rohkeutta ja luovuutta peruspalvelujen turvaamiseen

Minun piti kirjoittaa jatketta edelliseen blogiini, mutta tänään postilaatikkoon tiputettu Kuntalehti tuuppasikin aiheeksi ihan muuta. 

Yksi mikä pisti silmään, em. lehdessä, oli juttu Espoon uudesta kaupunginjohtajasta. Jukka Mäkelä ei kaipaa kuntaliitoksia pääkaupunkiseudulle. Se mitä hän kaipaa on remontti valtionosuusjärjestelmään: 

” Jos valtionosuusjärjestelmä toimisi oikein, olisi läpinäkyvää ja ohjaisi järkevään taloudenpitoon, niin kaikki tällaiset Paras -hankkeet olisivat täysin tarpeettomia.” 

Taidatkos sen selkeämmin sanoa?

Mutta, mutta: kuis kauan se oikein kestää, että päättäjätkin tämän ymmärtävät? Siis kunnissa? Ja arvon ministerit?

Nimittäin toinen juttu mikä Kuntalehdessä otti silmiin, melkein korviin, on uuden hallinto- ja kuntaministeri Tapani Töllin haastattelu. 

Ministeri kannustaa tekemään rohkeita ratkaisuja. Luovuuttakin pitäisi käyttää. Ei kannattaisi jäädä odottelemaan, että joku sanelee mitä tehdään.

Kun kysytään kumpaa mallia ministeri sosiaali- ja terveydenhoidossa  kannattaa, Kiviniemen vai Risikon, niin vastaus on ympäripyöreä. Töllin mielestä ei kannata liiaksi takertua näihin  malleihin. Maakunnallinen näkökulma on ministerin mielestä tärkeä eikä ole olemassa mitään yksiselitteistä ratkaisua koko maahan. 

Jaahas ja juu! Miksvarten kunnat eivät sitten saa käyttää sitä rohkeuttaan ja luovuuttaan, mitä kaikkea nyt ovat ajatelleetkin. Esimerkiksi Somero, Sauvo, Paimio!

Ministerin suusta: ” Palvelut ovat ensimmäisinä ja kuntarakenne seuraa. Meidän pitää katsoa kuntarakennetta oikeasuhtaisesti. ”

Mitähän tuo oikeasti tarkoittaa?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu