vanhusten KauppaKassit ja RuokaTaksit
Joku varmaan muistaa Marja-Leena Sukulan. Hän esitti telkkarissa joskus 1990 -luvulla persoonaa nimeltä Kassi-Alma. En tiedä onko meidän kaupunkimme, Salon sosiaali- ja terveystoimella ollut mielessään Alma, mutta ainakin Kassit ovat nyt ”kova juttu”, melkein must!
Mitäkö tämä on käytännössä? Sitä, että on olemassa kauppapalvelu. Kotona asuva vanhus, joka ei itse tai omaisen avulla tai muuten vaan pääse enää kauppaan, voi saada korvausta vastaan päivittäistavaransa kotiin. Palvelun hoitavat, kassin kotiin kantavat, alueen työttömät. Korvausta vastaan hekin. Päätöksen asiasta löytää kaupunkimme nettisivustolta, sosiaali- ja terveystoimen toukokuisesta pöytäkirjasta.
Minua huolestuttaa kaupunkimme vanhusten osalta sekä kauppakassi- että ruoka-annokset kotiin -toiminta. Huolestuttaa siksi, että niitä ei hoida alan ammattilaiset, vanhukset tunteva kotipalveluhenkilöstö.
Kauppakassipalvelun perusajatus on hyvä. Työtön saa hyödyllistä ja ehkä mielekästäkin tekemistä, mutta eihän tällä työttömällä kauppakassittajalla ole koulutusta. Ei edestakaisin vanhukselta toiselle suhaavalla ruokataksikuskillakaan. Eivät nämä ihmiset välttämättä ole vanhan ihmisen käytös -, hoitoisuuden ym. asiantuntijoita.
Käytännössä voi tulla eteen tosi hankalia tilanteita. Tässä touhussa muhii suuri vaara. On vaarana väärin käyttäytymiset ja väärinkäytökset.
Muistamaton rahapussukkansa hukannut vanhus ja ulko-ovella KauppaKassi tai RuokaTaksi. Siinä on varsinainen yhdistelmä. Kun aito viranomainen tai oikea omainen seuraavan kerran tapaavat vanhuksen, niin mistähän vanhus puhuu ja ketä epäillään?
..
Olisi mukava kuulla onko tätä tämmöistä kauppakassi -toimintaa jossain muualla tässä maassa ja jos on niin miten se mahdollisesti livenä toimii.
Marjatta,
eiköhän ne työttömät osaa kauppa-asioita hoitaa siinä kun muutkin ihmiset. Epäilemällä ja vihjailemalla työttömiä mahdollisiksi vanhusten ryöstelijöiksi ja lompakon varastelijoiksi, leimataan aika suuri joukko ihmisiä.
Enemmän minä olisin sinuna huolissani koulutetuista vanhusten hoitohenkilöistä, jotka tappavat vanhuksia niin sairaaloissa kun kotikäynneilläkin.
Ja jostain kumman syystä kaikki nämä ”hoitajat” ovat olleet vielä naispuolista väkeä.
Siinä sitä olisi mielenkiintoinen tutkimisen kohde jollekin kriminaalipsykiatrille.
MH: Näinhän se on.
Kyllä työtön osaa ihan yhtä hyvin kauppa-asiat kuin se semmonen kotipalveluihminen, mutta kun meillä tuntuu muutoin olevan muodissa se, että koulutus ja pätevyys on kaiken aa ja oo. Eli jos toisaalla sitä koulutusta vaaditaan niin miks toisaalla mennään sieltä missä aita on matalin. Asiakas, hoidon, palvelun kohde kun on se sama.
En minä vihjaile, että nämä työttömät olisi jotain rosvoja.
Minua huolestuttaa se, että heistä voidaan semmosia tehdä.
Olihan se silloin kun esim. kotipalvelutoiminta tässä maassa alkoi, omanlaisensa ruljanssi kun vanha ihminen pelkäsi semmosta ”elävää” huusholliinsa päästää.
Ei pitäisi höösätä ammattitaitoisesta ja osaavasta henkilöstöstä, jos se ei sitä ole kautta linjan.
Tiedät kyllä, Seppo, mitä tässä tarkoitan. Ellet tiedä, niin ymmärrät, kun itse olet 80 v ja kotiavun, ruokapalvelun ja kauppakassin varassa!
..
Minua kiinnostaa tietää miten tämä toiminta tässä maassa sujuu. Jos sitä on muuallakin kuin meillä!
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkein huolestuttavinta on, mita tapahtuu kun se kauppakassi on saatu onnellisesti perille, rahat on talella ja alkaa aterian valmistaminen. Puolisokea ja kuuro yksinainen vanhus haaramassa kattiloiden ja pannujen kanssa. Huh.
Siina voi tapahtua vaikka mita ja pahimassa tapauksessa se on sitten se viimeinen ateria, kun talo palaa. Muutaman kerran kun joutuu keskelle ruonlaiton hullunmyllya, niin alkaa jo kummasti jarjestelemaan vanhukselle valmista ruokaa, kaamen tappelun kanssa tietysti.
MH: Rahaa tässä kauppakassitoiminnassa ei kädestä käteen liikutella.
Kauppatavarat maksetaan kuukausittain laskulla.
Iäkäs, muistamaton voi kuitenkin ”sekoilla” ja yrittää maksaa tavaroiden tai ruokien tuojille ja kun kukkaro hukkuu niin hupsheijaa.
Olen itse ollut laitosjohtaja yli 40 vuotta. Tiedän tasan tarkkaan millaista on kun kukkaroita haetaan ”kissojen ja koirien kanssa” . Kuin myös niitä ”varkaita”!
Ilmoita asiaton viesti
Näistä ruokien kotiin kuljettamisista kuulin viime viikolla yhden ihan hurjan jutun. Tosi se on, koska omainen sen kertoi. Ei ollut kukaan kotipalvelusta pahemmin katsonut iäkkään ihmisen perään. Iäkäs oli sapuskansa saanut, mutta ei hän niitä ollut syönyt. Hän oli pistänyt ne pakkaseen!
Ilmoita asiaton viesti
Ei se ole niin yksinkertaista, että vaan tuo kaupasta sapuskat, ei edes omaiselle, saati vieraalle. Sekin vielä, että todennäköisesti kassin kantaja ei olisi aina sama, vaan kuka milloinkin, vaikeuttaa asiaa.
Kyllä jonkun pitäisi katsoa tarkkaan, mitä tarvitaan, tuntea tottumukset ja seurata jääkaapin sisällön päivämäärätkin.
Sillä ajalla kun toimin työttömien yhdistyksessä, ei tullut mieleen tämän palvelun tuottaminen. Yhtenä syynä jo sekin, että kun yhdistykseen palkataan henkilöitä, sopimukset tehdään puoleksi vuodeksi kerrallaan. Siinäkin menisi aikansa, että näkee, kuka olisi sovelias kyseiseen kauppakassihommaan ja jos olisikin, palkkatuetut työsuhteet ovat joka tapauksessa melko lyhyitä, ehkä jatketaan toisella puolivuotissopimuksella.
Jos ajatellaan, että yhdistyksen jäsenet talkoohengessä toimintaa tekisivät, sitä sekalaisempi seurakunta.
MH: Kiitos Anne!
Sun näkökulmasi on niin hyvä, että otan siitä kopion ja laitan, liitän kotisivulleni blogiin (jos vaik joku salolainen päättäjä näkis ja jos vaik ymmärtäiski jottain). Voi olla, että kirjoitan tästäkin asiasta paikallislehteemme. Just eilen tuuppasin sinne yhden jutun. Se oli tästä terveyskeskuksen vaihtamismahdollisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti