Ikäihmisten lääkityksestä
Viime päivinä on nähty otsakkeita/kirjoituksia ikäihmisten lääkityksestä.
Ihan pitää näin netissä kysyä mikä on se taho, joka ottaisi asian hoitaakseen/korjattavakseen? Korjattavakseen niin, että asian eteen jotain ihan oikeasti tehdäänkin eikä vaan sanahelinöidä!
Jos iäkäs henkilö kompuroi kotonaan ja kiidätetään lonkkamurtumaisena lähimpään lasarettiin niin hoito on pääsääntöisesti hoitoa vaakatasossa höystettynä sellaisin lääkkein, että hän taatusti pysyykin vaakatasossa. Entistä jo käytössä olevaa lääkelistaa jatketaan kipu- ja rauhottavin lääkkein seurauksella, että tähän saakka vain jaloistaan kompuroiva saattaa parin päivän makuuttamisen jälkeen olla myös päästään kompuroiva. Hyvä jos omaisiaan tuntee.
Omaisen rooli on huikea.
Miten uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa lääkärien ammattitaitoa?
Miten uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa omaisensa tokkuroivan olotilan johtuvan lääkkeistä, siitä, että niitä on liikaa, siitä, että ne eivät uudessa tilanteessa sovi toinen toisiinsa?
Miten uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa niin, ettei saa raporttivihkon kulmalle merkintää: huom. tällä potilaalla on hankala omainen!
On todella sääli, että niin harvalla ikäihmisellä on lähipiiri, jolla on aikaa paneutua hoitoasioihin ja lääkitykseen. Omainen voi esim. tulla mukaan saattajaksi lääkärikäynnille ja esittää samalla huolenaiheensa lääkityksen suhteen. Jos pelkää ”hankalan omaisen leimaa”, voi kääntyä toisen asiantuntijan puoleen.
Kaikki tämä vaatii aikaa ja joskus jopa rahaa. Mutta ennen kaikkea halua auttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jos pystyy liikkumaan edes jotenkin, ei tunne, mutta omaista epäilyttää syyt, miksi ei tunne, kannattaa ehdottaa viikon kotilomaa. Lääkkeet tulevat mukaan ja viisasta on vielä kysellä, mitä mihinkin vaivaan on. Pienellä asiantuntija-avulla lääkkeet vähennykseen ja jos muisti alkaa toimimaan, ei kannata samaan paikkaan palauttaa. En tätä tähän hätään keksinyt, kokeiltu on. Viikon loma jatkunut noin 20 vuotta, asuu kohtalaisen itsenäisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhuksille määrätään aivan liikaa erilaisia lääkkeitä. Kuulin, että jopa useampaa masennuslääkettä samaan aikaan.
Nyt pitäisi kartoittaa kaikki laitokset ja kodit, joissa vanhuksia hoidetaan ja selvittää koko heidän lääkearsenaalinsa.
Lääkitys pitäisi saada aika minimiin, koska monella lääkkeellä on sivuvaikutuksia ja ne aiheuttavat vanhuksille vain huonoa oloa.
Eeva
Ilmoita asiaton viesti
Kaijalle ja Annelle vastasin heidän blogeihinsa.
Sinulle Eeva kommentoin tähän: Ihan oikean asian laukaiset! Kartoitustahan tässä tarvittaisiin. Ei pitäisi nykymaailman menossa olla edes mikään vaikea tehtävä toteuttaa. Jos lääkäreitten taidot eivät lääkekokonaisuuden tsekkaamiseen riitä, niin tehkööt yhteistyötä esim. koulutuksen saaneiden farmaseuttien kanssa!
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini laitoin sillä mielellä, että kokemuksesta tiedän sen, että toivoa ei kannata menettää, jos vaan suinkin pystyy tekemään jotain.
Kartoittamista kannattaisin minäkin. Nyt on lääkitystilanne luisunut pahasti hallinnasta.
Hyvää juhannusta! Jos ilmat eivät lämpene, ajatellaan kuitenkin sydänlämpöisiä ajatuksia!
Ilmoita asiaton viesti
Näin tehdään Anne;) 🙂
Ja kiitos Marjatta, oikein hyvää juhannusta:) 🙂
Eeva
Ilmoita asiaton viesti
Näyttääpä siltä, että jos ja kun tänne blogiosastolle, myös mielipideosastolle, kirjoittaa suomalaisesta vanhustyöstä, niin eipä juuri kommentteja heru. Tämä lääkeblogini on tällä osastolla nököttänyt jo iät ja ajat! En tiedä luetaanko tätä edes!
Mitä jos kirjoitukseni koskisi Egyptin mummon lääkitystä? Taitaisi tulla mielipiteitä pilvin pimein. Puolesta ja vastaan.
Ihmettelen ja kysyn: Miksvarten nyt niin tapetilla oleva ulkomaan mummo ja hänen asiansa, hänen tilanteensa on kotomaamme mummoa tärkeämpi? Omiin mummoihimme, heidän hyvinvointiinsa tässä nyt huomiota pitäisi kiinnittää.
Ilmoita asiaton viesti