Miksi kaikki puhe Marinista on vääränlaista? Mutta vain Suomessa

Kyse on siitä, saako bilettää.

Kyse on siitä, onko maan turvallisuus uhattuna.

Kyse on siitä, että pääministeri on median ajojahdin kohteena.

Kyse on siitä, pettikö pääministerin harkintakyky.

Kyse on siitä, että sukupolvien välillä on kuilu.

Kyse on siitä, että sukupuolten välillä on kuilu.

Kyse on siitä, että pääministeri-instituutio on uhattuna.

Kyse on siitä, että pääministeri uudistaa pääministeri-instituutiota.

Kyse on siitä, kuka voittaa seuraavat vaalit.

Kyse on siitä, että trollit pitävät meteliä.

Kyse on siitä, että tyhjästä on tehty iso numero.

Kyse on siitä, missä kulkee yksityiselämän rajat.

Kyse on siitä, millainen pitäisi kaveripiirin olla, että se kelpaa.

Kyse on siitä, millainen on suomalainen alkoholikulttuuri.

Kyse on siitä, että …

Nuo tulivat näin tajunnanvirtana heti näytölle, kun pohdin sitä, mistä kaikesta keskustellaan pääministeri Sanna Marinin bilevideoiden ympärillä.  Lista ei ole missään tapauksessa tyhjentävä, mutta tuokin osoittaa jo sen, miksi keskustelu on uuvuttavaa ja aika lailla kakofonista. Ei ole vain yksi asia mistä keskustellaan, vaan iloisesti sekaisin meneviä intohimoja ja keskustelun tasoja on monta. Usein ei keskustella enää mistään, sanotaan vain omia mielipiteitä.

Olen ehdottomasti pro-Marin. Siksi olen viime päivät lukenut silmät ymmyrkäisinä suomalaisia kommentteja CNN:lle tiistaina aiheesta tekemääni juttuun.  Maailmalla se on herättänyt kiinnostusta, kolmessa päivässä noin 350 000 latausta ja olen saanut myönteistä palautetta. 

Toki Suomessakin enemmistö on pitänyt tekstiä asiallisena, mutta on ollut vaikea sivuuttaa ihmettelemättä kommentteja, joissa minua syytetään Marinin lokaamisesta maailmalla ja asiavirheistä jutussa.  Se, että tarkastelen asiaa eri näkökulmista ja taustoitan sitä Suomen ulkopuolisille lukijoille (jotka eivät päivästä toiseen lue tapahtumien etenemisestä) on joillekuille liikaa. Emme kai elä niin ohuessa keskustelukulttuurissa, että jokainen kriittinen kommentti on hyökkäys ja se tulkitaan “vihollisleirin” poteroihin asettumiseksi? 

Olen myös miettinyt, onko meidän kansallisessa identiteetissämme taipumus nostaa maan johtajat niin korkealle jalustalle, että heistä tulee koskemattomia ja kaikki kriittisyys on tuomittavaa? Eiköhän se kuulu toisenlaisiin yhteiskuntajärjestelmiin ja Kekkosen ajasta on jo menty eteenpäin. Vain ollaanko? Moni on myös sitä mieltä, että keskustelu on turhaa  aiheesta ja sitä ei pitäisi olla.  Kieltäminen on yksisilmäisen keskustelun sisar. Yhtä lailla sekin kuuluu toisenlaisiin yhteiskuntiin, ei demokratiaan. 

Minun CNN-tekstini ei ole ainoa Suomessa tunteita herättänyt Marin-juttu, ilmiö on yleinen. Luin tänään Hesarissa olleen jutun Pääministeri-instituutio yhdistyy nyt uuteen kuvastoon (taas yksi lisänäkökulma aiheeseen )  kommenttiketjun. Sävy oli sama kuin muissa satunnaisesti lukemissani “keskusteluissa” asiasta. Aggressiivista ja yksisilmäistä – no sitähän valitettavasti some-keskustelu usein on. Tässä asiassa erityisesti kaksi leiriä erottuu selvästi.

Myös median rooli on nostettu esille julkisuusrumbassa. On kritisoitu paljon sitä, että media omien etujensa vuoksi heittää bensaa liekkeihin ja pitää juttua pinnalla.  Sekään ei ole niin yksisilmäistä. Yle:n uutis ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen perusteli pari päivää sitten median toimintaa omassa kirjoituksessaan.  Media on vallan vahtikoira ja demokratiaan kuuluu moniäänisyys ja asioiden esille tuominen, vaikka se ärsyttäisi. Viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner taas muistutti eilen kuuntelemassani Politiikkaradio-podcastissa myös siitä, että jatkuva julkisuus on myös Marinin syytä. Hän on pitänyt tiedotustilaisuuksia ja käynyt huumetesteissä. Totta kai media kommentoi ja seuraa hänen sanomisiaan. Onko julkitulo ollut viisasta tai ei, siihen en ota tässä kantaa.

Suomessa Marinin kriitikot mollaavat häntä estoitta, mutta Marinin puoltajien ärhäkkyys kieltää kriittiset kommentit ja vaatimus ymmärtää hänen toimintaansa ehdoitta herättää minussa yhtä lailla ahdistusta. Näen molemmissa päissä ahdasmielisyyttä, vaikka puoltajat varmasti kokevat olevansa hyviä ihmisiä ja puolustavan Marinin oikeutta olla myös inhimillinen ihminen. Toki hän on ihminen, mutta myös instituutio ja keskustelu on paikallaan.  

Entä miltä viime aikojen tapahtumat näyttävät maailmalta katsottuna? CNN:n jutun taustoitusta tehdessäni kävin läpi Marinin tanssikohun maailmalla saamaa julkisuutta. Ja sitähän oli. Mutta toisin kuin Suomessa sen sävy on varsin suosiollinen pääministerillemme ja Suomelle sekä ote viihteellisempi. Suomalaisen keskustelun kaksinapaisuus ja aggressiivisuus on poissa. Rakentavaa kriittisyyttä toki on mukana. Jos joku sanoo, että helppoahan se on kaukaa katsella, olen samaa mieltä. Mutta olen myös sitä mieltä, että asioiden keskelläkin ollessa pieni etäisyyden otto olisi paikallaan. Kaikkia ahdistaisi vähemmän, verenpaine laskisi ja asiat etenisivät. Rakentava keskustelu olisi kaikkien etu. 

Myös pääministerimme.

+7
MarjaHeinonen

Pitkän linjan ajattelija ja kirjoittaja. Tieteen ja taiteen maailmoissa viihtyvä moniottelija. Kirjoittanut väitöskirjan verkkomedian tulosta Suomeen ja runokirjan elämän ihmeellisyydestä - ja muita kirjoja niiden välimaastosta. Lisäksi satoja lehtijuttuja ja blogeja. Intohimoina ajattelun haastaminen ja kestävä kehitys (laajasti ymmärrettynä).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu