“Kuole nyt tai myöhemmin, valitsen jälkimmäisen”

Lause olisi hieno, jos sen sanoja olisi viitannut kansalaisen haluun pysytellä kotona suojellakseen toisia suomalaisia koronavirukselta. Kuulin se valitettavasti liikuntakeskuksen omistajalta perusteena sille, että urheilupaikka pysyy auki. Lause siis viittaa yrityksen pelastamiseen kuolemalta. Ei ihmisten. Työpaikat ovat ihmishenkiä arvokkaampia?

Tällä yrittäjällä – kuten monilla muillakin yrittäjillä ja yksittäisillä ihmisillä – on vankkoja perusteita oman näkökannan puolustamiseen, oli se sitten miten absurdi tahansa. Ihmisen mieli toimii tutkitusti niin. Ensin on ratkaisu jota halutaan. Sitten valitaan siihen sopivat perustelut, joihin ihan vilpittömästi välillä uskotaankin.

Tämä yrittäjä listasi tyypilliset:  “kaikki muutkin tekee näin”,  “riskit meillä on pienet, muilla toimialoilla suuret”. Sitten päästiin jo vähän lähemmäksi todellisuutta: “Jos suljen, asiakkaista alle 10 prosenttia on lojaalisia maksamaan maksunsa.” “Valtioon ei voi luottaa kauniista puheista huolimatta”  “Jo nyt tappiollinen firma ei kestä sulkemisen aikaansaamia taloudellisia tappioita.”

Yrittäjä ummistaa perustelujensa vyöryssä korvansa ja silmänsä hallituksen ja terveysviranomaisten jakamalta tutkitulta tiedolta, vetoomuksilta rajoituksista ja maailmalta vyöryviltä synkkiltä luvuilta koronavirustartunnoista ja -kuolemista.

Ihmisluonteen toinen piirre on usko omaan erityislaatuisuuteen. Jostain syystä juuri minä voin toimia toisin tai ansaitsen erilaista kohtelua kuin muut. Liikuntasaliyrittäjäkin totesi, että ravintoloiden sulkeminen on ihan oikea toimenpide. Siellä ne virukset leviävät, eivät liikuntakeskuksissa. Ihan totta?

Aivan samoin ihmettelen niitä tuhansia ihmisiä, jotka “pakenivat” Uudeltamaalta mökkikuntiin pakoon alueen sulkemista. Juuri heillä ei ole koronavirusta eivätkä he tule käyttämään pienten kuntien rajallista terveydenhuoltokapasiteettia. Ihan totta?

Ihmisluonteen kolmas piirre on ikävien ja pelottavien asioiden sulkeminen pois tietoisuudesta. Eletään kuin niitä ei olisikaan. Ihan kuin strutsi, joka laittaa päänsä piiloon ja uskoo vakaasti, että ongelmat ovat hävinneet, kun ne eivät ole näkyvissä. Menen ravintolaan niin kuin ennenkin, en jää karanteeniin ulkomailta palattuani. Näin korona ei kosketa minun elämääni. Ihan totta?

Mutta ennen kuin alat kasvattaa moraalista ylemmyydentunnetta tämän blogin yrittäjää, Uudeltamaalta lähtijöitä tai kapakoissa istujia kohtaan, katso kriittisesti myös omia tekemisiäsi ja sanomisiasi. Ja varmuuden vuoksi tarkastele niitä uudelleen viikon, kuukauden kuluttua, kun mieleen alkaa hiipiä taisteluväsymys ja kiusaus kasvaa lipsua sosiaalisesta etäisyydestä ja kotona pysyttelemisestä.

Ihminen on mestari huijaamaan itseään. Olethan varovainen!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu