Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö

Sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö. Sitä on hehkutettu niin kauan kuin minä muistan. En minä yhteistyötä enkä sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisiä kunnissa vastusta, en suinkaan, mutta päivittelen sitä miskvarten se vuodesta toiseen on käytännössä niin takkuista kuin se aina vaan näyttää olevan.

Johtuisikohan se siitä, että kun näitäkin toimintoja yhdistellään, niin yhdistämisiähän hoitavat ihmiset. Ja jos ihmisten kemiat eivät yhteistyön kuvioissa kohtaa ja kun siihen vielä tuodaan molempien sektoreiden erilaiset toimintatavat ja -kulttuurit, niin eihän se niin vain taikasauvaa heilauttamalla tai napista painaen onnistu, se yhteistyö.

Mikä tai mitä lääkkeksi? Ei edelleenkään mikään muu kuin yhteistyö!

Millainen yhteistyö? Sellainen, että luottamushenkilöt ja henkilöstö, siis he, jotka tavallisen työnkin tekevät, kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Nuo johtavat pomot, heistä voi tehdä seminaarien sihteerit. Heidän tehtävänsä olkoot kerätä lait ja asetukset, suositukset ja ohjeet, ts. kaikki nuo tarvittavat ”paperitaustatiedot”, jota suunnitteluun tarvitaan, mutta eipä juuri muuta.Luottamushenkilöiden ja henkilöstön ei pidä tyytyä siihen, että valmisteleva virkamies tuo hyväksyttäväksi omia puolivalmiita ota tai jätä ehdotuksia, jotka voivat olla naapurikunnasta matkittuja ja pahimmassa tapauksessa jo huonoksikin koettuja, vaan lautakuntalaisen tulee vaatia parasta mahdollista taustatyötä asioitten päättämiseen ja ratkaisemiseen.Virkamies ei ole se, joka pomottaa lautakuntalaisia. Kyllä se on ihan toisin päin.

Kun yhteisesti kartoitetaan mitä kukakin tekee, mitä pitäisi tehdä ja kun vielä otetaan kustannustekijät mukaan, niin eiköhän kokonaiskuva omasta yhteisestä tehtäväalueesta ala hahmottua. Ei se yhdessä päivässä, illassa onnistu, mutta se onnistuu pikku hiljaa. Vain juurta jaksain tunnistamalla ja penkomalla esiin esim. osaamisen yhteisalueet saavutetaan yhteistyöhön sitä mitä korupuheissa sanahelinöin tavoitellaan. Eihän tässä sosiaali- ja terveystyön yhteistyössäkään mistään muusta ole kyse kuin teorian ja elävän elämän yhteensovittamisesta toimivaksi kokonaisuudeksi, sellaiseksi, joka on räätälöity omaan kuntaan. Nimenomaan omaan kuntaan, omaan kaupunkiin. Päättäjien, virkamiesten ja työntekijöiden yhteisellä työllä, suunnittelulla saadaan kylkiäisenä myös tuo peräänkuulutettu sitoutuminen ja henkilöstön työhyvinvointi.

Ja asiakkaita, potilaita, asukkaitakin pitää kuulla. Eipä siinä mitään muuta kuin: luottamushenkilö jalkautukoot. Hänellähän on omien äänestäjiensä hänelle antama valtakirja asioitten hoitamiseksi. Luottamushenkilöt ottakoot sen roolin mikä heille kuuluu, virkamiehet omansa, osaava henkilöstö kyllä tietää mitä heidän pitää tehdä.   

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu