eikö tämä koskaan lopu?
Päivän puheenaihe:
Milloin kotihoito
on inhimillistä?
Kysyin tuota samaa
puheenvuorossani syyskesällä 2010.
Tämänhetkinen muoti-ilmiö kunnissa on laitospaikkojen alasajo.
Vanhusten kuuluu asua kotonaan. Heidät hoidetaan, heitä autetaan jos tarvis on,
kotiin.
91-92 prosenttia on kotona olemisen tavoite.
Kotihoitoon löytyy
niin paljon kehusanoja, ettei ole tosikaan. Yksi ylitse muiden hehkutus on, että
se on inhimillistä. Toinen, ainakin kunnan päättäjiin päin on, että näin kunta
säästää!
Mutta onko se näin? Inhimillisyys ja edullisuus?
Tietääkö,
kuunteleeko kukaan päättäjistä mitä yksinäisen, jatkuvasti hoitoa ja apua
tarvitsevan, oikeinoikein vaivaisesti liikkuvan vanhuksen kotielämä oikeasti
on?
Kuunteleeko kukaan päättäjistä omaista, kun tämä on huolissaan
muistamattomasta, mutta ah niin ketterästä ja kodistaan ulos harhailevasta –
karkailevasta vanhuksestaan?
Ja kuka sen on laskenut, että se on edullista?
Se kotihoito!
Eiköhän sitä pala aika tavalla rahaa, kun kotipalveluväki ja
kauppakassit ( ruokakauppapalvelu) ja ruokataksit suhaavat vanhukselta toiselle,
ajavat pitkin kyliä ja kaupunginosia. Pitkiäkin matkoja, monta kertaa
päivässä.
Kaikki kulkevat omia aikojaan, eikä kukaan ota vastuuta
kokonaisuudesta. Ei ole edes asiantuntemusta, koulutusta moiseen. Mitä se esim.
ruokataksia liikuttaa onko joku mamma ottanut lääkkeensä. Ruokakuskin tehtävä on
tuupata tilattu ruoka-annos ovesta sisään. Ei muuta! Ja jos on pissat -kakat
housuissa niin ihan sama. Kotiapu tulee sitten kun tulee. Jos ei tule tänään,
niin tulee huomenna tai ylihuomenna!
..
Niin.
Missä on se
inhimillisyys ja missä edullisuus?
Valtiontalouden
tarkastusviraston raportti
http://www.vtv.fi/files/2407/Vanhuspalvelut_netti.pdf on vuodelta 2010, mutta enpä usko, etteikö selvitys päde myös tähän
päivään ja tähän vuoteen.
Montako ”tampere” -tapausta tarvitaan, että
päättäjämme ymmärtävät missä mennään?
Asiaa. Tuo ateriapalvelu on yksi mielenkiintoisimmista asioista, paneudun tässä nyt vain siihen vaikka paljon muitakin pieniä yksityiskohtia on, joista voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin.
Kunnallinen ateriapalvelu on kannattamatonta, siksi uusia asiakkaita sen piiriin otetaan nihkeästi – volyymiä ei haluta nostaa koska se maksaa jo nyt liikaa.
Ihan perusbisnesajattelulla tästä palvelusta voisi kuitenkin edes yrittää tehdä kannattavan. Nimittäin jos nyt kuskataan yksi ateria yhteen osoitteeseen ja toinen toiseen, niin volyymin kasvattaminen laskee yksittäisen aterian kuljetuksen hintaa. Samassa osoitteessa saattaa nimittäin olla joku toinenkin joka voisi olla kiinnostunut edullisesta ravitsevasta ateriasta kotiin kuljetettuna. Tätä ei liene kunnallisella puolella tutkittu, mutta yksityinen palveluntarjoaja toki tällaisen bisnesanalyysin tekee. Pizzataxi ajaa logistisesti lyhimmän reitin jokaisen asiakkaan luo asiakkaalle luvatun toimitusajan puitteissa.
Jos vielä palvelua laajennettaisiin, syntyisi kustannussäästöjä raaka-aineiden tukkuhankinnoista, yksittäisen aterian valmistuksen hinta siis laskisi määrän kasvaessa. Kun aterioita tehdään enemmän, työllistyy myös muutama työtön keittäjä, kokki, kylmäkkö ja mitä niitä onkaan, Salosta löytyy työttömiä joka lähtöön.
Kiinteä kustannus ja investoinnit per ateria laskevat kun samassa keittolassa valmistetaan suurempi määrä ruokaa. Löytyisikö meiltä näitä ”ympäri vuorokauden yhteisen hyvän eduksi puurtavia virkamiehiä” tekemään tällaisen kannattavuuslaskelman?
PS. Kotona yhdelle ihmiselle valmistettu ateria tulee kohtuullisen kalliiksi. On oltava keittiö, usein oma huone, joka vaatii lämmitettäviä neliöitä. On oltava jääkaappi, pakastin, hella, uuni, tiskikone, padat ja kattilat. Ruoka ostetaan vähittäismyynnistä ilman tukkualennuksia, kuljetetaan raaka-aineet kotiin jossain tapauksessa jopa taksilla (eihän joukkoliikennettä ole), syntyy jätettä, tarvitaan biojäteastia ja sekajäteastia, valmistus kuluttaa sähköä jne.
Ilmoita asiaton viesti
Kuljetuspuolella työskentelevät tietävätkin logistiikan merkityksen kuljetusten kannattavuuden kannalta. Pienimmässä mittakaavassa pizzataksit sentään jo hyödyntävät samaa ja aikasäästökin olisi merkittävä säästö nykyisillä palkkakuluilla. Ja suuremmilla volyymeillä päästään säästöihin myös. Jo ruokahuollon suhteen samaan epäilemättä olisi jo päästävä.
Sama se on ruokakassipalveluissakin. Näillä korkeuksilla vasta viime aikoina tämä on alkanut tulemaan saataville. Ateriapalvelun järkeistämistä epäilemättä tarvitaan, mutta tarvitaan myös kauppakassipalvelun kehittämistä ja yrityksiä, jotka sitä hoitavat. Pohjoisempana jo sen saanti tuskin useinkaan onnistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa se ateriapalvelu vielä tarjoaisi maittavaa ruokaa. Kokemusta on, että palvelun käyttö lakkaa, kun ruoka on aina samanlaista ja makuista. Vanhusten on silloin vain sinniteltävä itse ruokaa tehden tai kaupasta valmista ostaen. Tulee muuten halvemmaksikin. Eilen tutkailimme mieheni kanssa seurakunna ruokapalvelua. Hinnat olivat yllättävän isot lounasruoalle, keitto 5,50 ja liharuoka 7,50. Ihan työssäkäyvän hintaa, jopa enemmän. Omatekoinen makkarakastike ja peruna tuli paljon halvemmaksi. Noin neljä euroa kahdelle. Kun jaksaa niin silloin saa edullista.
Ilmoita asiaton viesti
Ravintola ja ateriapalvelun hintaa nostaa arvonlisävero ja tietysti palveluun käytetyt resurssit maksavat.
Tuolle itse tehdylle makkarakastikkeellekin tulee enemmän hintaa, jos lasket kuljetuskustannukset kaupasta kotiin (omalla autolla, julkisella kulkuneuvolla tai jopa taksilla), varastoinnin jääkaapissa, valmistukseen kuluneen energian ja poistot tarvittaville laitteille, kuten tuo jääkaappi, liesi, kattilat ja padat. Prosessi ei pääty syömiseen, sen jälkeen tulee tiskiaine, vesi ja kuivauskaappi. Vanhuksella on aikaa, joten työlle ei tule hintaa.
Itse tekeminen kuitenkin kannattaa tässä tapauksessa kun siihen vielä pystyy, kaikki eivät siihen enää pysty. Ruoka yksipuolistuu, ostetaan kalliita valmisaterioita, syödään ehkä jo vanhentunutta ruokaa koska ei osata tulkita viimeistä myyntipäivää tai yksinkertaisesti vaan unohdetaan syödä joka päivä.
Lääkkeet vievät makuaistin ja näläntunteen. Muistineuvolassa punnitaan paino pari kertaa vuodessa ja tarkkaillaan onko vanhus muistanut syödä. Sen pituinen se.
Ruuan yksipuolistuttua luut haurastuvat ja tulee se tyypillinen lonkkamurtuma. Lonkkapotilas voi maata sairasosastolla vuosiakin, tulee makuuhaavoja ja hoito maksaa. Mutta maksaako se sittenkin vähemmän kuin tuo ateria- ja muut palvelut joilla murtuma voitaisiin estää? Onko tällainen toiminta eettistä hyvinvointivaltiossa?
Ilmoita asiaton viesti
Tai sitten syötetään lääkettä potilaalle, jota on kielletty lääkitsemästä. Tämä horjahtaa lääkehuumassa ja rikkoon lantionsa ja se voi olla menoa. Näinkin on lähellä käynyt. Viikko vain hoitolaitoksessa ja henki pois.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, monta tarinaa mahtuu pieneen Suomeen. Olemme nyt paneutuneet vanhuspalveluasiaan asiakkaan eli vanhuksen lähtökohdista, mitäpä jos miettisimme sitä myös hoitohenkilökunnan kannalta.
Nimittäin tuo Irjan mainitsema esimerkki sai minut miettimään, kumpi hoito- ja palvelumuoto on henkilökunnan kannalta mielekkäämpi? Hoitaako hän mieluimmin vaipoissa makaavaa liikuntakyvytöntä sänkypotilasta vai palvelutalossa tai kotona asuvaa vielä edes kohtuullisen virkeää asiakasta, joka pystyy hoitamaan edes osan perustarpeistaan ilman hoitajan apua.
Kun palvelurakennetta uudistetaan, asiakkaan inhimillisen hoidon lisäksi tulee ottaa huomioon myös hoitajan työn mielekkyys.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvät Naiset, hyvät Kommentoijat.
Heitänkö tässä sapuska -asiassa pikkusen hiekkaa rattaille?
TätäMieltä -kirjoitukseni
http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/leht…
antaa tylyn kuvan siitä, millaista sapuskaa voidaan tarjota.
Tuo on Salon ruokapalvelua.
Voi olla, että muualla asiat on paremmin.
Pyyhkeitäkin on annettu:
http://salo.tjhosting.com/kokous/20121161-5-1.PDF
Ilmoita asiaton viesti
Armfeltin koulun oppilaat ovat siis jo oma-aloitteisesti antaneet asiakaspalautetta. Tämä todistaa sen, että nuorissa on tulevaisuus. Riittävä ravinto ja ravintoaineet ovat koululaiselle tärkeitä eli oppilaat tuovat esiin juuri niitä asioita, jotka on asiallista ottaa huomioon kouluruokailussa.
Ruoka on ihmisen perustarve, jos emme pysty perustarpeen tyydytystä järjestämään kaupungissamme, miten pystymme huolehtimaan kaavoituksesta, rakentamisesta tai liikennesuunnittelusta? Ne ovat nähdäkseni paljon monimutkaisempia asioita suunniteltavaksi ja päätettäväksi.
Koululaiset ja vanhukset voisivat aivan mainiosti syödä samaa ruokaa, annoksen määrä voi tietysti olla eri, kuluttaahan energinen nuori enemmän kuin lepositeissä makaava vanhus.
Tuossa tarkastuslautakunnan väliarviossa on muuten mielenkiintoinen kohta. Nimittäin ” … tulee kiinnittää erityistä huomiota kustannustietoisuuden lisäämiseen, henkilöstömäärään sekä oman valvonnan terävöittämiseen.” Kustannustehokkuus ei ole vaikea asia, jopa minä ymmärrän sen. Henkilöstömäärät ja valvonta tulikin esiin jo tuolla aikaisemmassa ateriapalveluesimerkissäni. Valvonta ei ole tuottavaa työtä, valvonta ei edistä mitään. Jos valvojat vaihdetaan tekeviksi käsipareiksi, paranee myös tuottavuus ja kustannustehokkuus edellä mainitsemani esimerkin tavoin.
PS. Tekisi mieli kirjoittaa vielä vähän lisää, mutta päätän tällä kertaa tähän että pysytään hyvän maun rajoissa …
Ilmoita asiaton viesti
Salo -cityn vanhustenhoito tarttis saada kokonaan uusiksi.
Toivon mukaan tämä aloite etenee:
http://salo.tjhosting.com/kokous/20131-23.HTM
Toivon mukaan päättäjät edes vilkaisevat Valtiontalouden tarkastusviraston raporttia.
Kokonaisuus tässä hahmottaa tarttis.
Sosiaalipuoli voi näyttää/esitellä säästöjä, mutta ei kerro mitä lisäkustannusta siitä aiheutuu toisaalla.
Tai no, taitaa olla niin, etteivät halua semmosta edes ajatella.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjoituksestasi, herätti taas monenlaisia ajatuksia. Työskentelen jatkossa Kaarinan perusturvalautakunnassa, joten näihin vanhusten asioihin perehdyn jatkossa syvällisemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun olen tällainen ilkeä ihminen, niin voisin vetää tähän vielä toisen erittäin epäsovinnaisen vertauksen. Nimittäin samalla logiikalla kuin vanhusten kotihoito tulee edulliseksi, tulee edulliseksi myös koululaisten kotiopetus.
Vanhushan saattaa olla muistamaton, ei tiedä aina edes mikä päivä tänään on, tuliko syötyä milloin ja kuka kävi, jos joku kävi ja koska. Nuori koululainen on sentään hyvämuistinen ja tietää kyllä missä mennään, osaa käyttää nettiä, puhelinta ja pitää yhteyttä maailmaan sosiaalisen median kautta.
Vanhuksen turvapuhelin maksaa 20 euroa kuukaudessa ja hälytys 25 euroa (korjaa Marjatta jos muistan väärin). Jos kaikille Suomen koululaisille tilataan tablettitietokoneet, saadaan ne tukkuhintaan maksimissaan 500 euroa per laite. Tuolla 20 euron kuukausimaksulla ne maksavat itsensä takaisin parissa vuodessa, joka lienee laitteen kohtuullinen käyttöikä ennen kuin se täytyy päivittää. Koululainen voi etäopiskella kotona, 25 euron hälytyksellä tulee tukiopettaja kotikäynnille.
Nuori koululainen pärjää hyvin kotona, hänellä on vähintään yksi vanhempi kotona päivittäin suurimman osan vuorokaudesta. Vanhus on yksin kotona lähes koko ajan, ruoka heitetään ovesta sisään ja joku voi poiketa joskus, mutta sitähän vanhus ei välttämättä edes muista.
Ainoa merkittävä ero vanhuksella ja nuorella tässä tapauksessa on se, minkä jo Mikko Engrenin kirjoituksessakin toin esiin, että vanhus on päivätyönsä yhteiskunnassa tehnyt ja maksanut verot. Niiden verorahojen olisi pitänyt riittää hänen hoitamiseensa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vaan missä ovat rahat?
Ilmoita asiaton viesti
Jatkaisin tätä vielä. Lähes 97 vuotiaalla todetiin Alzheimer juuri hiljan. Asuu yksin kotona, ei ole kaupungin autettava edes. Soittelemme. Nyt ihmettelen miksi hänelle annettiin tässä iässä Alzheimeria ehkäisevä lääke. Siitä ei ehkä hyvää seuraa. Lääkefirmojako vain rikastetaan? Miksi ei anneta ihmisen mennä omaa rataansa. Hän on selvinnyt tähän asti hyvin kuitenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Täyttä asiaa. Nyt kunnat säästävät. Asioiden korjaaminen takkuaa, koska kunnat haluaisivat säästää jatkossakin. Puhutaan pehmoisia ja hoitaja-potilas suhdeluvuista taitetaan väliin näkyvästikin peistä.
Resursseja hukataan, kun esim. kotisairaanhoito, ruokahuolto, hygienia/siivousapu toimivat toisistaan erillisinä. Kulujahan siitä syntyy, kun kaikki kulkevat omine aikoineen. Jos kotona asumista oikeasti haluttaisiin edistää, tähän tulisi muutos hyvinkin nopeasti. Kriteeritkin sen laadun arviointiin olisivat jo valmiina. Mutta nythän enempi haluttaisiinkin tukea palveluasumista bisneksen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Salon ruokapalvelusta saa sen kuvan, ettei kokonaisuus ole sielläkään hallinnassa, eikä suunnitelmallisuus. En ole saanut selville, kuinka paljon keskittämisestä on hyötyä, kun esim. kuljetukset ja kuljetusastiat maksavat vuodessa n. 0,6 milj. euroa ja vielä pakkaamiseen käytetään huomattavasti aikaa. Ja vaikka ruoka kulkee pyörillä, niin joutuvat työntekijätkin kulkemaan päivisin monessa eri keittiössä töissä ja aikaa kuluu matkustamiseen. Ilmankos tark.ltk huomautti, että rukapalvelun on laadittava suunnitelma pikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Näin äkkiseltään voisi kuvitella, että Salossa on logistiikan ja pakkausteknologian ammattilaisia vaikka muille jakaa. Tuleehan tänne sen imussa Orionin pakkaus- ja logistiikkakeskuskin.
Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä Salon kaupungin ateriapalvelussa bisneshenkeä, pakkaus- ja logistiikkaosaamista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentoijille.
Oma osuuteni jäi nyt vähäiseksi, koska olin ison osan päivästä pois kotoa ja se aika,jonka jo olin kotona, ei ollut mahdollisuutta pitää tietsikkaa edes auki.
..
Vuonna 2008 aloitin US -blogituksen.
Kirjoitusaiheeni ovat pääsääntöisesti olleet ikäihmisten asioita, jonkun verran kuntaliitoksista. Molempiin voi heittää kysymyksen ”Eikö tämä koskaan lopu?”
Jos meillä on valtiontalouden tarkastusvirasto, joka antaa näinkin laajasti infoa
http://www.vtv.fi/files/2407/Vanhuspalvelut_netti.pdf
niin mikä siinä on, ettei tällaisista jotain opita?
Miksvarten tehdään selvityksiä, laaditaan raportteja, jos niitten sisältö kirjataan saman tien mappi ööhön!
Mahtaiskohan joku ministereistä tietää?
Ilmoita asiaton viesti
Ministeriä tuskin löytyy..
Jospa löytyis ihan tavallinen kansalainen, joka kertoisi, tietäisi!
Nii.
Että mitä hyötyä kaikenmaailman strategioista ja visioista ja suunnitelmista ja selvityksistä ja raporteista on, jos niistä ei laatimisten jälkeen tipan tippaa välitetä.
Ilmoita asiaton viesti
Huomenta Marjatta, kokeillaas vaihteeksi tämmöstä.
Kodinhoitoa ohjaa lainsäädäntö ja raportti kertoo: ”… asiakkaalla on oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää.”
Minua kiinnostaa tässä se, miten määritellään asiakas eli vanhus. Kuka on vanhus? Raportissa vilisee ikäraja 75 -vuotta, onko se vanhuksen virallinen määritelmä? Toteuttaja tässä tapauksessa lienee kunta, joten sitä määritelmää ei tarvinne kyseenalaistaa. Toteuttaja on kunta siinäkin tapauksessa, että se ulkoistaa palvelun, sillä kunnalla on tarkastus- ja valvontavastuu. Syrjintä käsitteen määritelmä lienee selkeä, mutta tässä tapauksessa se on sidoksissa vanhuksen määritelmään. Jos vanhus palvelunsaajana määritellään jollain muulla perusteella kuin ikä saattaa kyseeseen tulla syrjintä.
Mitä strategioihin ja suunnitelmiin vanhuspalvelun osalta tulee, niin ne voidaan karkealla tasolla tehdä vuosikymmeniksi eteenpäin. Vertaan taas koululaitokseen. Koululaitoksessa suunnitelmat voidaan tehdä väestörekisteritietojen pohjalta 6-7 vuotta etukäteen syntyneiden määrän mukaan, syntyvyysennusten mukaan voidaan tehdä vielä pidempiä karkeita arvioita. Vanhuspalveluiden tarve voidaan siis karkealla tasolla tehdä 75 -vuotta eteenpäin, jos tuo ikä on vanhuksen virallinen määritelmä. Nykyaikaiset tilastomenetelmät mahdollistavat gallupeja vastaavan tarkkuuden, sillä kuolleisuus, sairaudet ja muuttoaktiivisuus voidaan huomioida tilastojen mukaan.
Visio taas voi perustua innovaatioihin ja näkemykseen siitä miten sosiaali- ja terveydenhuolto muuttuu uusien teknologioiden ja ihmisten muuttuneiden elintapojen ja tarpeiden myötä. Mutta onko meillä näkemystä siitä mikä on asiakkaan oikeus, mitä on hyvä kohtelu hyvinvointivaltiossa ja ennen kaikkea miten syrjintä voidaan välttää, jos määritelmiä joudutaan taloudellisista tai muista syistä muuttamaan?
Raporteilla ja selvityksillä ei ole mitään virkaa, jos ne eivät johda muutoksiin tai uudistuksiin. Tyhjän saa pyytämättäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Voi kiitos!
Tänne on tänäänkin tullut kommentteja!
Minulla vaan on samanlainen meno ja meininki kuin mitä eilen.
Tietsikan avasin ihan aamulla, katsoin akuutit sähköpostit ja sitten oli taas mentävä.
Nyt avasin tietsikan, katson tänne, katson ”akuutit” ja lähden taas!
Ah tätä eläkeläisen elämää!!
..
Kaikki tänne kommentoineet ovat nostaneet esille asioita, joista jää mietittävää, ihmeteltävää. Kiitos siitä. Toivotaan, että joku ”IsoKenkäinenkin” ( esim. kansanedustaja) näihin pysähtyisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kai tämä on sitä tehokkuusajattelua. Lasten vaipanvaihtoon päiväkodissa satsataan varmaankin vähän enemmän, koska he ovat niitä tulevia työläisiä. Vanhukset taas – no jaa, käytettyjä resursseja kai. Ihmisille ehkä riittää vähempikin kuin potentiaalisille työntekijöille. Olkoon edullisuus (ja ehkä lyhyt vanhuus) mittarimme.
Omaishoito toimii hyvin, kun yksi vanhus auttaa toista, sen minkä kykenee. Mutta nykyiseen tehokkuusajatteluun ei taida enää mitenkään mahtua se ajatus, että eläkeläiset saisivat pääsääntöisesti ikääntyä kunnioitettuina vanhuksina oman perheensä parissa ja omien lastensa hoivissa.
Huh, surullista, mutta aika alamaissa näyttää yhden ihmisryhmän arvostus ja halu satsata heidän hyvinvointiinsa olevan, sivistyneessä yhteiskunnassamme. Lämmöllä ja läheisyydellä voisi vähän korvata sitä, mitä terveydentilassa menetetään.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö tämä koskaan lopu? -kysymyksen alle voi linkittää nämäkin puheenvuorot:
http://jormaajaakkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/130…
http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti