Ilman heitä ei olisi meitä!
Edellisestä puheenvuorostani, yhden kommentoijista antama linkki: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/40-000-muistisairasta-vanhusta-asuu-yksin-kotona/624257
Hyvä linkki, hyvä info.
Kannattais varmaan yhden sun toisen pysähtyä hetkeksi em. tekstin eteen.
Kannattais varmaan miettiä, että mitäs teet, tekisit, jos ja kun muistamattomuus koskettaakin jotakuta lähipiiristäsi.
Kannattais varmaan miettiä kuinka paljon vanhustenhoidon sanahelinäiset strategiat ja visiot, joita eri kunnissa niitten kuntasivustoilla hehkutetaan, kuinka paljon ne auttavat muistamattoman ja hänen läheisensä live -elämää?
”Rahalla saa ja hevosella pääsee!” Muistamatonkin. Mutta entäs jos ei ole kumpaakaan?
Hyvää itsenäisyyspäivää! Pidetään huolta vanhuksistamme! Sekä muistavista että muistamattomista! Ilman heitä ei olisi meitä!
http://www.marjattahalkilahti.fi/blogi/2010/12/06/716
Ilmoita asiaton viesti
Puhumme muistamattomuudesta kuin se olisi kohdannut ainoastaan vanhuksia.
Niinhän se oikeastaan onkin, nimittäin myös nuoremman sukupolven muistamattomuus. Riittävän usein ei muistuteta siitä, että vanhuksiakin on, jossain…..
Ilmoita asiaton viesti
Moikka Anne!
Sinä tiedät, minä tiedän, että onhan noita nuorempiakin muistamattomia. Alle viiskymppisiä alzheimerikkojakin on.
Ja sit taas tämä nuorempi sukupolvi?
Jos omaa mummoa, vaaria ei likellä ole tai ei enää edes elossa, niin kyllä se vanha ihminen aika outo tapaus voip olla, jos ja kun semmonen nuoren eteen tulla tupsahtaa. Jos on vielä oman kuntansa päättäjä niin voivoi.Siinä tilanteessa jo melkein tarttis suositella, että ota oma mummo. Ota edes viikoksi? Kotihoitoon! Ja semmonen oikeinoikein muistamaton!
Ilmoita asiaton viesti
Niin se vaan nykyään on, jos vanhemmasta ihmisestä ei ole lapsilleen, lapsenlapsilleen tai muille läheisille taloudellista tai muuta hyötyä hänet unohdetaan kokonaan.
Muistan eläneeni aikoja jolloin koin olevani ihminen enkä vain yksinomaan hyötyväline.
Hyvää itsenäisyyden muistopäivää teille kaikille
Toivottaa yksi unohdettu ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdettu. Ei se varmaan kamalasti paljon lohduta, kun totean, että et ole yksin. Yksinjäämisen syitä on ihan yhtä monta kuin on unohdettujakin. Syyt ovat ymmärrettäviä tai sitten ei. Sellaiselle, joka on jätetty yksin, sellaiselle sanoisin, että jos vaan esim. terveydentila sallii, niin kannattaa liittyä johonkin. Esim. eläkeläisten toimintaan. Jos terveydentila ei enää salli kotoa poistumista, niin voisi yrittää etsiä oman kunnan alueelta mahdollisia vapaaehtoistyöntekijöitä, ystäväpalvelu- tai vast. ihmisiä. Voi olla, että löytyy joku ”sielunsisko tai -veli”. Olipa surullinen kommentti. Meni meikäläiseltä sormi suuhun!
Ilmoita asiaton viesti