Voiko maailmaa muuttaa kadulta käsin?

Voiko maailmaa muuttaa kaduilla? Berliinissä vieraileva ystäväni sanoo, että ei voi. Ihan pistää vihaksi! Hän naureskelee minun kunnioitustani mielenosoituksia kohtaan. Arvostustani niitä ihmisiä kohtaan, jotka lähtevät kaduille avoimesti muutoksen puolesta. Ystäväni on väärässä. Eikä tätä tarvitse kumota edes historian avulla. Tuoreitakin esimerkkejä löytyy.

Viime viikolla eksyin vahingossa keskelle äärioikeiston ja uusnatsien kulkua läpi kaupungin – sekä vastamielenosoittajiin matkan varrella. Maanantaina kävin Siegesseulella ja Potsdamer Platzilla katsomassa, miten ilmastonmuutosta vastustava kansainvälinen Extinction Rebellion -liike aloitti viikon mielenosoitustensa sarjan Berliinissä. Olen myös pyöräillyt halki kaupungin  Fridays For Future-liikkeen perjantaiseen mielenosoitukseen. 

Kaikki ovat vaikuttaneet minuun syvällisesti. Kukin eri tavoin.

“Wir für Deutschland” -mielenosoittajien natsisympatioita uhkuvat kyltit ja aggressiivinen suhtautuminen vastamielenosoittajiin näytti hätkähdyttävästi, miten voimissaan ja suvaitsematonta antisemitismi on Saksassa. Maassa, joka vuosikymmeniä on vannonut “Ei koskaan enää”. Suvaitsemattoman ääriajattelun nousu näkyy myös lukuina. Vuonna 2018 Saksan sisäministeriö  tilastoi 1779 antisemitististä rikosta Saksassa, mikä oli 20 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. 

Mielenosoitukseen osallistuvien viha ja ylimielisyys löi vasten kasvoja. Tunnelma oli ahdistava. Vain poliisimuurien läsnäolo esti tappelut osapuolten välillä. Eikä kulunut edes viikkoa, kun tuli surullinen ja konkreettinen osoitus antisemitismin karmeasta voimasta Saksassa. Nyt keskiviikkona räjähteillä ja aseilla itsensä kyllästänyt nuori saksalaismies ei päässyt toteuttamaan joukkomurhaa hallelaisessa synagoogassa. Turhautuneena hän päätyi ampumaan sivullisia ihmisiä pakomatkallaan. “Vain” muutama kuoli. Eilen ja tänään mediat ovat laajasti keskustelleet aiheesta. Tiedetään, että Saksassa on jo alueita, joissa nuoret kasvavat ääriäjatteluun lapsesta lähtien. Kävin viime viikonloppuna Leipzigissa, jossa uusnatseilla on oma asuinalue. Siellä hakaristit ovat avoimesti näkyvissä. Juutalaisviha ja rasismi eivät todellakaan ole kuolleet. On jatkuvasti taisteltava hyvän ja ihmisoikeuksien puolesta. Lähdettävä myös kadulle.

Kesällä kävin seuraamassa ruotsalaisen Greta Thornbergin liikkeelle laittamaa nuorten Fridays For Future -liikkeen kokoontumista Berliinin keskustassa. Kyyneleet silmissä kuuntelin nuorten palopuheita tulevaisuutensa puolesta, pettymystä vanhemman sukupolven huolettomuuteen ja selkeää innostusta siitä, että he ovat yhdessä liikkeellä heille tärkeän asian puolesta.. Tunsin myös suurta kiitollisuutta niitä “aikuisia” kohtaan, jotka olivat kyltteineen tulleet tukemaan nuoria. Nykyisin liikkeessä onkin jo mukana iso joukko vanhempia, opettajia ja muita aikuisia, jotka haluavat vaikuttaa nuorten mukana. Ilmastonmuutoksesta on Fridays For Futuren myötä tullut asia, joka on herättänyt nuoret ymmärtämään sekä vastuunsa että valtansa keskustelussa. Ja samalla havahduttanut vanhempia sukupolvia vastuuseen – jos ei muuten niin nuorten vuoksi.

Extinction Rebellion -liike on toinen globaali ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävä hanke. Siinä on akateemisella tarkkuudella käytetty hyväksi kansalaisliikehdinnän voimaa. Berliinissä 3000 ihmistä lamaannuttaa tämän viikon liikennettä eri puolilla kaupunkia leiriytymällä risteyksiin. 2000 heistä on majoittunut viikoksi telttoihin parlamenttitalon tuntumaan Am Kansleramtille uhmaten kylmää ja pimeää syksyä. Maanantaina sekä Siegesseulella että Potzdamer Platzilla mielenosoittajat olivat rennosti leiriytyneet  paikoilleen, vastailivat ystävällisesti ohikulkijoiden kysymyksiin ja olivat hyvin varustautuneet sekä kylmää, nälkää  että provosoitumista vastaan. Berlinissä myös poliisi on ollut levollinen ja asiat selvitetty keskustelemalla. Tapahtuma on käynnissä myös muissa suurkaupungeissa ympäri maailmaa. Niissä kaikki ei ole edennyt yhtä rauhallisesti., vaan ihmisiä on myös otettu talteen. 

Liikkeellä on virallisesti hyvin vallankumoukselliset tavoitteet. Yksi perustajista Roger Hallam uskoo, että  ihmisten kokoonnuttua rauhanomaisesti tarpeeksi kauan, viranomaisten kantti pettää jossain vaiheessa ja he syyllistyvät ylilyönteihin. Silloin pieni osa mielenosoittajista, 1-3 prosenttia lähtee liikkeelle ja kumoaa vallitsevan systeemin. Aika vallankumouksellista. Moni liikkeessä mukana oleva ei edes tunne Hallamin ajattelua. Ja osa pitää sitä hölynpölynä ja näkee liikkeen vasta hakevan muotoaan.  Ainakin minun silmiini mielenosoitukset ovat sujuneet ihailtavasti tämän viikon aikana. 

Näiden mielenosoitusten teemoille on vaikea ummistaa silmiään tänäänkään. Extinction Rebellion jatkaa “iskujaan” eri puolilla Berliiniä, Fridays For Future pyöräilee joukolla Westkreutzilla. Antisemitismi ja äärioikeisto ovat tänään esillä kaikissa medioissa. Mm. lehtien otsikot ovat täynnä huolta niiden vahvistumisesta. 

Mikä on sinun suhteesi mielenosoituksiin? Lähdetkö mukaan tai edes seuraamaan? Kokeilepa – vaikka vain uteliaisudesta…

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu