Sukupuolta ei saa liikaa korostaa eikä kysellä turhaan

 17.6.2010 oli minulle tärkeä päivä. Helsingin maistraatti teki asiakirjojen perusteella juridisen sukupuolenkorjauksen. Sain naisen henkilötunnuksen.

Enää ei kaikista papereista heti näkynyt se vääräksi kokemani tieto, että olen juridisesti mies, vaikka minulle oli vahvistettu naisen etunimet. Sain myös anoa uuden passin ja ajokortin, joissa tärkeäksi osoittautunut kirjain M vaihtui kirjaimeen F.

Nyt vireillä olevassa henkilötunnuksen muutoksessa häivytetään sukupuolitunnus. Pidän sitä merkittävänä edistysaskeleena, koska omasta kokemuksesta ja monien ystävien kertomuksista tiedän, miten paljon harmia, vaikeuksia ja syvää surua sukupuolileimaaminen voi aiheuttaa.

Sukupuolijako kun ei ole jako kahteen eli että jokainen olisi selvästi mies- tai naispuolinen. On myös ihmisiä, jotka ovat siltä ja väliltä, ja heidän osanaan on ollut saada lunta tupaan.

Ole aina ihmetellyt, miksi melkein joka lipussa ja lapussa kysytään, onko sen täyttäjä mies vai nainen. Tasa-arvon kärkimaassa kummalista.

Monissa kielissä sanoissa on suku, ja se pitää tietää, että puhuu ja kirjoittaa oikein. Suomalais-ugrilaisissa kielissä tuota hankalaa ja tarpeetonta ominaisuutta ei ole. Se näkyy helposti yksikön 3. persoonan persoonapronominista: meillä se on hän. Kun mennään indoeurooppalaisiin kieliin, täytyykin muistaa han-hon, er-sie, he-she jne.

Minulle oli elämän uudelleen järjestymisen takia tärkeä saada oikea sukupuoli kirjoihin ja kansiin. Pitemmän päälle olisi parasta, ettei sukupuolta älyttömästi korostettaisi tai turhaan kyseltäisi. Se voi joillekin olla arka asia.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu