ei ole kehittynyt edes kykyä syödä itse. Työläiset hoitavat kuhnureita kesän ajan. Sitten ne tapetaan tai ajetaan ulos pesästä kuolemaan.

Myös kuningatar vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Työläiset puhdistavat ja ruokkivat sitä jatkuvasti.

Kesähelteellä osa työläisistä heiluttaa siipiä pesän oviaukolla viilentääkseen pesää.

Talvella kaikki työläiset kerääntyvät palloksi emon ympärille. Samalla ne värisyttävät lihaksiaan, jotta pallon keskellä olisi jopa +20 astetta lämmintä.

4. Kuningattaren valtakausi kestää kolmisen vuotta

Pesässä voi olla vain yksi mehiläiskuningatar.

Jotta uusia kuningattaria ei syntyisi, erittää vanha kuningatar leukarauhasestaan feromoneja, mitkä saavat työmehiläiset hoivaamaan muita munia ja toukkia sekä unohtamaan emokennojen rakentamisen.

Emokenno on erilainen kuin työläis- tai kuningatartoukalle varattu kenno, ja siellä olevaa toukkaa ruokitaan eri tavalla.

Kuningatarmehiläinen eli pesän kaikkien mehiläisten emo voisi elää jopa viisi vuotta, mutta se pitää vaihtaa noin 3 vuoden välein. Jos emoa ei vaihdeta, hunajan tuotto laskee noin 20 kilolla vuodessa.

Emoja voi tilata postimyynnistä noin 35–50 eurolla.

5. Mistä tahansa työläistoukasta voi tulla kuningatar

Jossain vaiheessa työläiset saattavat kuitenkin alkaa pitää emoaan liian vanhana.

Kun mehiläisyhdyskunta tahtoo uuden kuningattaren, alkavat työläiset antaa yhdelle naarastoukalle erityistä ravintoa, eli emomaitoa.

Mistä tahansa työläistoukasta voi siis kasvaa kuningatar emomaidon avulla. Tähän perustuu myös kaupallinen emonkasvatus.

Emomaito on niin ravinteikasta, että se on suosittu raaka-aine useissa kosmetiikkatuotteissa ja lisäravinteissa.

Kuningatar kehittyy munasta aikuiseksi 16 päivässä.

Jos vanha emo on pesässä vielä uuden mehiläiskuningattaren synnyttyä, se tapetaan. Mikäli uusia kuningattaria on useita, tappelevat ne niin kauan, että vahvin voittaa.

Joskus mehiläisyhdyskunta alkaa parveilla. Silloin vanha kuningatar ottaa ja lähtee uskollisten työläistensä kanssa, ja vanhaan pesään jäävät työmehiläiset kasvattavat kiireen vilkkaa uuden kuningattaren.

6. Mehiläinen viettää koko talven kakkaamatta

Hunajasato korjataan elokuussa.

Sen jälkeen mehiläisille annetaan ruoaksi sokerilientä. Sokeria tarvitaan yhtä pesää varten noin 17–21 kiloa.

Syksyllä mehiläiset vetäytyvät pesäänsä. Seuraavan kerran ne tulevat näkyviin huhtikuun tietämillä.

Ensimmäinen lento on niin sanottu tyhjennyslento, minkä aikana mehiläiset kakkivat suolensa tyhjäksi.

Mehiläinen viettää siis koko talven kakkaamatta. Ne eivät koskaan ulosta pesään: se pidetään erittäin puhtaana. Keväällä ulostetta voi olla jopa kolmannes mehiläisen painosta!

Jotta mehiläisten suoli ei vahingossa tyhjentyisi, ei mehiläispesää saisi heilutella tai siirtää, ennen kuin tyhjennyslento on suoritettu.

Naarasmehiläisiä voi olla talvellakin pesässä vähintään 10 000 kappaletta, joten kakkaa syntyy tyhjennyslennon aikana melko paljon.

Kesällä yhdessä pesässä voi olla jopa yli 60 000 mehiläistä. Ne ulostavat aina pesän ulkopuolelle. Mehiläisten uloste ei haise, eikä uloste yleensä tee pesän edustaa likaisen näköiseksi.

7. Mehiläispesä teettää työtä 10-20 h vuodessa

Yksi mehiläispesä vaatii vuodessa 10–20 tuntia työtä.

Mehiläistarhaajan aika kuluu muun muassa pesän tarkkailuun, punkintorjuntaan, ruokatilanteen seuraamiseen ja ruokintaan, kehien rakentamiseen ja kaluston puhdistamiseen.

Mehiläistarhaus on taloudellisesti kannattavaa yleensä vasta sitten, kun pesiä on useita kymmeniä. Jos pesiä on esimerkiksi 60 kappaletta, tarkoittaisi se vuodessa 600-1200 tuntia työtä.

Koska työtunteja tarvitaan lähinnä kesäkuukausien aikana, tarkoittaa pesien määrän lisääntyminen tarvetta lisätyövoimalle, jolloin kannattavuuslaskelmissa on huomioitava myös palkkakustannukset.

8. Kuhnurit ja kuningattaret eivät pistä

Kuhnurit ja kuningattaret eivät pistä ihmistä, eivätkä työläisetkään pistä ilman syytä. Työläinen kuolee pistettyään, joten se pistää lähinnä tuntiessaan olonsa (tai pesänsä) uhatuksi.

Kuningattarella on pistin, mutta se on tarkoitettu toisen kuningattaren tappamiseen.

Mehiläisenpistosta voi hoitaa esimerkiksi mehiläismyrkyllä, eli mehiläismyrkkyä sisältävällä homeopaattisella valmisteella. Jos piikin saa nopeasti pois ihosta, pistoskohta rauhoittuu yleensä pian. Mehiläistarhaaja tottuu pistoksiin niin, etteivät pistoskohdat juurikaan kipeydy.

Osa ihmisistä on allerginen mehiläismyrkylle, ja allergia saattaa kehittyä vasta useiden pistosten jälkeen. Pistos voi olla allergikolle hengenvaarallinen, sillä se voi aiheuttaa anafylaktisen reaktion.

Ainoa tehokas hoito siihen on adrenaliinipiikki suoraan lihakseen. Adrenaliinipiikin voi ostaa apteekista ilman reseptiä, mutta piikin antamisesta huolimatta kannattaa soittaa hätäkeskukseen, jos tunnistaa jollakulla anafylaksian oireet.

9. Voit houkutella mehiläisiä omaan pihaasi

Mehiläiset toimivat pölyttäjinä ollen siksi elintärkeitä ekosysteemille ja luonnon monimuotoisuudelle

Mehiläiskannat ovat kuitenkin vähenemässä maailmasta muun muassa kaupungistumisen ja luonnollisten elinympäristöjen katoamisen takia.

Voit tehdä ekoteon houkuttelemalla mehiläisiä omaan pihaasi. Jos sinulla on pölyttämistä vaativia puutarhakasveja, hyödyt tästä itsekin parempien satojen muodossa.

Mehiläiset rakastavat esimerkiksi:

• Hunajakukkaa
• Laventelia
• Omenapuita
• Vadelmia
• Voikukkia
• Kanervia

Voit myös ostaa tai nikkaroida pihaasi hyönteishotellin pölyttäjiä varten.

10. Mehiläisiä voi hoitaa kaupungissakin (vaikka parvekkeella)

Mehiläisiä voi tarhata kaupungissakin – vaikka Tampere-talon katolla tai parvekkeella.

Naapurit saattavat aluksi kammoksua ajatusta mehiläispesästä, mutta mehiläiset eivät todellakaan saalista ihmisiä tai hyökkää kimppuun huvin vuoksi.

Mehiläispesä ei kuitenkaan saa aiheuttaa häiriötä ihmisille tai eläimille, joten jos naapuri tekee valituksia, saatat joutua siirtämään pesäsi muualle takapihaltasi.

Yhteenveto

Mehiläiset ovat erittäin kiehtovia eläimiä muun muassa siksi, että mehiläisyhdyskunnassa vallitsee tarkka arvojärjestys ja työnjako.

Koska muun muassa ilmastonmuutos ja kaupungistuminen ovat vähentäneet mehiläiskantoja, mehiläiset voivat itse asiassa hyötyä ihmisistä – myös ihan vain siten, että niille tarjotaan turvallinen elinympäristö omalta pihalta.

Mehiläistarhauksen aloittaminen ei ole ainoa eikä välttämättä edes vaihtoehto torjua omalta osaltaan pölyttäjäkatoa, sillä kohdasta 9 saat vinkkejä siihen, miten voit houkutella mehiläisiä omaan pihaasi.

Lisäksi voit kiinnittää huomiota siihen, millaisia karkottimia ja torjunta-aineita käytät, sillä esimerkiksi höyrystyvät hyönteismyrkyt voivat olla erittäin vahingollisia mehiläisille ja muille pölyttäjille.