Lupaan, en lupaa, lupaan..

Eilen kun kurkistin tänne suomiblogiosastoon löysin meidän salolaisten joukosta Jaana Loimisto-Mäenpään kirjoituksen hyvä ja turvallinen vanhuus.

Kirjoitus pisti kaivamaan, kaivelemaan vanhoja, nimittäin vanhoja lehtijuttujani. Niitä on nyt kotisivullani parikin esillä, vuodelta 1990.

No, mitä noista vanhoista? Eipä kai muuta kuin että heräsinpä tähän päivään ja toivottavasti herätin Sinutkin, hyvä lukija. Kysyn ja varmasti kysyt myös Sinä miksvarten kaikki hyvät asiat etenevät ja matelevat etanan vauhtia. Miksvarten ennen vaaleja luvataan maat ja taivaat ja kun päästään vaalien jälkeiseen päivään, vaalien jälkeiseen arkeen, niin kaikkea hyvää lupaavien ”muistitikku” onkin vallan kadonnut, hukkunut, haihtunut, karannut. Minun kirjoitukseni eivät ole olleet vaalilupauksia. Eivät ennen eivätkä nyt. Olen ekakertaa -ehdokas enkä lupaa mitään. Tai no, voin minä jotain luvata: työurani kolmen kunnan palveluksessa on ollut senverran pitkä, että vanhustyön asioissa minun asiantuntemuksestani voi olla jotain hyötyä uuden Salon sosiaali- ja terveystoimessa. Ja kyllä minä työyhteisön toimivuudesta ja työhyvinvoinnistakin jotain tiedän. Näin on.

Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse.

Ja mistä ne kirjoitukset löytää? Ne löytyvät kotisivultani. Klikkaa tietsikkasi hakuun nimeni niin siellähän ne nököttävät, ne kirjoitukset ja siellä näkyy ehdokkuusnumeronikin. Vaalihumuista, iloista viikonloppua kaikille.