saiskos luvan?

Saiskos luvan?

Eiks tansseissa sillai bruukata kysyä?

Täällä us -sivustolla on myös menossa eräänlainen ”saiskos -luvan?” pyöritys.  Puheenvuoroja tulla-mennä vilistää sellaista vauhtia, ettei meinaa kaikkea keretä edes lukea. Aiheita ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Jokaiselle jotakin. Hyvä niin. Huonoa se, että kaikki eivät saa jutuilleen kommentteja, mielipiteitä, jotka ärsyttäisivät tai virkistäisivät. 

Minun puheenvuoroni, aiheeni ovat ykstoikkoisia. Tiedän sen, mutta kirjoitan silti.

Pääsääntöisesti mussutan vanhojen ihmisten asioista ja kun on kyse heistä niin tiedän jo etukäteen, että eipä juur kommentteja heru.

Ja miksei?

Siksi, että ne joilla olisi jotain sydämellään, he ovat itse niin kiinni lähiomaisensa hoitotyöstä, etteivät he ehdi, eivät edes jaksaisi tänne mitään kirjoitella. Omaishoitajienkin joukko on pääsääntöisesti sitä ikäluokkaa, että netissä roikkuminen ei kuulu heidän päivänsä ohjelmistoon tai nettiyhteyttä ei edes ole. Ei semmosta härveliä ole kaikilla viiskymppisilläkään. 

Hoitohenkilöstö on vähän samassa tilanteessa kuin omaishoitaja. Hyvä kun jaksaa sen oman työpäivänsä hoitaa, sitten jo odottavatkin kotityöt. Ei sekään sakki kamalasti paljon netissä roiku! Ja jos perheessä on nuorioa niin taitaa se konekin olla varattuna pitkin päivää ja ehtoota!

..

Nyt tarkoitukseni oli kirjoittaa vanhainkodeista, niiden säilyttämisistä, vaikka edellinenkin kirjoitus on tässä vielä ihan hyvin esillä.

Tuli niin pitkä seli-seli, että palaan ajattelemaani kirjoitukseen ihan uudella puheenvuorolla! Saanen siihen luvan? No, kirjoitan, vaikken saisikaan! 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu