Katse huomisessa vai ylihuomisessa, kun ilmasto muuttuu tänään?

Katson uutisista mykistäviä pätkiä Saksan ja Belgian tulvista, jotka ovat tappaneet jo yli 50 ihmistä.  Samalla hikeä tiristää pintaan uutisahdistuksen lisäksi tuskallisen lämmin sisäilma. Syynä poikkeuksellisen pitkän ja kuuman hellekesän kurittama mökkini. Ilmastonmuutoksen kaikuja? Kiistatta.

Olen pari päivää seurannut hämmentyneenä myös EU-komission ilmastopaketista syntynyttä keskustelua Suomessa. Tavoitteiden toteuttamisen aiheuttama närkästys poliitikkojen ja elinkeinoelämän ja mediankin parissa tuo väkisinkin mieleen sen kukkamekkoisen rouvan, jonka päivittelyä seurasin sivusta jokin aika sitten Helsingin Mannerheimintien pieneltä pätkältä tukkineen Elokapinan mielenosoituksen luona. Hän kauhisteli tuohtuneena nuorison toimia. Ratikatkaan eivät pääse kulkemaan! Elokapina vaati Suomen hallitukselta voimakkaampia ilmastotoimia.

Olen hämmästynyt siitä, miten iloisesti isot ja pienet asiat menevät sekaisin. Jos mistään ei olla valmiita luopumaan eikä mikään saa muuttua, ennemmin tai myöhemmin ollaan pakon edessä muuttamassa paljon. Ilmastonmuutoksen vastaansanomaton logiikka. Nyt tuo iso kuva tuntuu olevan hukassa ja suuri huoli on siitä, miten nykyinen elintaso, yritysten toimintaedellytykset tai ylipäätään kaikki saavutetut edut saadaan pidettyä ennallaan.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson viittasi keskustelun vinoumaan kommentoidessaan sitä, miten ilmastokysymyksissä ei pitäisi keskittyä sen murehtimiseen, mistä joudutaan luopumaan, vaan aktiivisesti miettiä, mitä voidaan tehdä. Tänään Ylen pääuutisissa taloustieteen professori Mika Maliranta myös hyvin muotoili, miten EU:n esittämä paketti on lyhyellä aikavälillä Suomelle keskivaikea ongelma, mutta ”iso kysymys on tämä ilmastonmuutos, joka vaatii toimenpiteitä”. Maliranta muistutti, että yritysten tehtävä on sopeutua.

Niinpä, Kanadan hirmuhelteet ja metsäpalot, Saksan ennätystulvat ja Suomen huippulämmöt ovat vasta varovaisia muistutuksia siitä, mitä on edessä, jos nyt entistä useampi ei ryhdy tekoihin kestävän kehityksen eteen. Ja myös luovu jostain. Jos et tiedä, mitä tekisit, kysy tai googlaa. Niilläkin pääsee hyvin alkuun. Jokaisella meistä on erilaisia rooleja yhteiskunnan jäseninä, vaikutuskanavia ja tapoja on monia. Pieniä ja isoja.

Sillä hyvä uutinen on se, että paljon on tehtävissä eikä peli ole vielä menetetty!

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu