Tämmöst meilpäi

Pikkusen oli poukkoilevaa salolainen päätöksenteko viime vuonna. Tämän päivän Salon Seudun Sanomissa olen tätä mieltä: 

Vuoden vaihtuessa moni muistelee mennyttä vuotta, sitä, mitä tuli tehdyksi ja mitä tekemättä jätetyksi. Kaupunkilainen, joka seurasi kaupungin asioitten hoitoa ja päätöksentekoa, ei taida kovin suuria plussapisteitä meille päätöksentekijöille antaa. Synnäri ja koulut nyt ainakin ovat jääneet mieleen, enkä ihmettele.

Synnärin piti poikkeusluvalla toimia vuoden 2017 kesään saakka, mutta synnyttäjien pieni määrä ja osaston ylläpidon suuret kustannukset painoivat vaakakupin väkisinkin TYKSin suuntaan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin, joka tässä oli ja on myös se oikea asiasta päättävä, ei siis Salon kaupunki, vaikka se ajatus tuntui monella mielessä olevan.

Jotain plussaa tullee sentään tilalle. Jos Salon sairaalaa kehitetään jatkossa erikoissairaanhoidon lähisairaalaksi ja esimerkiksi syöpähoitoihin päässee jo tänä vuonna tänne, niin onhan se hoitoa tarvitseville iso asia. Ei tarvitse enää heiveröisessä kunnossa matkustaa edestakaisin Salon ja Turun väliä.

Kouluista päättäminen on omissa käsissämme, ts.  niistä päätämme itse, mutta kyllä viime vuotinen päätöksenteko oli melkoista poukkoilua. Mitä arvoa erinäisillä selvityksilläkään enää on (kouluverkkohan oli yksi tällainen), jos ne mennen tullen kävellään yli ja päätöksentekoon on annettu vain ota tai jätä -vaihtoehtoja.

Nyt elämme "rauha koulumaailmassa" -elämää, mutta se tuskin on pysyvä olotila. Kun uusi valtuusto 2017 työnsä aloittaa, niin eivätköhän koulut jälleen tavalla tai toisella päättäjien eteen työnnetä. Niitä lakkautuslistojakin.

Jos on kouluista päättäminen omissa käsissämme, niin sitä on myös vanhustenhoito. Ainakin vielä.

Salon kaupungin vanhuspalveluista saa, jos tietoa esimerkiksi netin kautta hakee, melkein täydellisyyttä hipovan kuvan. Kaikkea on kotihoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon, on omaishoitoa ja on palveluseteleitä. Ikäkeskustoiminta, Halikon Majakassa, ilmeisesti Perniön Reimarissakin on vallan fantastista.

Halikon toimintaa hehkutettiin viimeksi joulukuussa (SSS 28.12.2015). Kiitos toimintaa pyörittäville. Se kun ainakin tuli selväksi, että se menee vapaaehtoisille. Ilman heitä toimintaa ei kuulemma olisi. Iäkkäitäkin ovat, nämä vetäjät, vaikka toisaalla virkamiehet antavat ymmärtää, että ikäihmiset ovat salolainen huoltorasite.

Valtuuston hyväksymä talousarvio vuodelle 2016 toteaa, että ympärivuorokautisessa hoidossa on 486 paikkaa, näistä ostopaikkoja 45. Palvelusetelistä on moni voinut saada sellaisen kuvan, että silläpä sitten viimeistään ”meidän mammalle tai pappalle” hoitopaikka hoituu, mutta hoituuko. Ei hoidu. Palvelusetelillä on hankittu vain viisi paikkaa ja tiedon perässä on toteamus: ”Määrärahaa ei ko. toimintaan lisätä.”

Edellä mainitussa talousarviossa on esillä myös 1.6.2015 hyväksyttyyn sopeuttamisohjelmaan sisällytetty Pahkavuoren ryhmäkodin lakkauttaminen.

Valtuutetuille esitettiin joulukuussa 2015, että toiminnalle haetaan uutta noin 30 paikan yksikköä (TA s. 52). Kuitenkin jo syyskuussa sosiaali- ja terveyslautakunta oli päättänyt, että korvaava palvelu ostetaan Esperi Care Oy:ltä. Onko tähän näkynyt tai kuulunut vastaansanomisia? Ei ole. Ei vanhustenhoidon päätöksiin noin vaan puututa ja jos jotkut puuttuvat (esim. lautakunnassa), niin saavat pääsääntöisesti varautua siihen, että häviölle jäävät.