perehdyttämisen salasanat

Tänään salonseutulaiset kuntavaaliehdokkaat saavat mahdollisuuden mennä kuulemaan mitä uuden Salon hallinnon ja palvelujen järjestämissopimus pitää sisällään ja mitä ei. Asiaa esittelee Arto Koski Kuntaliitosta.

Tilaisuuden tarkoitus ja tarve on ilmeisestikin se, että tuleville päättäjille selvitetään 11.6.2007 Salon seudun 10 kunnan valtuustojen hyväksymää hallinnon ja palvelujen järjestämissopimusta, että tulevat päättäjät ymmärtäisivät tämän hyväksytyn sopimuksen merkityksen, ts. ymmärtäisivät sen, että enää ei voi sooloilla.

Sekä Ylen että Salon seudun sanomien vaalikonekysymyksiin heitettiin varmastikin tarkoituksella yksi tämän alueen sooloiluaihe. Aihe ylitse muiden. Se on uuden Salon vaakuna. Kotisivuni blogiin heitin, että mitäs sit? Mitäs jos? Jos Salon alueen kunnat olisivatkin päättäneet, että uuden kunnan, uuden kaupungin nimeksi tulee Halikko ja vaakunaksi jää Salon vaakuna. Nii! Voishan se nimi olla vaikka Muurla. Mitäs sit? Eipä juur muuta kuin että samat parkumiset siitä olisi tullut kuin mitä nyt on yli vuosi Salon seudun sanomien mielipidepalstalta saanut lukea. Vaakuna on ollut varsinainen tunteiden temmellyskenttä.

Kaupungin nimi tai vaakuna, vaikka tunnepuolella tärkeitä asioita ovatkin, jäävät kuitenkin toiselle sijalle silloin kun pitäisi puhua miten varsinaiset kaupungin tehtävät ja palvelut hoidetaan, miten ne järjestetään. 

Jos tänään selvitetään järjestämissopimuksen sitovuutta, niin aikamoisen suurennuslasin alle jää varmaan nyt parhaillaan hallintoa ja palveluja järjestelevät toimialajohtajaehdokkaat ja järjestelytoimikunta. Suurennuslasin alle jää miten hyvin he ovat tätä sopimusta noudattaneet. Senhän näkee vasta sitten kun uusi valittu valtuusto on visiot ja strategiat eteensä saanut. Täytyy vaan toivoa, että ei ihan kaikki menisi ihan uusiksi.

Omaa aluettani on vanhustyö ja sen osalta olen näkemykseni varmastikin esille tuonut. Työntekijöitä ei ainakaan tässä valmisteluvaiheessa ole kuultu eikä kuunneltu.  Hyviä käytäntöjä ei kukaan tunnu noteeraavan. Mitä mikäkin maksaa -tietous on sekin ihan pihalla. Ja jos jotain hienosäätönä kysyt niin kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään.

Otsakkeeksi laitoin perehdyttämisen salasanat. Salasanat tulivat mieleen kun tälle palstalle kirjauduin sisään. Kuinka paljon meidän pitääkään tänä päivänä tässä nettimaailmassa muistaa. Joka paikkaan vaaditaan salasana. Pään muistitikku on koetuksella kun yrittää muistaa, että missä ne salasanat ovat silloin kun niitä tarvitsen, mihin ne on kätketty, ettei niitä ulkopuolinen löydä. Päässä ne eivät pysy, ei ainakaan minun.