Yhtenäinen Saksa?

Olin Berliinissä 29 vuotta sitten, kun Saksat juhlivat virallisesti yhdistymistään. Silloin kävelin Brandenburgin portilla, Unter den Llindeniä pitkin ja harhailin eri puolilla Berliiniä. Televisiolähetyksissä ympäri maailmaa näkyi ilotulituksia, juhlapuheita ja uuden alun riemua. Kävellessäni ihmismeren keskellä en kuitenkaan aistinut ilmassa juhlan tuntua. Humusta jäi päällimmäiseksi mieleen hämmentyneinä kävelevät itäberliiniläiset, jotka tuntuivat olevan ulkopuolisia omissa juhlissaan.

Eilen oli yhdistymisen 29.vuosipäivä ja päätin lähteä kuljeskelemaan samoille kulmille Berliinissä. Fiilistelemään. Ihan sattumalta nousin U-bahnista keskelle poliisimuuria ja Friedrichstrassella istuvia mielenosoittajia. Poliiseja, poliisikoiria, aseita, pamppuja, “isoveljen” valvovia kameroita … tunnelma oli kireä ja jännittyi entisestään, kun poliisit alkoivat kantaa mielenosoittajia pois Friedrichstraßelta. He tekivät tilaa ”Wir für Deutschland” -ryhmän 1000-päiselle mielenosoituskulkueelle. Marssimassa oli mm. uusnatseja ja äärioikeistolaisia. Natsitervehdykset ja Hitler-sympatiaa pursuavat kyltit olivat osa kulkuetta. Myönnän, että fyysisesti voin pahoin.  

Pois tieltä nostetut ja poliisimuurin taakse eristetyt protestoijat olivat yksi monista mielenosoituksen reitille tulleista protestiryhmistä. Minun kohdallani näkyivät kyltit, joilla vastustettiin uusnatseja. Mitään yhteenottoa mielenosoittajien kesken ei onneksi syntynyt ja saksalaismieliset saivat edetä katua kaikessa rauhassa lippujaan heiluttaen, koska poliisien muuri oli välissä. Ja niitä oli paljon. Kaikenkaikkiaan “Wir für Deutschland” -liikkeen mielenosoitusta oli turvaamassa kaupungissa yli 2000 poliisia! Ryhmä nuoria, mustiin pukeutuneita nuoria saksalaismielisiä miehiä kyllä pysähtyi natsien vastustajien kohdalle nostelemaan keskisormea ja syyti solvauksia. Provosointia, halveksuntaa… Poliisit katselivat varsin rauhallisina menoa vieressä.

Olen surullinen, koska 29 vuotta eivät ole tehneet Saksasta yhtenäistä. Tänään näkemäni ei ollut juopa, se oli kuilu. Kun kirjoitin tästä tuoreeltaan Facebookiin eilen, muutama ystäväni ehti jo kommentoida. Heidän kokemuksensa vuosikymmenien takaisesta yhdistymisajasta oli samanlainen. Jo silloin ilmassa oli enemmän erillisyyttä kuin yhtenäisyyttä. Surullista, että 29 vuden aikana tämä kuilu on yhä jäljellä. Ja se on monella tasolla olemassa. 

Tutkimukset osoittavat, että itäsaksalaiset ovat edelleen eri kastissa länsisaksalaisiin nähden. Palkat ovat huonommat, elintaso on alhaisempi, elintavat ovat huonommat. Siellä myös on ollut hedelmällisin kasvualusta äärioikeiston nousulle, rasismille ja syrjinnälle, joka kohdistuu muihin ryhmiin. Syrjityt ja poljetut alkavat helposti syrjiä ja polkea jalkoihinsa toisia. Haikailu johonkin muuhun on luonnollista, kun nykyolot ovat huonot. 

Ystäväni, Washington Postin toimittaja asui myös Saksassa yhdistymisen aikaan ja kirjoitti silloin rasismin hedelmällisestä maaperästä Washington Postiin. Hän linkkasi Facebook-sivulleni hämmentävän osuvan tekstin näin 30 vuoden perspektiivillä katsottuna.

Toisaalta on demokratian hengen mukaista, että myös saksalaismielisille sallitaan mielenosoitus. Demokratiassa on kyse erilaisten näkökulmien kirjosta. Mutta demokratian henkeen kuuluu myös se, että eri näkökulmat sovitellaan neuvottelemalla ja toista osapuolta kunnioittamalla. Nyt osa saksalaismielisten kulkueen osanottajista halusi vain haastaa riitaa ja haki konfliktia. On absurdia, jos tarvitaan poliisit turvaamaan demokratia. Jäin pohtimaan, miten pitkälle demokratian nimissä pitää antaa kaikkien äänien kuulua. Suomessakin tuttu keskustelunaihe. Raja on loukkaamisessa ja ihmisarvon alentamisessa. Kukaan ei ole toisen yläpuolella. 

Silti demokratia on ainoa toimiva järjestelmä puutteistaan huolimatta. Näin totesimme turkkilaisen toimittajankin kanssa, johon tutustuin iltapäivän tilannetta seuratessani. Demokratian suuri haaste tässä ajassa on näkökulmien ajautuminen kovin kauas toisistaan ja vuoropuhelun katkeaminen. Demokratia menestyy vain silloin, kun kaikki sitoutuvat yhdessä sovittuihin päätöksiin. Myös silloin, kun ne eivät ole oman mielen mukaisia. Näin ei tapahdu, jos ollaan liian kaukana toisistaan. 

Tarvitaan jatkuvaa vuoropuhelua.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu