Voiko toimia sekä kansanedustajana että kuntapäättäjänä?

Jos uusi hallitus ei saisi mitään aikaiseksi kuntauudistus- ja soteuudistusasioissa, se olisi oikeastaan jo melko hyvä tulos. Tarkoitan että tällä hallituksella ei ole ollut mitään järkeviä perusteita eikä perusteltavissa olevia tavoitteita noille uudistushankkeille. Haluaisin ensin kuulla, mitä ollaan tavoittelemassa, ennen kuin pitäisin kyseisiä hankkeita hyödyllisinä.

No mitä hyödyllistä noilla hakkeilla voisi tavoitella. Kuntapuolella näen ensimmäiseksi tarpeita rahoituksen suoraviivaisemmassa ja reilummassa järjestelyssä. Minulla ei ole havaintoja tällaisista nykyisen hallituksen toimissa. Sotepuolellakin on taatusti aina jotain korjattavaa. Ensimmäisenä tulevat mieleen kansalaisten ja´kautuminen A- ja B-hoidettaviin. En ole havainnut hallituksen toimissa mitään vakavasti otettavaa tähänkään suuntaan (muuten kuin suurissa ja kauniissa korulauseissa).

Tulevassa hallituksessa saattavat olla nykyiset oppositiopuolueet, keskusta ja perussuomalaiset. Varmaankin ne ajavat eteenpäin ainakin soteuudistusta, kun ovat jo sen nimeen vannoneet. Kehoittaisin niitä silti miettimään vielä kerran läpi, mitä korjattavaa ne ihan oikesati nykyisessä järjestelmässä näkevät, ja onko niiden ja hallituksen yhdessä kyhäämät puolikeskittävät vaihtoehdot järkevä suunta. Oletan kuitenkin, että jos uudistus noiden puolueiden johdolla tulee, se olisi pienen pykälän mielekkäämpi kuin nyhyhallituksen kaavailut (ja myöhemmät opositionkin tukemat pohdinnat).

Hyväksi asiat eivät varmaankaan muutu. Toivon kuitenkin, että nykyisestä poliittisesta katastrofista jää jotain oppiakin Suomen poliittiseen järjestelmään, ja seuraavat kriisit osataan hoitaa edes hieman helpommin. Valitettavasti sanonta ”kepu pettää aina” voi pitää paikkansa siinä mielessä, että kepu on puolueista ehkä eniten sellainen, että oppositiossa ollaan kovasti kaikkea vastaan, mutta hallituksessa ajetaan tasan samaa linjaa kuin muutkin. Esimerkiksi kuntauudistushan lähti käyntiin paljolti keskustan ajamana.

Suomen poliittinen elämä voisi muuttua järkipohjaisemmaksi ja sitä kautta asioita paremmaksi muuttavaksi parhaiten varmaankin niin, että vanhat puolueet saisivat kilpailua entistä selkeämmin puhuvista ja vanhaan poliittiseen kunttuuriin sitoutumattomista puolueista. Perussuomalaiset on tässä mielessä (populistisuudestaan huolimatta) ollut terve tuulahdus. Sitä ennen ehkä vihreät. Mutta nykyisin vihreätkin tosin kuulostavat ainakin yhtä pahoilta poliittisen jargonin pyörittäjiltä kuin muutkin puolueet. Toivon uusia vaihtoehtoisia puolueita lisääkin, sillä en oikein usko nykyisten puolueiden kykenevän uudistumiseen yhtä helposti kuin uudet yrittäjät kykenevät.

Tuo Hyssälän hallituskaavailu kuulostaa aika uskottavalta. En tosin usko hirveästi siihen, että poliitiokot tarvitsisivat etujärjestöjen ennakkohyväksynnän toimilleen. Ehkä on kuitenkin parempi, jos poliitikot päättävät itse, mikä kehityksen suunta on, ja etujärjestöjä vain kuullaan asiantuntijoina kaikissa tärkeissä asioissa. Demarit ovat olleet varmaan monessa hankkeessa neliraajajarrutuksessa AY-liikkeen kanssa. Tällainen yhtälö ei toimi. Mutta jos muutoksissa on järkeä, etujärjestötkin kyllä hyväksyvät ne, vaikka ne eivät olisikaan niiden kabineteisssa neuvoteltuja.

Puoluejohtajien kemiallakin on merkitystä. Tärkeintä on se, että pääministeri kykenee omalla puolueettomalla tyylillään kokoamaan aina erimieliset ja erilaisista yksilöistä koostuvat halituskumppanit yhden reen eteen. Tässä suhteessa pääministereissä on ollut eroja. Tietenkin vaikeina aikoina on vaikeampaa, ja monen puolueen niukan enemmistön omaava hallitus on haaste, mutta näistä ongelmista pitäisi selvitä niin, että hallituksen ohjelma ja tavoitteet asetetaan hallituksen vahvuuden mukaan, ja opposition mielipiteet otetaan tarvittaessa huomioon uudistusten riittävän laajan tuen ja yleisen hyväksyttävyyden takaamiseksi. (Nykyhallitushan on toiminut jopa kuntakenttää ja sitä myötä varsin monien kansalaisten (omien tukijoidensakn) toiveita vastaan.)

Suomen politiikka ja sen uskottavuus on tällä hetkellä selvästi melkoisessa aallonpohjassa. Tästä näkökulmasta katsoen parannusta voisi olla odotettavissa. Paitsi jos onkin niin, että tuo aallonpohja ei olekaan satunnainen uuden ajan ja sen tuoman hämmennyksen tilapäinen seuraamus, vaan pysyvä tai pitkäaikainen kansainvälistymisen mukanaan tuoma vallan katoaminen jonnekin kabinetteihin, pois järkeviltä poliitikoilta ja kansalta.