Luottamushenkilö ja sähköinen kokoustaminen

Hiljattain kunnallistaloudesta väitelleen Eero Laesterän ajatuksia löytyy Kuntalehden viimeisimmästä numerosta. Laesterä näkee kuntatalouden tulevaisuuden synkkänä ja on sitä mieltä, että osaa kunnista ei pelasta enää mikään. PARAS -hankekin saa ryöpytystä. Laesterä näkee, että nykytavalla toteutettuna se pahimmillaan vain sementoi palvelut ja lisää menoja.

Kuntalehden Laesterä -haastatteluun liittyy kommentti. Se on Hannu Taavitsaisen, joka toteaa kuinka tämä Laesterän akateeminen väitös osuu ajan hermoon ja miten väitöstilaisuudessa suorastaan tulvi varoituksia kuntiemme johtamisesta ja koko kuntajärjestelmämme tulevaisuudesta. Sekä väittelijä että vastaväittelijä ovat Taavitsaisen mukaan olleet väitöstilaisuudessa yksituumaisia siitä, että kuntapäättäjissä on sokeita ja kuuroja.

Taidatkos sen selkeämmin sanoa?

Kuntien tilanteet tiedetään, mutta niitä ei vaan osata jalostaa tiedoksi, ei välttämättä halutakaan. Osa päättäjistä ei tietoja edes käytä, vaikka niitä kuinka tarjottaisiin ja vaikka niitä kuinka paljon saatavilla olisi.

Minua huolestuttaa muotiin tullut nk. sähköinen kokoustaminen.

Huolestuttaa se miten esimerkiksi vähän vanhempi luottamushenkilö, joka ei ole kovin hyvin perillä tietokoneen käytöstä voi ja pystyy hyödyntämään tarjolla olevan, päätöksentekoon liittyvän liiteaineiston, kaiken mahdollisen lisä-, tausta- ja tukitiedon.

Jos nyt tulee ”pyyhkeitä” sokeudesta ja kuuroudesta, niin jatkossa voi tulla arvostelua myös päättäjien mykkyydestä. Miten sitä löytyy kokouksissa jotain sanottavaa, kysyttävää, kun ei ole saanut selvää edes esityslistojen ja liitteiden sisällöstä?