Hei, me raportoidaan
Tuli mieleen aikaisempi juttuni, kun näin tämän otsakkeen Sairaala hukkasi satavuotiaan potilaan.
Niin. Että onko sairaalaan kirjaamisessakin joku ikäraja, kun satavuotias noin vaan hukkaantuu, on kateissa yli vuorokauden?
Tuskin on, mutta jos omalle kohdalle moinen tilanne osuisi, niin olisihan se aivan kamalaa.
Kamalalta kuulostaa eilinen Salon Seudun Sanomien tekstaripalstallakin ollut info:
”Raporttia rapsahtaa. Tk:n vuodeosastolla 7 hoitsua lasitornissa yhtä aikaa. Kellot soi, mutta kun ei ehdi. Vanhus ei ymmärrä, miksi kukaan ei auta. Osastolla omainen pesee pyllyn, hakee varastosta puhdasta, syöttää, juottaa, siivoaa oksennukset ym. Ajattelepa omalle kohdallesi.”
Tuskin on yks yksittäinen tapaus, näkemys ja kokemus! Tuollaista moitetta terveyskeskusten vuodeosastoista silloin tällöin kuulee ja muualtakin kuin Salosta. Ei siis ole yksin salolainen ongelma.
Raportointia tarvitaan, mutta se ainainen ja ikuinen kysymys on miten se hoidetaan niin, että potilaan auttaminen ei häiriinny?
Toinen kysymys, ihmettely on se, että miksvarten, kun meillä tietokoneelle kaikki mahdolliset potilas- ym. tiedot jo kirjataan, niin ne vielä erikseen kuin jossain joukkokokouksessa kerrotaan ja selvitetään. Lukutaitoisille hoitajille!
Eikö riittäisi, että työvuorojen vaihtuessa vain yhdelle, enintään kahdelle hoitajalle asiat ja potilastilanteet kerrotaan?
Jaa, että keille muka? No vaikkapa aakkosjärjestyksen mukaan. Kunkin työpäivän työvuoroon tuleville ensimmäisille. He voisivat vastata akuuteista tilanteista/potilaista, mutta muut hoitajat voisivat käydä kurkkimassa oman potilaansa tiedot ihan itse tietokoneelta (.. että onks kakka, pissa tullut, onko syönyt tai juonut ym.).
Sen ajan, joka nyt menee raportilla istumiseen voisi hyödyntää ja käyttää esim. potilaiden kävelyttämiseen.
Tuliko taas peruspalveluministerille hommia?
Peruspalveluministerin toimialaan kuuluvat
http://www.stm.fi/stm/johto
sosiaalihuolto
lastensuojelu
vammaishuolto
päihdehuolto
vanhustenhuolto
ehkäisevä sosiaalipolitiikka
terveyspalvelut
kansanterveys
mielenterveys
kuntoutus
terveyden edistäminen
ympäristönterveydenhuolto
työterveyshuolto
toimeentulotuki
äitiysavustus
sotilasavustus
lapsilisät
kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki
maatalouslomitus
valtionosuusasiat
Ilmoita asiaton viesti
Oma isäni (1918-2002) ehti eräänä kesäiltana livahtaa hoitokodista pihalle ja kävellä lähimetsikössä aikamoisen matkan, ennen kuin hänet yön mittaan löydettiin. Faija oli hyvävoimainen eikä esimerkiksi kylmissään – kiitos sopivan säätilan. Tiedän ettei tällaisissa tilanteissa ole varsinkaan omaisten näkökulmasta mitään nauramista.
Satavuotiaan katoamisesta tuli silti mieleeni, että ehkä vanhus kolminumeroisen iän saavuttaneena oli tipahtanut pois tietojärjestelmistä. Trippimittari ikään kuin nollautui, jos vertaus sallitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Livahduksia tulee aina, vaikkei saisis.
Jos vanhus saa hoitokodissa hälytyslaitteen (joka ilmoittaisi ovesta ulos menemisen) niin hän voi repiä semmosen härvelin pois.
Voi käydä niinkin, että kun jonkun muun omainen/ystävä poistuu, niin samalla ovenavauksella talon toinen asukas slipasee itsensä ulos.
Hoitajien ruoanjakamistilanteet ovat yks hankalista tilanteista.
Silmät, korvat ei joka paikkaan kerkee, ei sit millään.
Ilmoita asiaton viesti
Itse otan nokkiini noista kommenteista, joissa jatkuvasti arvostellaan hoitajien työskentelyä. Tietämättömät hyväsydämiset ihmiset osoittelemassa sormellaan oikeita hyväntekijöitä.
Väittäisin, että varsinkin vanhusten kansoittamilla osastoilla suuri osa soitoista on kiireettömiä, tai suorastaan asiattomia. Mikä tietenkin omaisten tai ulkopuolisten korvaan saattaa kuulostaa kummallisesta. Sille on kuitenkin selitys; omaiset eivät kohtaa vanhusta, vaan elävät itsepetoksessa johon johtaa haluttomuus kohdata vanhuudenvaivat ja se omakin läheinen vanhus.
Koskaan en ole nähnyt kiireisilläkään osastoilla ketään laiminlyötävän. Omainen saattaa joutua vapaaehtoisesti esimerkiksi vierailullaan ollessa auttamaan vanhuksen hoidossa, koska on ainoa ihminen siinä paikalla juuri silloin. Samaan aikaan ympärillä on kuitenkin parikymmentä muutakin aivan samassa tilanteessa olevaa, joten kaikki saavat odottaa vuoroaan, vaikka jollakin olisi omainen läsnä valittamassa siitä että isoäiti puklaa niitä tuliaiskarkkeja.
Ottaisivat itse vastuun ja vanhukset kotiin, niin ei tarvitisi kirjoitella palstoille mieltään parantaakseen.
Mikäli hoitajat työvuoronsa aluksi eivät saisikaan perinteistä raporttia, vaan alkaisivat lukea koneelta itsenäisesti, niin sillä saataisiin tasan yksi käsipari lisää töihin. Se raportoija. Loput hoitajat potilasturvallisuuuden vuoksi viettäisivät saman ajan lukien niitä tietoja koneelta. Kaikki tällaisesta menettelystä tulleet vaaratilanteet laitettaisiin poikkeuksetta hoitajien niskaan kuitenkin. Eli parannusta ei tapahtuisi suuntaan tai toiseen. Yhä jatkuisi itsepetos.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en ota nokkiini.
Jos ruusuja annetaan niin se on iso ilo.
Jos risuja, niin jotain on jonkun tahon ja jossain tekemistään tarkistettava.
Minä yritin sohauttaa keskustelulle suomalaista terveyskeskushoitoa. Kyllä siinä tarkistamisen varaa on. Nyt en tarkoita pelkästään sitä raportoidaanko ja jos niin millaisella miehityksellä!
On siinä iso ero, onko esim. ikäihminen hoidossa tk:ssa vaiko vanhainkotiosastolla.
Terveyskeskuksen vuodeosastolla hoidossa olevan ylle puetaan talon antama yhdistetty pv-yö-oloasu, nilkoissa kiehää sylttysukat ja jaloissa pyörii jonkun kokoiset tohvelit.
Jos pääset vanhusten hoitolaitokseen, niin tilanne muuttuu kuin taikasauvan heilautuksesta.
Pakko on ihmetellä mistä kummasta eilen terveyskeskuksen vuodeosastolla sängyn laidalla istunut saa tänään vanhainkodissa ylleen ihan oikeat ja omat vaatteet?
Mistä kummasta esimerkiksi vanhainkotien henkilöstö, joka raportilla istuu sekin, ottaa sen ajan, että se asukkaat pukee, syöttää, juottaa ja ehtii vielä vähän ”paijatakin”?
Ilmoita asiaton viesti
Kehtaan kysyä ja kyseenalaista, kun itse tein hommia vanhainkotimaailmassa. Olin kolmen kunnan vanhainkotikuntayhtymän johtaja 41,5 vuotta.
Tuli käydyks enemmän kuin monessa vanhainkodissa.
Myös terveyskeskusten vuodeosastoilla!
http://www.marjattahalkilahti.fi/albumi/kuvia/leht…
Hoitajia en syytä.
He tekevät siten miten heitä käsketään, lue johdetaan.
Jos istutaan raportilla, niin sit istutaan..
..
http://pysahdykajalakodissa.blogspot.fi/2008/08/wa…
http://pysahdykajalakodissa.blogspot.fi/2008_05_01…
= taiteilijan näkemys entisestä työpaikastani
Ilmoita asiaton viesti
En tarkoittanut hyväsydämisellä idiootilla sinua Marjatta, vaan tuota tekstiviestipalstan immeistä. Sinulla on kanttia avata keskustelu asiasta, ja päästää kaikki kertomaan mielipiteensä asiasta, suurkiitos siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, kyl mää ymmärsin, ettet minuu tarkottanu..
Kyllä minä tuota salolaista tekstarin kirjoittajaa sentäs puolustan.
Olis hyvä, että keskustelua syntyisi.
Kyllä se aina jotain ”poikii”.
Joskus hyvääkin, ts. kohennusta, parannusta epäkohtiin.
Hidasta on, on kuin kivirekee perässään vetäis, mutta jos ei kukaan mitään tee, eikä mitään sano, niin esim. arvoisa peruspalveluministeri (jos nyt yleensä näitä tämmöisiä lukaisee) luulee, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Tai Katainen tai Virkkunen tai Urpilainen!!
..
Salossa vanhustenhoidon osalta kaik on vähän kiikun kaakun, just ja just liikutaan laillisuuden rajoilla, mm. tämmöistä:
http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenv…
Tk:n vuodeosastolla on jatkuvasti n. 20 ikäihmistä odottamassa jatkopaikkaa.
”Tk:n oloasus orottamine ei mittän inhimillist ol!” ja jos vielä joku omainen näkee, että hän se ”hoitaja” on ja oikeat hoitajat vaan istuvat raportilla, niin ymmärrän, että kyl siin kiukkuvaihde väkisinkin vitoselle menee!
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän mitä tarkoitat.
Työskenneltyäni vuodeosastolla en halunnut nähdä niitä enää koskaan. En tarkoita etten menisi sinne töihin uudestaan, vaan toivoisin koko hoitomuodon loppuvan.
Paine terveydenhuollolle on valtaisa jo siitäkin syystä ettei ihmisiä kiinnosta hoitaa läheistensä tarpeita. Yhtälö on mielestäni ratkaisematon; samaan aikaan toivotaan säästöjä ja valitetaan niiden seurauksista. Kaikki parannusehdotukset toteutettuamme huomaamme ettei meillä enää ole käsissämme ollenkaan nykyisenkaltaisilla nimityksillä kutsuttavia (tai kustannuksilla hoidettavia) yksiköitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos.
Ja tämä mitä toteat, on totinen tosi:
”Kaikki parannusehdotukset toteutettuamme huomaamme ettei meillä enää ole käsissämme ollenkaan nykyisenkaltaisilla nimityksillä kutsuttavia (tai kustannuksilla hoidettavia) yksiköitä.”
Voin lisät, et raha kyl o palanu ja pirust onki!
Ilmoita asiaton viesti
Satavuotiaat ovat joskus hankalia, Ruotsissakin:
”Satavuotias, MC-jengi ja naurudynamiitti pidentää elämää”, 20.1.2014 08:53 Stefan H. Tallqvist
http://stefantallqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/15…
Ilmoita asiaton viesti
Voi kiitos linkistä, vinkistä.
Vanhainkodissa on tylsää tai sitten ei.
Ei kaikissa paikoissa.
Kotonakin (siis tässä mainostetussa kotihoidossa), jos yksin asuu, voi olla tylsää.
Tylsistys loppuu, jos vielä pääsee, jaksaa, viitsii suunnistaa edes kerran viikossa kylille tai johonkin harrastukseen.
Jos ja jos.
Kulkeminen on oma ongelmansa.
Että ajaako sitä vielä omalla AutoMopolla vai pitääkö MittariAuto tilata (maksaakin mokoma)tai onko cityllä julkista liikennettä tuvasta tupaan (yleensä ei ole).
Linkkisi Allan -herra tarttee pistää korvan taa.
Menen katsomaankin, jos tommonen Salo -cityyn rantautuu!
Ilmoita asiaton viesti
On ihmisiä, jotka ei linkkejä availe. Eivät viitsi tai eivät uskalla.
Tässä Stefanin antamasta linkistä kopiotiivistelmä ja aiheena siis Satavuotias joka karkari ikkunasta ja katosi.
Jonas Jonassonin samannimiseen, yli kolme miljoonaa kappaletta myyneeseen bestselleriin perustuva elokuva tuo kankaalle Allan Karlssonin, reippaan satavuotiaan humoristiset seikkailut. Pääosassa taituroi Ruotsin hauskimmaksi mieheksi haukuttu näyttelijä ja koomikko Robert Gustafsson.
Elettyään pitkän ja tapahtumatäyteisen elämän Allan Karlsson joutuu vanhainkotiin uskoen sen olevan hänen pääteasemansa. Ongelmana vain on, että päivät käyvät miehelle tylsiksi. Kun Allanin satavuotisjuhlat lähestyvät, Allan ottaa riskin ja pakenee ikävystyttävää arkeaan. Tapahtumasarja imaisee Allanin hullulle ja odottamattomalle matkalle joka sekoittaa Ruotsin. Poliisin, median ja vaarallisten rikollisten jahtaama Allan huomaa pian olevansa enemmän elossa kuin aikoihin.
Kelle tahansa muulle tämä olisi ollut elämän seikkailu, mutta Allanille meno on jotakuinkin normaalia. Vaikka politiikka ja uskonto eivät juuri nuorempanakaan kiinnostanut, on yllättävää kuinka moneen maailmanhistorian ratkaisevaan käänteeseen miehellä on ollut sormensa pelissä.
Ilmoita asiaton viesti