Ystävänpäivä ja Suomi hakusessa

Olemme kriisissä, lirissä, kusessa. Kaikki em. sanat käy ja mieleen nousee, kun lukee Aleksanteri-instituutin varajohtaja, professori Markku Kangaspuron ajatuksia.

Melkein 100 -vuotiaalla Suomella ja suomalaisilla  on muitakin murheita kuin ihmetellä sitä, saako alkoholituotteita kellon ympäri ja jos saa, niin mistä.

Sosiaalisia uudistuksiakaan ei enää edessä häämötä, sillä nyt säästetään, käytännössä se tarkoittaa, jotta leikataan palveluja.

Tänään on ilmestynyt viimeisin säästöesitys. Se tulee ministeri Stubbilta ja kuin kaupan päälle komea lause:  "Nyt nähdään, mihin tästä hallituksesta on." Ministeri nostaa esille työn ja hyvinvoinnin , puhutaanko niistä kauniisti, vai asetetaanko  päätöksenteossa työ etusijalle.

Väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen  pitäisi olla ykköstavoite läpi koko maan, myös väestöryhmien terveyserojen kaventaminen. Vaan mitä tästä tulee, mitä enää voidaan kertoa hyvinvoinnin nimissä, jos live -elämä onkin isolle osalle ihmisiä pelkkää pahoinvointia, tätä mitä Kangaspuro toteaa: leipäjonot kasvavat, huono-osaisuus ja köyhyys lisääntyvät. 

Kunnat laativat parhaillaan, vetävät yhteen menneen toimintavuoden hyvinvointitilinpitoja. Kerrotaan miten palvelut on kuntalaisille järjestetty ja järjestyneet, arvioidaan palvelutuotantoa ja niiden käyttöä sekä nostetaan esille, ainakin yritetään, parannus- ja kehittämiskohteita.

Kun ministeri Stubb kysyy: Löytyykö tarpeeksi päättäväisyyttä vai annetaanko periksi? ja toisessa päässä lataa professori Kangaspuro:  Suomi on hakusessa – hyvinvointivaltion mureneminen on totta., niin "kumman kaa", kumman ajatuksiin me tänään, tässä ja nyt uskomme? Kumpaa uskallemme uskoa?

Kaikesta huolimatta: hyvää ystävänpäivää kaikille puheenvuorolaisille ja kaikille lukijoille.