kui mailma meno on tämmöseks menny?

Joka päivä jotain. Räiskyviä kirjoituksia, rääkyviä lööppejä!

Aitoja uutisia! Niinkö?

Kenen kannalta kivaa?

Mikähän siinä on, että Suomessa ei osata keskustella, ei osata hoitaa, ei osata ratkaista asioita?

Nyt kun jotain räikeän kamalaa tapahtuu niin yhtäällä sitä päivitellään ja siitä kirjoitellaan, jotta ”missähän vika?” ja toisaalla pomppivat kriisiryhmät, ammattiauttajat ja kaikenkarvaiset työryhmät, jotka uppoutuvat aiheeseensa kuukausi- välillä vuositolkuiksi. Ja kun ne joku päivä tuovat jonkun ratkaisun mietintäänsä, niin esitys, ehdotus ei enää välttämättä toimi, puhumattakaan siitä, että se ahdistaa ihmisiä uudemman kerran. Revitään esiin sellaisia menneitä, sellaisia tapahtumia, joillekin jo melkein umpeutuneita, melkein parantuneita haavoja, joita ei enää haluaisi esille.

Onko kukaan ajatellut nokkaansa pidemmälle? Onko räiskyviä, rääkyviä kirjoituksia kirjoitellut/kirjoittava ajatellut esimerkiksi omaisia? Siis heitä, jotka ovat kirjoitusten kohteena olevien isiä, äitejä, siskoja, veljiä, puolisoita ja lapsia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu