vaarit vallattomina ja nostetta eläkeikään

Nykysuomen sanakirjaan voisi lisätä sanan JuuEi. Seliseliksi riittää, että sitä käytetään silloin kun ei ole varma sanooko juu vai pitäiskö sanoa ei. Esimerkiksi em. sanan käyttöön käy tämän päivän presidenttipeli. JuuEitä on nähty, kuultu ja koettu niin, ettei perässä meinaa pysyä.

Sekä Niinistö että Lipponen ovat tekemisillään ja tekemättä jättämisillään pitäneet meitä suomalaisia aina jossain pienessä jännityksessä ja jos/kun joukkoon lisätään vielä Väyrynen, niin onhan meillä varsinainen Kolmikko. Mutta hyvä. Hyvä, että on. Meikäläinen, IkäIhminen hihkaisee tällaisesta tilanteesta hurraata vaan. Siksvarten, että nyt saa ikä ja IkäIhminenkin jotain nostetta elämäänsä.

Töihin vaan kaikki kynnelle kykenevät IkäIhmiset! Ei mitään kuuskymppisenä eläkkeelle hyppäämisiä, harrastuksiin heittäytymisiä, ei laivaristeilyjä, ei syksyin-keväin etelänmatkoja tai ruska- tai muita hömppäreissuja eikä päivätansseja. Töihin-töihin vaan, hushus!

Nostetaan se eläkeikärajapyykki kertaheitolla ainakin kahdeksaankymmeneen! Siinä sivussa se helpottuu maamme vanhustenhoitokin. Hoidettavien joukko pienenee kerta heitolla. Lakkaa jatkuva hokeminen, mussutus ja marmatus siitä ”mihin me tässä maassa joudumme, kun väestö vanhenee”.

Vaarien vallankumous on alkanut. Antaa alkaa! Tämä muori liittyy fanittajiin!