Suomen metsätalous elää menneisyydestä

Lokakuun viimeisinä päivinä ensilumi laskeutui Äkäslompoloon ja lähdin kävelylle neitseelliseen metsään. Koskemattomaan hankeen ovat jättäneet jälkensä vain porot, joiden sorkkien jäljet risteilevät molemmin puolin polkua. Hetkittäin joku niistä on taivaltanut kulkemaani polkua avaten minulle hetkeksi helpomman kulkuväylän. 

Vastaan tuli vanha, kallellaan puuta vasten nojaava, harmaa puukyltti. Siinä  luki “vanha metsä”. Vanha metsä? Mietin, koska metsä on ollut minun silmiini jo ollut koskemattoman näköistä. Vanhaa, olen olettanut. Mutta taas on aika oppia uutta. 

Vanha metsä on ikimetsää, jollaista oli ennen suuri osa Suomen pinta-alasta. Siihen kuuluvat tuuheat korvet, rehevät lehdot tai etelän valoisat lehtimetsät.  Tällaisia lähellä luonnontilaa olevia metsiä on enää Suomessa vain pieninä alueina Itä- ja Pohjois-Suomessa. Vanha metsä on aina satoja vuosia vanhaa.

Nykyisin metsämme ovat käytännössä muuttuneet yhtä puulajia kasvaviksi, tasaikäisiksi talousmetsiksi, jota teollisuus tarvitsee. Sellaisiin minunkin silmäni ovat tottuneet. Luonnonmetsä tai luonnontilainen metsä on sellaista, jota ihminen ei ole hakannut pois ja tilalle istuttanut puita muihin tarpeisiin.Vapaasti omaan tahtiinsa kasvanut luonnonmetsä muuttuu talousmetsäksi, kun ihminen hakkaa sieltä pois metsän  ja istuttaa tilalle itselleen hyödyllisiä eli myöhemmin kaadettavaksi sopivia puulajeja. Suomalainen metsätalous pohjautuu viljelymetsään ja onnistumisen mittarina pidetään sitä, miten hyvin se tuottaa puuta. Siksi metsämme näyttävät siltä kuin näyttävät.

 Tämä on hyvä pohja, kun yrittää ymmärtää herännyttä metsänärkästystä EU:n luonnon ennallistamisasetuksesta Suomen politiikassa.  

Suomi, tuo kestävän tulevaisuuden esitaistelija?

Suomi on tiukasti asemoinut itsensä Suomen Euroopan – ja maailmankin –  vihertävien maiden kärkikastiin. Tähän mennessä olemme sitoutuneet jo YK:n monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomi on myös sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin. Mistä siis nyt sitten kiikastaa? Miksi Suomen metsätalouden linjaukset eivät mahtuisi väistämättömiin luonnon ja kestävän kehityksen asettamiin vaatimuksiin? 

Luonnon ennallistamisasetuksen syntyä on ajanut vahvasti tieto siitä, että yksi ihmiskunnan tulevaisuuden kriittisimpiä kysymyksiä on luontokadon pysäyttäminen.  Ihmisen toiminta on aiheuttanut luonnon monimuotoisuuden romahduksen, joka on käynnissä hurjaa vauhtia kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Luontoa katoaa nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Tämä on tieteellisesti kiistatta osoitettu.

Suomen talousmetsissä luonto on paljon köyhempää kuin metsässä, joka on saanut kasvaa, kuolla ja syntyä uudestaan ilman ihmisen väliintuloa. Raju, vuosikymmeniä kestänyt, siirtymä luonnonmetsistä kohti talousmetsiä on johtanut siihen, että  Suomessa yli 800 metsälajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jo arvoidaan hävinneen yli 300 lajia.  

Metsäteollisuus ja sen intressit jakavat poliitikot muistuttavat, että ei ole hätää. Meillä on paljon metsää ja se kasvaa kovaa kyytiä. Muistetaan myös mainita muita tehtyjä toimia ja puhutaan paljon metsien kestävästä hoitamisesta.  Kuitenkaan nämä toimet, joita todella on tehty, eivät ole olleet selvästi riittäviä, koska metsäluonto köyhtyy yhä edelleen. Tähän syynä ovat  mm. yhä jatkuvat avohakkuut sekä vanhojen metsien, kookkaiden puiden ja lahopuiden väheneminen. Metsää hakataan kiihtyvällä vauhdilla ja tilalle istutetaan nuorta taimikkoa. Ei, suomalainen metsänhoito ei ole se malli, jota arvostetaan maailmalla. Päinvastoin. Esimerkiksi Sloveniassa avohakkuut kiellettiin kokonaan jo vuosikymmeniä sitten.

Nykyinen toimintakulttuuri ei selvästikään rakenna tulevaisuutta Suomen metsille. Asioita on tehtävä toisin. Myös Suomessa olisi syytä herätä tähän

Maailma muuttuu, anttiseni

Kansalaiset ovat jo tätä mieltä, ovathan metsät osa identiteettiämme. Tänä vuonna tehty tutkimus osoittaa, että selvä enemmistö suomalaisista kannattaa luonnonmetsien suojelemista viipymättä ja tutkijoiden ehdottamaa valtion omistamien vanhojen metsien hakkuukieltoa. Ympäristöjärjestöjen laatimassa ja Taloustutkimuksen toteuttamassa kyselyssä 63 prosenttia suomalaisista toivoi myös, että vähintään kymmenen kilometrin päässä kotoa olisi mahdollisimman luonnontilaista metsää. Tämä ei ole ainoa tutkimus, jossa kansalaiset ottavat kantaa metsien käsittelyn muutoksen puolesta. Vuonna 2019 WWF:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan peräti 77 prosenttia suomalaisista rajoittaisi avohakkuita alueilla, joilla niistä on suurin haitta ympäristölle.

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) on yksi monista suomalaispoliitikoista, joka on vastustanut EU:n luonnon ennallistamisasetusta kovaäänisesti. Hän on tunteenomaisesti todennut, että EU:n vaatimus palauttaa luonnon tila kohti 1950-lukua tuhoaa Suomen metsätalouden. Miten se tuhoutuu, siitä hän ei ole esittänyt faktoja. 

Maailma muuttuu ja siihen on syytä sopeutua. Toki voi keskittyä viivystystaisteluun ja saavutettujen asemien puolustamiseen. Kaikkien etu olisi kuitenkin hyväksyä kehityksen suunta ja miettiä yhdessä, mitä tehdä. Tällä hetkellä suomalainen metsätalous on juuttunut  menneisyyteen.  

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon puristuksessa elinympäristömme isossa mittakaavassa on vaarassa. On hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti tärkeätä.

Tällaisia mietin, kun astelin ensilumen peittämää polkua, kuuntelin ikiaikaisen metsän hiljaisuutta. ja tunsin kiitollisuutta luonnon kauneudesta ja rauhasta.

+6
MarjaHeinonen

Pitkän linjan ajattelija ja kirjoittaja. Tieteen ja taiteen maailmoissa viihtyvä moniottelija. Kirjoittanut väitöskirjan verkkomedian tulosta Suomeen ja runokirjan elämän ihmeellisyydestä - ja muita kirjoja niiden välimaastosta. Lisäksi satoja lehtijuttuja ja blogeja. Intohimoina ajattelun haastaminen ja kestävä kehitys (laajasti ymmärrettynä).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu