edunvalvojat taas esillä

Ovatko viranomaisedunvalvojat yhteiskunnan laillistamia ihmisten omaisuuden ja elämän valtiaita?

Holhouslainsäädännön mukaan edunvalvojaa ei määrätä vain päättäämään päämiehen omaisuudesta vaan myös § 29 mukaan edustamaan päämiestään sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään.

Usemmiten juuri viranomaisedunvalvoja ei omaisedunvalvoja, määrätään edustamaan päämiestään päätettäessä tämän asumisesta. asuinpaikasta, hoidosta, hoitopaikasta ja terveydenhoidosta eli päämies on edunvalvojan täydessä holhouksessa.

Erityisesti vammaisten henkilöiden, mutta myös vanhusten kohdalla tätä ns laajaa edunvalvojuutta on alettu käyttää omaisia kohtaan rangaistuksena, jos omaiset ovat liian aktiivisesti puuttuneet vammaisen tai ikääntyneen perheenjäsenen hoitoon ja erityisesti kemialliseen kaltoinkohteluun.
Laajan edunvalvojuuden saanut viranomaisedunvalvoja laittaa nopeasti lapun luukulle eli määrää yhteydenpidonrajoituksia omaisille hoitopaikan pyynnöstä.

Parhaillaan STMssä valmistelussa oleva itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskeva lakiesitysluonnos ei edes ole mieltänyt ylilääkitystä tai yhteydenpidonrajoitusta pakkokeinoksi.
Itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskevan lain tarkoitus oli työryhmän mielestä vahvistaa esim vammaisten ja muistisairaiden itsemääräämisoikeutta esim tuetun päätöksenteon avulla.

Jari Sinkkonen arvosteli puuttumattomuuden kulttuuria helsinkiläisen pikkulapsen surman kohdalla ja vaati yhteisvastuuta.
Vammaisten ja vanhusten kohdalla omaisten kaltoinkohteluun puuttuminen johtaa vastakkaisiin toimiin.

THL:n seminaarissa esitelty raportti, Laki ja asiakkaan oikeudet toteaa sv 39-40 ”YK:n vammaissopimus edellyttää, että sellaisista holhousjärjestelmistä luovutaan, joissa henkilön oma päätösvalta siirretään kokonaan toiselle ja siirrytään järjestelmiin, joissa tuetaan henkilön omaa päätöksentekoprosessia.”

YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin viivyttely taitaa johtua juuri tuosta holhouslainsäädännön muutostarpeesta ja pelätystä tuetusta päätöksenteosta, jota vammaisjärjestöt ovat peräänkuuluttaneet.

Suomi on saanut YK:n jäsenmailta 78 suositusta kansallisen ihmisoikeustilanteen kehittämiseksi, joihin UM toimitti 31.8 vastauksen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle., vastauksesta on UM:ssa tiedotustilaisuus 11.9.

Prof. Urpo Kangas puuttui AL 20.8 edunvalvonnan ulkoistamiseen, yksityistämiseen ja kilpailuttamiseen ja vertasi sitä huutolaistoimintaan. ”Mutta moraaliset epäilykset heräävät, kun huolenpito kaikkein heikoimmista alistetaan kustannussyistä kilpailuttamisen kohteeksi- esimerkkinä oikeusministeriön aikomus karistaa holhousta tarvitsevien edunvalvontaa valtion niskoilta.”

Epäilen kuitenkin, voivatko yksityiset ostetut edunvalvojat toimia vieläkin julmemmin ja piittaamattomimmin kuin valtion leveää leipää ja turvaa nauttivat viranomaisedunvalvojat?
Yksityisiä edunvalvojia maistraattien pitänee valvona tarkemmin tai ehkä edunvalvontaankin tuodaan omavalvonta.

§ 42 mukaan edunvalvojan on tiedusteltava päämiehensä mielipidettä, jos asiaa on tämän kannalta pidettävä tärkeänä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa henkaluutta. Kuuleminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos päämies ei kykene ymmärtämään asian merkitystä.

§ 46 mukaan holhousviranomaisen tulee valvoan edunvalvojan toimintaa.
Sopii kysyä kuinka tarkkaan maistraatit valvovat edunvalvojien toimintaa, kun paikallinen maistraatti ei huomannut turkulaisen kidnappaajajuristin myyneen ja pimittäneen alaikäisen päämiehensä omaisuutta