Hei, me hosutaan!

Lainvalmistelun kehittäminen on Suomessa epäonnistunut. Vuosikymmeniä on yritetty, mutta vain ”vähän konkreettia tuloksia” on saatu aikaiseksi. Tähän tulokseen on päätynyt filosofian ja kauppatieteiden maisteri Auri Pakarinen väitöstutkimuksessaan.

Ministeriöt ovat pyrkineet parantamaan lainvalmistelun laatua jo yli neljänkymmenen vuoden ajan, mutta ajanjaksoon mahtuvat kymmenet kehittämisprojektit ovat tuottaneet lukuisista selvityksistä, tavoitelausumista ja ohjeista huolimatta näköjään vain niukasti uutta.

Lainvalmistelua leimaa erimielisyydet ja erityisesti poliittisesti kiistanalaisissa kysymyksissä valmistelijoiden liikkumavara kapenee. Auri Pakarinen on myös sitä mieltä, että käytännössä lait joudutaan valmistelemaan kiireessä.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/52922-vaitos-lait-tehdaan-kiireessa#comm…

Mitäs tuohon on sanomista? Ei mitään.
Opiksi pitäisi ottaa, mutta otetaanko.

Silmien eteen nousee kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Taitaa olla niin, että vaikka tässäkin on pitkin matkaa annettu ymmärtää, että kuntia ja kuntalaisia kuullaan, niin merkittävimmät sisältöpäätökset on jo tehty, kuntakartta on uusimispainokseen menossa ja jos uudistaminen ei etene siten kuin hallitus tahtoo, niin kuntiin lähetettävät selvitysmiehet ja -naiset tekevät sen.

Niistä kunnista, jotka tähän mennessä ovat kuntaliitoksiin päätyneet  luulisi löytyvän taustamateriaalia kertomaan onko liitos tuonut sitä mitä hehkutettiin.

http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/lehtijuttuja/826032

Jos Auri Pakarinen on selvityksessään nähnyt, että uusien lakien vaikutuksia tavalliseen kansalaiseen ei selvitetä riittävästi, niin eikö se tieto kannattaisi nyt ottaa vakavasti huomioon ja tosissaan kuunnella kuntia ja kuntalaisia. Nythän niitä vain muodollisesti kuullaan. Vai odotetaanko, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua tulee uusi Auri Pakarinen ja kertoo, että eihän tämä kuntauudistuskaan nyt ihan niin nappiin mennyt kuin mistä me hosumalla haaveilimme.