vanhusten kotihoidon inhimillisyys ja edullisuus

Tämänhetkinen muoti-ilmiö kunnissa on laitospaikkojen alasajo. Vanhusten kuuluu asua kotonaan. Heidät hoidetaan, heitä autetaan jos tarvis on, kotiin.

91-92 prosenttia on kotona olemisen tavoite.

Kotihoitoon löytyy niin paljon kehusanoja, ettei ole tosikaan. Yksi ylitse muiden hehkutus on, että se on inhimillistä. Toinen, ainakin kunnan päättäjiin päin on, että näin kunta säästää!

Mutta onko se näin? Inhimillisyys ja edullisuus?

Tietääkö, kuunteleeko kukaan päättäjistä mitä yksinäisen, jatkuvasti hoitoa ja apua tarvitsevan, oikeinoikein vaivaisesti liikkuvan vanhuksen kotielämä oikeasti on?

Kuunteleeko kukaan päättäjistä omaista, kun tämä on huolissaan muistamattomasta, mutta ah niin ketterästä ja kodistaan ulos harhailevasta – karkailevasta vanhuksestaan?

Ja kuka sen on laskenut, että se on edullista? Se kotihoito!

Eiköhän sitä pala aika tavalla rahaa, kun kotipalveluväki ja kauppakassit ( ruokakauppapalvelu) ja ruokataksit suhaavat vanhukselta toiselle, ajavat pitkin kyliä ja kaupunginosia. Pitkiäkin matkoja, monta kertaa päivässä.

Kaikki kulkevat omia aikojaan, eikä kukaan ota vastuuta kokonaisuudesta. Ei ole edes asiantuntemusta, koulutusta moiseen. Mitä se esim. ruokataksia liikuttaa onko joku mamma ottanut lääkkeensä. Ruokakuskin tehtävä on tuupata tilattu ruoka-annos ovesta sisään. Ei muuta! Ja jos on pissat -kakat housuissa niin ihan sama. Kotiapu tulee sitten kun tulee. Jos ei tule tänään, niin tulee huomenna tai ylihuomenna! 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu