Kiitos Emil tennishuumasta – ja ilmastotietoisuudesta!

Olen yksi tuhansista haltioituneista suomalaisista, jotka jumittuivat eilen television ääreen jännittämään suomalaisen tenniksen suurta hetkeä. Tenniksen jättimaa Yhdysvallat nujertui ja piskuisen Suomen jatkopaikka Davis cupissa varmistui. Olipa hieno lauantai-ilta!  Isot onnittelut suomalaiselle tennikselle!!

Yksi ihmeidentekijöistä oli tennistähti Emil Ruusuvuori, joka omalla voitollaan Tommy Paulista sinetöi Suomen jatkon.  Nostan Ruusuvuorelle hattua tennistaitojen vuoksi, mutta myös aktiivisuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Nuori mies ottaa fiksusti kantaa tennistäkin isompaan asiaan.

ATP eli miesten ammattitennispelaajien järjestö haluaa modernin toimijan tavoin satsata vihreisiin arvoihin. Kukapa ei tänä päivänä haluaisi jo ihan brändisyistä, moni kyynikko huomauttaa. Järjestö on lanseerannut “Carbon Trackerin”, sovelluksen jonka avulla pelaajat voivat seurata omaa hiilijalanjälkeään ja kompansoida sitä. Ruusuvuori on yksi sovelluksen mannekiineista.

Helsingin Sanomien haastattelussa muutama päivä sitten (16.9.) Ruusuvuori kertoi, miten hän lähti mukaan lisätäkseen tietoisuutta tärkeästä asiasta eli ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Hän toivoo, että saisi ihmiset ajattelemaan. Jutun otsikossa ja tekstissä nostetaan esille myös Ruusuvuoren hurjat lentomäärät kilpailusta toiseen eri puolille maailmaa ja somessa käytävä ilkkuminen hänen ilmastoaktiivisuutensa aitoudesta.

10 000 kilometriä ei nollaa ilmastopuheita

Tässä ollaan asian ytimessä, mutta vähän toisin kuin kyynikot ajattelevat. Ruusuvuoren 10 000 matkustuskilometrin ja ilkeämielisten ilmastotekopyhyyssyytösten välisestä jännitteestä löytyy yksi ilmastonmuutoskeskustelun  harhoista ja harhautuksista. “Jos et tee kaikkea, et tee mitään” on logiikka, jolla monen ilmastonmuutoksen hillintää vaativan puheet kuitataan. 

Fakta on se, että me elämme länsimaisessa yhteiskunnassa, joka rakentuu kulutuksen varaan. Vain Pentti Linkolan tapaiset ääri-ihmiset voivat irrottautua siitä ja elää elämää täysin itse asettamillaan ehdoilla. Meidän muiden on hyväksyttävä ilmastoahdistus ja -kritiikki, joka jää jäljelle vajavaisten tekojemme jälkeen. Vaikka kierrätän, silti lennän. Vaikka ostan vaatteeni käytettynä, silti ajan autoa. Vaikka…  Entä sitten, kukaan ei ole täydellinen. Ruusuvuoren työ on globaali ja hän ei voi tehdä sitä lentämättä. Perustelu on kestävä. Minun välttämättömät lentomatkani ovat varmasti vähäisemmät. Jokainen teko merkitsee ja tärkeintä on miettiä, mitä omassa elämässään voi tehdä.

Ydinkysymys on Ruusuvuorenkin ilmaan heittämä: “Mitä sinä voit tehdä?” “Miten sinä voit valita toisin?”  Näitä jokainen voi kysyä itseltään ja haastaa omaa ajatteluaan ja kulutustottumuksiaan kohti suurempaa vastuullisuutta. Muutoksia voi tehdä omassa arjessaan ja työpaikalla. Muutosta voi saada aikaan myös puhumalla ilmastonmuutoksesta ja ihan arkisista tekemisistä toisten kanssa. Vinkata ja tulla vinkatuksi. Omaa ajatteluaan voi haastaa myös isommin ja miettiä, syntyykö hyvä elämä kulutuksen ja jatkuvan uuden tavoittelun myötä? Mikä on onnellisuuden tae? Läheiset ihmiset ja puhdas luonto, on aika hyvä arvaus, mikä tulee nopsasti mieleen. Varmasti muutakin, kun hetken pohdin.

Jos ilmastonmuutoksen ratkaisun keinot olisivat helpot,  varmasti ilmastonmuutoskin olisi jo ratkaistu. Ristiriitoja on monella tasolla – palataan nyt alun ilouutiseen eli Davis cup -voittoon. Ruusuvuorikin kiitteli hymyssä suin voitokkaan ottelun jälkeen paikalle Kroatian Splitiin tullutta satapälstä suomalaisyleisöä. Marraskuussa Malagaan lentää varmaan vielä pari sataa suomalaista enemmän seuraamaan tulevia pelejä ja jo nyt upea kannustus on vieläkin kovaäänisempää. Fanit ovat ottelun suola, niinhän se on. Peli ilman paikan päällä olevaa fanijoukkoa ei ole sama kokemus sen paremmin pelaajille kuin etäältä seuraaville penkkiurheilijoille.  

Samalla tavoin suuret massat lentelevät ympäri maailmaa monen muunkin urheilulajin perässä. Pitäisikö tämä tuomita? Vastaus tähän tai moneen muuhun ei ole helppo. Silti kysymyksiä on tärkeä esittää ja pohtia.

Isot asiat, suuret tunteet

Urheiluun liittyy tunteita, jotka liikuttavat. Ruusuvuori on ihailtavasti ottanut tämän vipuvarren omalta osaltaan käyttöön saadakseen ihmiset havahtumaan ja miettimään toimintaansa ilmastonmuutoksen suhteen. Esimerkiksi jalkapalloilija Tim Sparv on taas ansiokkaasti puhunut ihmisoikeuksien puolesta. Urheilu antaa ihmisille tunteita koettavaksi, siksi se on voimakas väline myös ravistelemaan ajattelua ja toimintaa.  

Vastuuta ei voi sysätä vain yksittäisille urheilijoille, vaan innokkaana odotan joka päivä uusia avauksia urheilun rakenteissa pyöriviltä. Toisessa päässä keskustelua on viherpesu, jonka mankelit mylläävät koko ajan suuremmilla kierroksilla. Kun vastuullisuus ja vihreys myyvät, kannattaa oman organisaation toiminta tuunata tähän kuosiin. Kun sitä ei tehdä sydämellä ja aidosti, tulokset ovat mitättömät. Tai niitä ei ole lainkaan. Urheilu ei todellakaan ole viaton tässä suhteessa.

En tältä istumalta osaa esimerkiksi arvioida, miten syvällistä on ATP:n satsaus vihreisiin arvoihin Carbon Trackerista huolimatta. Toivon, että ilmastohuoli on aito ja järjestö joka päivä miettii keinoja itse vähentää hiilijalanjälkeään ja vaikuttaa globaalin lajin intohimoiseen seuraajakuntaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ylipäätään vastuullisen toiminnan puolesta.  Heillä on kenttä, jossa he voivat saada muutosta aikaiseksi! 

Katse palloon. Siitähän tässä on kyse.