laki vai suositus?

On ihan se ja sama onko meillä suositus vai onko meillä laki ja asetukset, kaikki nuo on kierrettävissä = mitätöidään, kun taitavat esittelijät ja taitamattomat päättäjät kunnissamme touhuavat. Tai menikö tuo toisin päin? Taitamattomat esittelijät ja taitavat päättäjät?

”Vanhustenhoitoa ei ole onnistuttu parantamaan suosituksilla.”
Näin toteaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/52631-maria-guzenina-richardsonilta-tunt…

Salossa lakia ei tarvita, sillä kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on jo toiminut ikäihmisiä koskevien suositusten mukaan. Meillä on  mm. vanhuspalveluiden kehittämisohjelma,  henkilöstön määrä ja koulutus on ylös kirjattu ja on suosituksen mukainen, ikäihmisiäkin kuullaan, onhan meillä vanhusneuvosto. 
 
Jos siis peruspalveluministeri teettäisi kyselyn, onko em. kohdat kunnossa, niin lomakkeelle raapustettaisiin rastit ”kyllä” ja peruspalveluministeri toteaisi: ”kiitos, asiat ovat kunnossa.”

Se onko hyväksytty kehittämisohjelma http://salo.tjhosting.com/kokous/20121012-13.HTM käytännössä toimiva, ikäihmisiä kunnioittava, sillä ei ole merkitystä. Jos päätöksistä valittaa, niin hallinto- oikeus katsoo vain onko päätöksen teko edennyt lainmukaisesti ja jos se on, niin homma on hoidossa. Se on laillinen. Onko päätös moraalisesti oikein tai edes tarkoituksenmukainen, siihenhän oikeus ei ota kantaa.

Entäs vanhusneuvoston asema? Salolaista mallia ( voi olla, että muuallakin on samantapaista menoa): Kaupungin vanhusneuvostolaiset ovat pyytäneet sosiaali- ja terveystointa laatimaan esteettömyyskartoituksen, joka ottaisi huomioon ikääntyneiden ja vammaisten tarpeet laajasti koko kunnan alue huomioiden. Edellinen kartoitus on vuodelta 2000 ja on vanhan Salon aikainen.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan antama vastaus on ollut, että ”vanhusneuvoston aloite ei aiheuta erillisiä toimenpiteitä, koska esteettömyyskartoituksen laatiminen on huomioitu Vammaispoliittisessa ohjelmassa.”
http://salo.tjhosting.com/kokous/20121041-4.HTM

Moni maalaisjärjellä ajatteleva kaupunkilainen on ihmetellyt miksei vanhusneuvostolaisille heti jo heidän kokouksessaan kerrottu, miten heidän pyyntönsä kanssa käy ja miten se etenee? Istuuhan neuvostossa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniä. Ja vanhuspalveluiden johtajakin.
 
Syy miksi ei mitään kerrottu, on ilmeisesti se, että eihän tilastoihin jäisi kirjattavaksi vanhusneuvoston kuulemisia, ei saataisi suosituksen, tulevaisuudessa lain mukaiseen, ikäihmisten huomioimiseen sitä tarvittavaa näyttöä. Nyt tulee, kun on oikein aloite ja se on lautakunnassa käsitelty. Tässä kohtaa sotella lienee myös pelko, että jos kartoitus laadittaisiin niin paljastuisi missä tilassa esim. kaupungin vanhuspalvelupaikat esteettömyyksiensä osalta ovat. Esteellisistä hoitopaikoista pidetään kiinni, hinnalla millä hyvänsä ja esteettömiä hävitetään sellaisella vauhdilla, että hirvittää.

Kyllä minulta on mennyt usko siihen, että vanhuspalvelulaki olisi joku taikasana vanhustenhoidon kohentamiseen. Ja henkilöstömitoitusko se ainut murhe nyt on?