Saako toimittajalle sanoa ei?
Lehden toimittajan työ on juttujen ja haastattelujen tekeminen. Toimittajan on oltava idearikas ja kekseliäs. Uutisten tulee olla kiinnostavia ja ihmisten tiedonhalun, uteliaisuuden täyttäviä. Ja joka kerta on edessä sama ruljanssi, kun uutta lehteä tehdään ja kootaan.
Minusta ei toimittajaksi olisi. Ideat loppuisivat alta aikayksikön ja jos haastateltavat olisivat ja käyttäytyisivät kuin minä, niin olisin pulassa. Näin totesin tykönäni tänään, kun törmäsin Turun Sanomien toimittajan sähköpostiin. Ei postissa, sen sisällössä mitään vikaa ollut, tietoahan siinä vain tavoiteltiin, mutta minä en vastannut. Tai no, vastasin kyllä, mutta en sitä, mitä kysyttiin.
Ja mikäkö oli aihe?
Aihe oli se, että toimittaja halusi tietää Salon kaupunginvaltuustolaisilta, ketä äänestämme Salon uudeksi kaupunginjohtajaksi. Ehdokkaita, loppusuoralle päässeitähän meillä on kolme: Lauri Inna, Esko Poikela ja Tom Simola. Valinta tapahtuu 13.2.2017.
Vastauksen olisi voinut antaa nimettömänä, mutta ajattelin, että ei nyt sentään sillä lailla. Tällaisen infonpätkän minä sitten toimittajalle tuuppasin:
"Kiitos, kun kysyt.
Jos nyt nostan julkisesti esille yhden, niin kahdelle muulle saattaa tulla olo, miks hän ei kelpaa, mitä vikaa hänessä on.
Fiksuja miehiä.
Kaikki!"
En tiedä, mitä toimittaja vastauksestani tykkää, mutta sinne meni!
Mietitkö puoluesihteereiden ohjeistuksen mukaan kolme päivää, ennen kuin lähetit vastauksesi?
Ilmoita asiaton viesti
Ei mennyt kolmea päivää, eikä ollut puolue- eikä (HEH) muitakaan sihteereitä missään ohjeittensa kanssa kytiksellä.
Kaks päivää sentään meni, sillä tänään vasta avasin sen sähköpostin, jossa pyyntö oli. Toimittaja oli ehtinyt pyyntöä lähettää jo kolmasti.
Vastaukseni meni myöhässä, mutta meni nyt kuitenkin. Saman tien vastasin, kun kyselyn avasin ja luin. Ja ihan oman pääni mukaan, mitä nyt sillä hetkellä mieleen paukahti. Ja muuten: ikäni on sitä luokkaa, että huonosti siihen kaikenmaailman ohjeet tarttuisivat, jos niitä minulle tyrkytettäisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä EI -sanaa käyttää voisi!
Voisi vastata, että kiitos, en vastaa!
Tai voisi olla kokonaan vastaamatta!
Niin tekevät toimittajat itsekin.
Tänään olemme nähneet, että ainakin YLEssä tehdään niin.
Tammikuussa päättivät, että ulkopuolista selvitystä ei silloin esillä olleeseen YLE -kohuun tehdä. Ei ollut tarvetta.
Tänään Suomen Kuvalehti kertoo, että kommentteja tilanteeseen pyydettiin YLEn päätoimittajalta Atte Jääskeläiseltä, julkaisupäällikkö Petri Jauhiaiselta ja A-studion päällikkö Riitta Pihlajamäeltä, mutta he eivät vastanneet. Eivät vastanneet edes yhteydenottopyyntöön.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702092200068024…
Toimittaja Susanne Päivärinta sanoi tänään EI.
Hän sanoi itsensä irti YLEn palveluksesta.
Syy ja peruste on ollut se, että päätoimittaja sensuroi!
Miten olisi?
Mitä jos mekin sanoisimme EI?
Sanoisimme EI YLE -verolle?
Minä en sensuroinnista tykkää!
..
Lipsahti vähän alkuperäisestä aiheesta, lehtimaailmassa piti liikkua, mutta tulipahan nyt sanotuksi tuokin..
Ilmoita asiaton viesti