saiskos luvan?
Saiskos luvan?
Eiks tansseissa sillai bruukata kysyä?
Täällä us -sivustolla on myös menossa eräänlainen ”saiskos -luvan?” pyöritys. Puheenvuoroja tulla-mennä vilistää sellaista vauhtia, ettei meinaa kaikkea keretä edes lukea. Aiheita ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Jokaiselle jotakin. Hyvä niin. Huonoa se, että kaikki eivät saa jutuilleen kommentteja, mielipiteitä, jotka ärsyttäisivät tai virkistäisivät.
Minun puheenvuoroni, aiheeni ovat ykstoikkoisia. Tiedän sen, mutta kirjoitan silti.
Pääsääntöisesti mussutan vanhojen ihmisten asioista ja kun on kyse heistä niin tiedän jo etukäteen, että eipä juur kommentteja heru.
Ja miksei?
Siksi, että ne joilla olisi jotain sydämellään, he ovat itse niin kiinni lähiomaisensa hoitotyöstä, etteivät he ehdi, eivät edes jaksaisi tänne mitään kirjoitella. Omaishoitajienkin joukko on pääsääntöisesti sitä ikäluokkaa, että netissä roikkuminen ei kuulu heidän päivänsä ohjelmistoon tai nettiyhteyttä ei edes ole. Ei semmosta härveliä ole kaikilla viiskymppisilläkään.
Hoitohenkilöstö on vähän samassa tilanteessa kuin omaishoitaja. Hyvä kun jaksaa sen oman työpäivänsä hoitaa, sitten jo odottavatkin kotityöt. Ei sekään sakki kamalasti paljon netissä roiku! Ja jos perheessä on nuorioa niin taitaa se konekin olla varattuna pitkin päivää ja ehtoota!
..
Nyt tarkoitukseni oli kirjoittaa vanhainkodeista, niiden säilyttämisistä, vaikka edellinenkin kirjoitus on tässä vielä ihan hyvin esillä.
Tuli niin pitkä seli-seli, että palaan ajattelemaani kirjoitukseen ihan uudella puheenvuorolla! Saanen siihen luvan? No, kirjoitan, vaikken saisikaan!
Mie en ole mikkään luppaaja, mutta kirjotassie nuista vanhusasioista ja mistä vain. Ei net kommentit ole mikkään merkki siittä, kuinka tärkeä kirjotaus ja aihe on. Täälähän seku väitellään ja kissaillaan ja riehkastaan nuitten puolue-pinta-politiikkojen kans ja siis oikeitten asioitten ja mielipitteen vaihtojen lisäksi, niinkos ittekki tiät.
Ja sitte semmonen homma, että monasti sinun aiheet on semmosia, että ei ole oiken mittään sanomista. Tai voi kirjottaa, olet oikeassa, tärkeä aihe. Mutta kirjota tosiaan sie siittä huolimatta ja sen takia ja kaikesta huolimatta ja tämoli seli-seli-kommentoija-sfääristä!!
Ilmoita asiaton viesti
Aiheet ovat juu, vähän tämmösii!
Joko niihin on jottain sanottavaa tai sitten ei..
Niillä, joilla olisi sanomista ja ajatuksia, niillä ei ole aikaa tai nettiä ja ne, joilla on netti ja aikaakin ??? niin ne ovat näitä nk. ”urheilijanuorukaisia” jotka eivät korvaansa lopsauta tämmösen mamman mussutuksille.
BisNis niitte pääs vaa pyöri!
Ilmoita asiaton viesti
Marjatta,
vanhuksista pitää voida puhua ja kirjoittaa, sillä Suomi vanhettuu ja siitä on jo nyt tullut maallemme suuri ongelma.
Ikävistäkin asioista pitää pystyä puhumaan. Ajattelin tuossa itsekin ottaa asiaan kantaa jossain välissä kun kerkiän.
Sekään kannanotto ei tule saamaan varauksetonta tukea, veikkaan.
Tai oikeastaan olen ihan varma siitä.
Mutta jonkunhan ne on ikävätkin asiat esille otettava.
Ilmoita asiaton viesti
No hyvä!
Sinä voisit tuon kuvasi perusteella olla noita nk. ”urheilijanuorukaisia”, jotka viis veisaavat siitä mitä mammoille – papoille tehdään.
Odottelen mitä kirjoitat!
Sitku kirjoitat!
Ilmoita asiaton viesti
Suurinpiirtein samaa mieltä Hilkan kanssa kommenteista. Keskustelu on vähän vinoutunut, koska keskustellaan sivuseikoista.
Minusta edellisen kirjoituksesi aiheen pitäisi saada massat liikkeelle. Näköjään varttunein väestö ei viihdy Uuden Suomen areenalla, kuten itse hyvin huomautit. Toki, ei le vain heidän tehtävä keskutella aiheesta Joka tapauksessa me kaikki matkustamme vanhuutta kohti.
Ilmoita asiaton viesti
Juu kyllä tässä vähän vinosti vaelletaan! Siis siinä mikä ihmisiä kiinnostaa mikä ei, mihin otetaan kantaa, mihin ei.
Pari esimerkkiä tältä mun seudulta. Nythän näitä tulee kun sieniä sateella, kiitos 10 kunnan liitoksen 1.1.2009:
Kun synnyttäjiä uhkaa synnyttämisen siirto Salosta Turkuun niin siitä syntyy iso haloo!
Kun koulu karkaa kylältä niin sekin on kamala paikka ( ja onhan se), mutta kukaan ei ajattele, että onhan näillä jatkossakin joku paikka, joku mihin mennä!
Kohtuuttomia koulumatkoja en kyllä hyväksy!
Kun vanhainkotinen suljetaan niin haloo syntyy siitäkin, mutta ei siitä saa metelöidä!
Anti mennä vaan laitosten!
Tulee säästöä kun pannaan butiikki kiinni!
Sitä ei ajatella metriäkään jotta mihin ne iäkkäät hoidettavat pannaan?
Kotiin!
Kotihoitoon!
Sillai hehkutetaan!
Höh sanon minä!
Koti on koti ja hoitopaikka on paikka, jossa hoidetaan!
Ja jos ei ole hoitopaikkaa niin silloin ollaan hunningolla!
Sekä hoidon tarpeessa olevat että päättäjät!
Ilmoita asiaton viesti
On asioita, joita ministeriöt, viranhaltijat, työryhmät, monet tahot käsittelevät ja vieläpä kiireellisinä. Kiireellisten asioiden listalle ei kuitenkaan yllä vanhusväestömme nykytila ja tulevakin sotketaan ties mihin muihin asioihin.
Maahanmuuttoakin perustellaan tarpeelliseksi väestömme ikääntymisellä, mikä on huono peruste, ainakin täysin perustelematon. Yhtälailla perusteetonta on työntää kolmannen sektorin reviirille tehtäviä, etenkään jos ei vastuunkantajaa löydy, joka hallitsisi koko asia-alueen.
Vaihtoehdot käyvät monesti vähäisiksi, omaiset asuvat kuka missäkin ja välimatkat vaikuttavat siihen, ettei useamman sukupolven perhemalli palaa. Toki moni lähiomainen huolehtii, mutta sitä ei arvosteta, vaikka rahallinenkin arvostus tulisi yhteiskunnalle edullisemmaksi, kuin moni muu vaihtoehto.
Laitoksissakin olevat olisivat paremmassa asemassa, jos omaisia olisi samassa kunnassa, tai kohtuullisen välimatkan päässä. Jotain tulisi tehdä sillekin, ettei laitoshoito olisi kovin varhainen vaihtoehto.
Ratkaisu ei kuitenkaan ole pelkästään palvelutalot, jotka rahastavat ikääntyneeltä kaikesta ja nimenomaan kaikesta erikseen. Elämä palvelutalossa on pilkottu erinäisiksi toiminnoiksi, joilla kaikilla on omat hintansa. Kysyä todellakin sopii, onko vähävaraisemmilla edes mahdollisuutta palvelutaloasumiseen, onko vähävaraisemmilla mahdollisuus saada palveluja vain sen mukaan, mitä pystyvät ostamaan?
Kun perinteisiä vanhainkoteja alasajetaan, miten valinnat palvelutaloihin suoritetaan ja jääkö osa avun tarpeessa olevista oman onnensa nojaan ties mihin?
Kuntaliitoksia tehdään, palvelujen tarvitsijat ja tarjoajat ovat kuka ja mikä missäkin, vanhuksia siirrellään erinäisin perustein, eikä aina ole päällimmäisenä inhimilliset perusteet. Kunnat ovat erilaisia, erilaisissa tilanteissa ja liitosmuutosten myrskyssä. Parempi olisi, jos vanhusväestön asiat laatumitoitettaisiin ja hoidettaisiin valtion taholla, tehtäisiin todella jotain, jotta ei yksikään vanhus jäisi vaille riittävää huolenpitoa.
Meidän kaikkien on otettava kantaa siihen, mihin tässä maassa on varaa, eikä vähäisemmäksi asiaksi saa jäädä tätä maata rakentaneet vanhukset.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Anne!
Liitän nämä mietteesi kotisivulleni!
Mahtuiskohan facebookiin?
No yritän sinnekin!
Ilmoita asiaton viesti
Mie tunnustan, että mie olen semmonen harakka, että hyppelen yleensä kaikki yhteiskunnalliset ja varsinkin kunnalliset aiheet yli. Mutta se ei johdu ollenkaan siitä, etten näkisi niistä kirjoittavia ihmisiä tärkeätä työtä tekeviksi.
Mieki kirjotan asiaa seuraavaan Marjatan blogiin. Olen kyllä huomannut, että olen varsin samoinajatteleva kanssasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Merja!
Samaa henkee meitis taitaa pikkusen olla!
Ja sit viel! Ollaan niin pirun ”sitkeit siivui”!
Ilmoita asiaton viesti