sitä saa mitä tilaa vai sitä tilaa mitä saa?

Onko tässä maassa menossa luottamustehtäväpaikkojen suursiivous vai miten näitä pihalle potkimis -uutisia nyt ilmestyykin harva se päivä? Viimeisin uutinen on, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson on pistetty syrjään kuntaministerin kuntauudistuskyydistä.

Kova veto, mutta ihan hyvä veto. Syytä olisi tällä linjalla vaan jatkaakin.

Syksyn kuntavaalit ovat nurkan takana. Ehdokkaaksi hakeudutaan tai ehdokkaaksi haetaan. 

Toivottavasti perusteiksi vaaditaan jotain muutakin kuin tätä: ”Olen äärimmäisen innokas ja otan työni tosissani.” Nuo ovat peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin sanat.

Eihän se pelkkä innokkuus auta, ei sekään, että ottaa työnsä tosissaan.

Minun mielestäni sekä kuntiin että eduskuntaan päättäjän paikalle hakeutuvilta ja ennen kaikkea niiltä, jotka eivät hakeudu, mutta joita sinne vietellen kositaan ( jotta puolue saisi ääniä ja jotta listat tulisivat mahdollisimman täyteen), kyllä heiltä nyt joku, edes jonkun alan asiantuntemus olisi tarpeen vaatia.

On tavallisten ihmisten huijaamista, jos ja kun puolueet ajattelevat vain äänten keräämistä, mutta ummistavat silmänsä siltä mitä mahdollinen valituksi tuleminen merkitsee.

Toivon, että peruspalveluministerin tapaus on viimeinen esimerkki kehnosta tehtävien jaosta. 
Ei sen puoleen, olisi Virkkusellekin paremmin sopinut entinen pesti, se opetusministeriys. Tuhoon tuomittu kuntauudistus ja kuntaministerin tehtävä tullaan muistamaan kauemmin kuin yhden kesän ”missit”.