Putkinäköisten budjettiriihi ei puhu ilmastosta

Seuraan hämmentyneenä budjettiriihen ympärillä käytävää keskustelua. Tunnelma on tiivistynyt  ”ilmastoriiheksi” , kun kynnyskysymykseksi on noussut keskustan ja vihreiden kiista ilmastoasioista. Ihmettelen median ja poliitikkojen(kin) tapaa puhua asiasta. Siis ilmastosta, siitähän on kiistatta kyse. Ainakin luulisi olevan jos laskee, miten monta kertaa sana ilmasto on mainittu uutisoinnissa ja poliitikkojen puheessa.

Yllättäen viime päivinä en ole kuullut puhetta ilmastosta, vaan poliittisesta valtapelistä, pääministerin menettelytavoista neuvottelussa tai kannattajille annetuista lupauksista.

Miksi ilmastosta ei puhuta? Miksi ilmastosta pitäisi puhua? Tuskin keneltäkään on mennyt huomaamatta viimeaikaiset Saksan tulvat tai Amerikan metsäpalot. Moni myös  muistaa elokuussa julkaistun kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ilmastoraportin, joka shokeerasi mustalla sävyllään maailman ja kansalaiset huoleen maapallomme tulevaisuudesta. Mediat olivat kaiken tuon kohdalle osuessa pullollaan ilmastohuolta. 

Ilmastokysymyksen ytimessä on fakta, että ilmastonmuutosta on pakko rajusti suitsia, jotta kannattaa edes olla huolissaan vaikkapa poliittisen kannatuksen kehityksestä.

Mediasta on viime päivinä piirtynyt kuva ”ilmastoriihestä” asetelmana, jossa keskusta ei voi antaa periksi kannattajilleen antamasta lupauksesta siitä, että polttoaineiden hinnat eivät nouse tällä vaalikaudella. Vihreät taas haluavat keskustan ”päänahan” puoluekokouksensa kynnyksellä. Kumpikaan asia ei kuulosta ilmastokysymykseltä, vaan poliittisten toimittajien rakastamalta vastakkainasettelulta. Totta vai ei? Toki uutisoinnissa on annettu tilaa keskustan ja vihreiden poliitikoille perustella kantojaan myös toisin sanoin. Keskusta uskoo sovittujen nykytoimien riittävän asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi  ja vihreät haluaisi ”perälaudan”, jos näyttää, että sovitut toimet eivät johda tavoitteisiin. Näin tiivistetysti.

Suomen hallituksen asettama tavoite saada Suomi hiilineutraaliksi vuonna 2035 (ja hiilinegatiiviseksi nopeasti sen jälkeen) johtuu siitä, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä siedettävät, jos ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Jo tämä tavoite on kova, sillä se vaati IPCC:n raportin mukaan sitä, että  hiilidioksidipäästöjä syntyy korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan hiilinielujen avulla sitoa viimeistään vuonna 2050. Suomi tekee etunojassa asioita, hienoa.

Nyt ilmastokysymyksen ydinasiat ovat uutisoinnin sivuraide, vaikka käynnissä oleva poliittinen kiista otsikoidaan ilmastokiistaksi.  Media on enemmän kiinnostunut vastakkaisasettelun rakentamisesta vihreiden ja keskustan välillä. Valtapeli kiinnostaa, ilmastokysymys ei.  Jo etukäteen tiedettiin, että liikenteen ja maatalouden päästöistä syntyy hallituksen neuvotteluiden vaikemmat kysymykset. Silti mediat ovat lähteneet budjettiriihen uutisointiin kovin perinteisin poliittisen journalismin asetelmin.

Medialle tämä olisi loistava tilaisuus pureutua poliittisen kenttämme todellisiin ajatuksiin ilmastonmuutoksen hillinnästä, luonnon monimuotoisuuden tukemisesta ja kestävästä kehityksestä ylipäätään. Kyse ei ole vain yhdestä pikkujutusta monen kantaa otettavan asian rinnalla poliittisella agendalla, vaan Suomenkin tulevaisuuden ydinkysymyksestä.

On hyvä kerrata muutama esimerkki lämpenemisen vaikutuksesta IPCC:n ilmastoraportista. Ihan muistutuksena asioiden mittakaavasta. Jos kehitys pysähtyy tavoitteena olevaan puoleentoista asteeseen, merenpinta kohoaa ”vain” 2-3 metriä tulevien vuosituhansien aikana. Viiden asteen lämpeneminen tietäisi 19-22 metrin nousua!  Raportti tarkastelee myös Eurooppaa, jossa lämpötila kohoaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Puolentoista asteen nousun myötä joka tapauksessa tulossa on entistä kovempia helleaaltoja, lyhyempiä talvia sekä vähemmän pakkasta ja lunta. Sademäärät kasvavat erityisesti talvisin. Jos mennään yli 1,5 asteen, rankkasateet ja tulvat yleistyvät. Kahden asteen ylittyminen tuo entistä kovempia tuulia ja myrskyjä. Jo nyt olemme saaneet vaatimatonta esimakua tulevasta.

Kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisi elokuussa kuudennen raporttinsa tieteellisen osan. Kansantajuisempaa tekstiä on tulossa ensi vuonna. Raportilla on ollut 234 kirjoittajaa 66 eri maasta. Eli ei ihan kevyin perustein tehty paperikasa, jota ei ole syytä unohtaa.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu