Kenen kukkarosta isän ja äidin hoito?

 

Se
on sitten nähty nyt. Ei haluta! Ei ole velvollisuutta!

Tällainen
otsake nousi äsken silmiini: Vanhempien elättäminen ei suomalaisia
kiinnosta!

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/vanhempien_elatus_tns-18254

TNS
Gallup on tutkinut ja 83 prosenttia on
vastannut.
Vastanneiden ajatus näyttää olevan se, että aikuisilla lapsilla
ei ole velvollisutta iäkkäiden vanhempiensa elättämiseen.

Yli
50 -vuotiaista vastustajia näyttää olleen lähes yhdeksän
kymmenestä. Yllätys, ainakin minulle on se, että positiivisempia
ovat olleet 15-24 -vuotiaat.

Onkohan
kukaan ajatellut, että miksi juuri he?

Olisiko
siihen vaikuttanut vielä kotona asuminen, se,
että nämä
nuoret
näkevät
kuka
tai ketkä heistä huolta pitävät.
Että ne on ne vanhemmat. Että
se on vanhempien
kukkaro, josta
perheen
asumiseen,
olemiseen,
elämiseen,
arjen ja pyhän pyörittämiseen tarvittavat
eurot kaivetaan.

Olisiko
niin,
että osalle näistä nuorista, arjen auttajia ovat olleet myös
heidän isovanhempansa? Isovanhemmat ovat hoitaneet heitä
heidän ollessa
pieniä, isovanhemmat ovat kuljettaneet harrastuksiin vähän
vanhempanakin,
ehkä
osallistuneet kustannuksiinkin, antaneet taskurahaa jne.

Olisiko
niin, että nuoret
ajattelevat
ja
pitävät
itsestään
selvyytenä, että
kun heidän
vanhempansa ja isovanhempansa
ovat heille rakkaita
ja tärkeitä,
niin heistä
välittäminen ja huolenpito on
itsestään selvyys myös
siinä vaiheessa,
kun roolit keikahtavat toisin päin, siis
silloin,
kun isästä, äidistä, isoisästä tai isoäidistä tulee 24
-tuntisesti hoitoa
ja huolenpitoa tarvitseva, sänkyyn autettava ja vaipotettava.

 

”En
tier, tuli vaa miele..”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu