vie vanhus ulos

Tiedän muuten pari kuntapäättäjää, jotka käyvät vapaaehtoisesti ulkoiluttamassa vanhuksia. Jännää on se, että molemmat ovat ulkomaalaistaustaisia Suomen kansalaisia, tulevat siis erilaisesta kulttuurista, sellaisesta, jossa vanhuksia arvostetaan. Ja luonnollisesti hekin ulkoiluttavat vain laitoksissa olevia vanhuksia, kenenkään kotiin ja ”yksityisalueelle” ei Suomessa ihan noin vain mennä, tietysti vanhusten ulkoiluttamisesta voitaisiin tehdä jokamiehenoikeus tai jopa velvollisuus?

Miten sitten tuollainen vapaaehtoinen yhteisön tuki vanhuksille Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa itse asiassa voisi toimia? Kerran, vuosia sitten, kun asuin eräässä nimeltä mainitsemattomassa kaupungissa, olin kävelemässä keskustasta kotiin päin. Tiellä samaa matkaa kulki vanha täti ja kysyin häneltä, saanko auttaa ja kantaa hänen kauppakassinsa, meillä kun näytti olevan sama matka. Täti pelästyi, mutta toisella pyytämällä antoi minulle kassinsa kannettavaksi. Yhteinen taipaleemme oli yhtä tuskaa, täti selvästi pelkäsi minua, luuli varmaan, että yritän ryöstää hänet. Kun tiemme sitten erkanivat, riuhtaisi mummo kassin kädestäni edes kiitosta sanomatta. No, en minä sitä kiitosta kaipaa, mutta vanhus selvästi pelkäsi minua, tuntematonta kanssakulkijaa, omasta mielestäni olin siinä tilanteessa ihan asiallinen ja jopa siististi pukeutunut, (joka ei aina ole kuulunut tapoihini).

Suomalaisessa kulttuurissa on epäluuloja ja pelkoja, joskus ihan aiheellisia, mutta myös yksityisyys on meille suorastaan pyhä asia. Nykyisin minäkään en enää pyydä saada ”kantaa kenenkään kassia”, toki kaupan kassalla, tilanteessa jossa on läsnä muita, voin ehdottaa rollaattorilla kulkevalle, että autan kassin täyttämisessä, joka sekin voi olla jo tunkeilevaa ja jos olisin poliitikko, se koettaisiin ”äänten kalasteluksi”.

Tämä haastekampanja luo puitteet myös väärinkäytöksille, joista niistäkin löytyisi muutama esimerkki, mutta jääköön toiseen kertaan.